Zug

Tänäänkin Fritz jäi kotiin ja varmaan ihan mielellään, sillä päivä oli lämmin. Ajelin aamulla Zugiin noin 20 minuutin matkan. Lonely Planet -oppaani mukaan Zug on Sveitsin rikkain kaupunki. Sekä oppaan että minun mielestäni tämä ei kuitenkaan juurikaan näy katukuvassa. Paitsi että ensimmäinen näkemäni autokauppa oli Ferrari. Zugin vanhimmat osat ovat peräisin keskiajalta.

Ensin kävin saamassa tietoa ja vinkkejä matkailuneuvonnasta. Koska luvassa oli pilvinen päivä, päätin jättää järviristeilyn väliin ja pysyä kaupungilla. Se lupaus ei sitten pitänytkään paikkansa, mutta suunnitelmien muuttaminen oli jo myöhäistä. Kymmeneltä yritin päästä taidemuseoon, mutta se avautuikin vasta klo 12. Viisi yli kymmenen yritin päästä linnamuseoon, mutta se avautuikin vasta klo 14. Muita kiinnostavia museoita ei sitten ollutkaan, joten päädyin vain harhailemaan kaupungilla.

Paikallinen erikoisuus on kirsikkakakku ja sellaisen päätin ajankulukseni nauttia. Kirsikoista ei ollut tietoakaan, ilmeisesti tekemiseen käytetään kirsikkalikööriä. En ihastunut.

Lisää kaupunkikuvia:

Yhdeltä olin uudelleen taidemuseolla, jossa ei ollut ainuttakaan taulua esillä. Päänäyttely oli vanhoista paikallisista matkailumainoksista.

Puoli kahdelta olin ulkona taiteen maailmasta ja vielä piti siis kuluttaa puoli tuntia ennen linnamuseoon pääsyä. Onneksi aina voi käydä kirkossa. Tai niin kuin minä tänään, kahdessa.

Tuossa kuvassa näkyy kirkon lisäksi linna, joka ei siis ihan vastaa mielikuvaa linnasta. Siellä on ihan tavallinen historianäyttely, mukana mm. suutarin paja.

Kotiin ehdin puoli neljäksi ja arvatkaapa vain, suostuiko Fritz ulos. Kuudelta oli ilma vähän viilentynyt ja lenkille päästiin. Nyt hän on ihan kypsä, kun hänen kanssaan ei seurustella vaan talon uusi ihminen vain näpyttää padiaa.

Zugissa ei ole mitään merkittävää ehdottomasti näkemisen arvoista, mutta se on viehättävä pikkukaupunki vanhoine kujineen ja rakennuksineen. Kannatti käydä, kun näin lähellä olen.