tiistai 31. toukokuuta 2016

Ensimmäinen talonvahtimispesti onnellisesti ohi!

Niin meni nopeasti yhdeksän päivää koiranvahtina Eastbournessa ja olen jo junassa matkalla Lontooseen. Ensimmäisen kerran ikinä olen 1. luokan vaunussa, mutta en suinkaan ole yllättäeb rikastunut vaan tässä junassa ei ole ollenkaan mitään karvalakkiluokkaa. Ei tämä kyllä mitenkään eroa kakkosluokasta, edes wifiä ei ole. Ehkä vähän siistimpi vaunu ja on matkalaukuille säilytystilaa. Lento on vasta illalla, mutta aion mennä Lontoossa vähän kaupungille pyörimään. Sää on tosin surkea, ensimmäisen kerran tällä matkalla.

Loppuaikakin velvollisuuksien hoidossa meni hyvin. Rutiinit olivat samat päivästä toiseen eikä mitään ongelmia ilmaantunut. Toivottavasti niitä ei ole ilmaantunut myöskään koiran emännän mielestä. Tämä aika oli myöskin ihan riittävän pitkä. Koska asunto ei ollut kaupungilla ja bussiyhteydet heikot, ehdin nyt tehdä kaiken sen, mikä käytännössä oli mahdollista koiranhoidon ohessa. Seuraavaksi olisi pitänyt päästä pidemmille retkille.

Perjantaina kävin Hastingsissä, missä myös olen ollut kielikurssia vetämässä 90-luvulla. Hastings on melko samantapainen kaupunki kuin Eastbourne, ehkä vähän vähemmän sliipattu kuitenkin. Paikka on merkittävä vuoden 1066 taistelun tapahtumapaikkana. Muistat kai Vilhelm Valloittajan? Kukkulalla on linnan rauniot, joita toki olisi ollut miellyttävämpi tutkia ilman muutamaa kymmentä saksalaista teiniä.


Kukkulalle pääsee vaunulla, mikä tuntui juuri silloin hyvältä vaihtoehdolta.


Samaisella kukkulalla olen muuten pitänyt englannin tunteja vuonna 1994 ja asunut takana näkyvissä taloissa, joten nostalgiapäivä oli tämäkin. Taidan olla tulossa vanhaksi :-)


Kalasatamassa oli paljon pieniä fish and chips -ravintoloita, hyvännäköisiä sellaisia, ja aika paljon harmitti, että aikataulu ei sallinnut ravintolassa istuskelua.



Päivään kuului myös taidetta sekä kaupungilla


Että modernin taiteen galleriassa. Tässä kuvassa on Beachy Head, missä edellisenä päivänä olin kävellyt.


Iltapäiväteen jälkeen oli palattava kotiin ja illalla jaksoin vielä elokuviin.


Eastbournessa oli viikonloppuna olut- ja siiderifestivaali. Voitin sinne kaksi lippua paikallisenturistitoimiston FB-kilpailussa, joten olihan siellä käytävä. Elävää musiikkia oli tarjolla juomien lisäksi ja puolen päivän jälkeen alkoi jo ilmapiiri rentoutua.

 

Tylsähän siellä kuitenkin oli yksin istuskella, mutta velvollisuudetkin kutsuivat taas iltapäivällä. Bussia odotellessa aloin ihmetellä pankin aukioloaikoja.


Oli sentään lauantai ja ihmisiä kulki sisään ja ulos. Piti oikein käydä tarkastamassa ja kyllä, sieltä sai ihan palvelua tiskillä! Vähän toista kuin Danske Bankissa (jos nyt edes sattuu konttorin löytämään).

Illalla olin teatterissa, näytlmä oli nimeltään White Feather Boxer, todella vaikuttava ja hyvät näyttelijät.

Sunnuntaina pyörin vain kaupungilla ja kävin modernin taiteen museossa, Towner Galleryssa. Tässä muutama kuva koululaisten museon kanssa yhteistyönä järjestämästä näyttelystä.



Britannia on siitä kiva paikka, että lukemista ei tarvi raahata mukana. Eri hyväntekeväisyysjärjestöjen kirppareilta sitä saa hyvin halvalla. Siis ne vanhanaikaiset tyypit, jotka tykkäävät lukea paperilta. Päivän hyvä työ oli lahjoittaa lukemani kirja tänne.


Maanantaina kävin vielä ihastelemassa South Downsin maisemia melkoisen tuulisessa kelissä.



Ja sitten vielä ne fish and chipsit. Hämmentävää oli, että tilasin savustettua kalaa. Ihmettelin tätä tarjoilijallekin, mutta kyllä vaan, savukalakin leivitetään ja uppopaistetaan.


Illalla imuroin ja pakkasin. Huonosti nukutun yön jälkeen ulkoilutin ja ruokin Kian, sanoin heippa ja rynnistin bussipysäkille. Bussissa tajusin, että taas jäi yksi adapteri matkan varrelle. Uusi on siis ostettava parin viikon sisällä. On se ihme laite, kun on niin vaikea muistaa laittaa laukkuun. Lohduttauduin Caffe Neron cappuccinolla ja puurolla ja nyt on siis enää edes sateiset muutama tuntia Lontoossa ja yöllä olen kotona.

Tämä oli kiva ja uudenlainen kokemus. Onneksi ei tullut mitään ongelmia, joten voisin kuvitella vahtivani jotain taloa tulevaisuudessakin. Niitä kauhukokemuksia voi lueskella FB-ryhmistä.

Matka jatkuu kahden viikon päästä Skotlantiin kodinvaihtoon, mutta nyt siis kotiin huilaamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.