Zugerberg

Tiistaina aamulenkin jälkeen Fritz sai jäädä kotiin ja minä ajoin Schöneggin ala-asemalle. Olin perillä jo yhdeksältä ja tarkoitus oli vuorella patikoida neljän tunnin lenkki. Ala-aseman parkkipaikalla maksimipysäköinti oli kuusi tuntia, mikä kyllä mietitytti. Jos väsyttää ja huilatuttaa, voi neljän tunnin lenkkiin mennä kuusi tuntia ja siirtymiset päälle. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, joten auto jäi siihen ja minä ostin junalipun. Asemalla ei ollut yhtään työntekijää. Lippu oli ostettava automaatista ja ilmoitustaulu kertoi, milloin oli aika siirtyä junaan. Junassakaan ei ollut kuljettajaa! Aika pitkälle on automatisoitu Zugerbergille kulkeminen.

Itse lenkki oli vähän pettymys. Polku (tai pikemminkin metsätie) kulki enimmäkseen metsässä eikä näköalapaikkoja ollut ensimmäiseen kahteen tuntiin yläaseman jälkeen. Sitten onneksi vähän parani, ei ole huonompi eväspaikka tämä, vai mitä?

Zugerbergilla on myös patsasreitti, jota osittain seurailin. Kivoja eläinhahmoja löytyi monenlaisia.

Tämä heppu seisoi ravintolan pihalla, jos oikein ymmärsin, 25-vuotisjuhlan kunniaksi.

Kappelikin löytyi, näitä olen ennenkin Sveitsissä nähnyt. Kaipa vuoret ovat hyviä paikkoja hljentymiselle.

Koska olin vain noin kilometrin korkeudessa, kasvillisuus vastasi aika paljon suomalaista ja sitä metsää oli siis ihan huipullakin. Ihan loppumatkasta löytyi sentään näkymiä Zugerseellekin.

Ja Sveitsissä kun ollaan, näköalapaikalta suoraan alas näytti tältä:

Ilta kului Fritzin ulkoilutuksessa, meidän molempien ruokailussa ja lopulta romaanin kanssa supermukavassa sängyssäni.