Sattel -Hochstuckli

Torstaina oli viimein aika päästä patikoimaan hieman korkeammalle. Aamurutiinien jälkeen ajoin täältä Rifferswilistä noin kolmen vartin matkan Sattelin kylään. Matkallakin oli ihan kivat näkymät Zugerseelle. Sattelista löytyi helposti gondolihissin ala-asema, mistä pääsee kylän 800 metristä 400 metriä ylöspäin pyörivällä gondolilla. Ihan kiva idea, mutta ei se yksi kierros matkan aikana kokemusta ihan järisyttävästi elävöittänyt.

 Yläasemalta lähdin ensin tällaista kivaa Skywalk-siltaa pitkin rotkon yli. En suosittele korkeanpaikankammoisille. Ihan hiukan saattaa alkaa pyörryttää, jos uskaltaa alaspäin vilkaista. En ollut ainoa, joka piti kaiteista kiinni. Niin kuin niistä nyt olisi apua ollut.

Tässä sama vielä kauempaa kuvattuna. Tuo harmaa viiva kuvan keskellä on siis se samainen silta.

Ennen varsinaista koitosta kävin vielä Herrenboden-majatalossa aamukahvilla. Kello oli siis tässä vaiheessa puoli kymmenen.

Kun reittimerkit muuttuvat keltaisista punavalkoisiksi, on luvassa haasteita. Niin tälläkin kerralla. Seuraavan metsikön läpi noustiin melkein pystysuoraa ylämäkeä luultavasti ainakin 200 metriä. Valitettavasti nämä haasteet kuvissa näyttävät aina kovin vaatimattomilta.

Täällä on reittien varrella tällaisia juomakaukaloita. Noista putkista tulee hyvää, juomakelpoista vettä. Vielä joskus kun uskaltaisi luottaa sellaisen tarvittaessa löytävänsä, niin ei aina tarvitsisi kantaa litratolkulla juotavaa repussa.

Matka jatkui ylös. Ja ylös. Yksivälietapeista näytti tällaiselta.

 

 

Vielä noin 1500 metrissä on näin vihreätä.

Sieltä myös löytyi toinen kohta, jota en suosittele, jos vertigosta kärsii. Tiedän, ei tuokaan kuvassa näytä miltään ja on varmaan koko kuvakin vinossa, kun yritin nojautua rinnettä kohti.

Hochstucklin hissiasema on 1600 metrissä ja huippu vielä pieni jyrkkä kiipeäminen siitä ylöspäin. Ihan käsittämättömän upeat näkymät! Kännykkäkuvissa eivät saa oikeutta, mutta tässä nyt niitä kuitenkin.

Tuossa alemmassa on kaksi järveäkin, vaiika eivät kunnolla näy.

Vuoriston maatiloille on aina bälillä perustettu ravintoloita. Hauskan (ei kuitenkaan ehkä kovin houkuttelevan) näköistä, kun navetan takaa luodaan lantaa ja edessä tarjoillaan leivonnaisia.

Matka alas sujui melko rivakasti ja ilman suurempia kompasteluita. Uudelleen Herrenbodenin ohi.

Tässä vielä kerran se kammottava silta.

Alas taas pyörivällä gondolilla. Retkeen meni nelisen tuntia ja auto- ja hissimatkat päälle.

Ilta sujui kuten muutkin illat. Fritzille ja itselleni ruokaa ja pari kävelylenkkiä, kunhan ilma viileni sen verran, että vanhaherra suostui ulos.