Kävelyillä koiran kanssa ja ilman

Talonvahtius jatkuu ongelmitta. Päiväohjelma on seuraavanlainen: aamulenkki Kian kanssa 15-20 minuuttia, purkkiruokaa ja vettä aamupalaksi (siis koiralle). Sitten olen vapaa ja olen nyt parina aamuna ehtinyt klo 8.53 bussiin. Iltapäivällä takaisin viemään Kia 30-45 minuutin kierrokselle, sitten taas ruokaa. Illalla hän saa käydä pikaisesti takapihalla. Ei nuo työt juuri rasita, mutta päivää rajaa ikävästi huonot bussiyhteydet. Asun tämännäköisessä paikassa.

Tiistaina kiersin Eastbournen keskustaa ja yritin kovasti muistaa jotain 24 vuoden takaa. En kyllä muistanut muuta kuin laiturin ( vai mitenköhän tuo pier kuuluisi suomentaa?).

Siellä kävin myös viktoriaanisessa teehuoneessa iltapäiväteellä, sillä oli melko kylmä. Tee on kyllä tässä maassa halpaa ja yleensä hyvääkin (mutta harvapa onnistuu mustaa teetä pilaamaan).

Eastbourne on kaupunki, johon tullaan lomailemaan. On ranta, huvituksia ja matkamuistomyymälöitä. Rantakatu on täynnä ylväitä hotelleja. Julkisivun takana ei aina ihan niin ylvästä ole.

Tyypillinen asuinkatu näyttää tällaiselta.

Kävin matkailuneuvonnassa ihmettelemässä bussiyhteyksiäni ja sain ihan väärää informaatiota. Sen kuitenkin huomasin myöhemmin kahvilla, joten nyt tiedän eri mahdollisuudet. Illalla olin teatterissa. Näytelmä oli lyhyt, bussi oli juuri mennyt ja seuraavaa olisi pitänyt odotella toista tuntia, joten tulin taksilla kotiin. Siinäkin meni info pieleen: arvelivat taksin marinaan maksavan 16£, mutta summa olikin 7,60£. Ei todellakaan olisi kannattanut ulkona värjötellä tuntia tuon säästämiseksi ja pubissa se olisi kulunutkin (siis raha).

Keskiviikkona kävelin rantaa pitkin kaupungille.

Matkalla oli Sovereign Park, jonkinlainen luonnonsuojelualue. Siltä ei kuitenkaan ihan koko aikaa näyttänyt.

Princes Park on perinteisempi puisto lampineen, lintuineen ja leikkikenttineen. Vähän harmi on, että kevätkukat ovat jo lakastuneet ja kesäkukat eivät vielä kuki.

Lähempänä kaupunkia oli kalasatama kauppoineen. Kyllä sieltä ihmisiä tuli ostoskassiensa kanssa.

Illalla vain katsoin telkkaria, luin ja olin väsynyt.

Aamulla menin bussilla taas kaupungille ja kävelin sieltä South Downs Way -nimistä reittiä noin 12 km länteen. Ensimmäinen nähtävyys matkalla oli Beachy Head, josta monet lentäjät sodan aikana näkivät Englannin viimeisen kerran. Alueella on mahtavat kalkkikivikalliot, joista tosin näkyy aika vähän, kun niiden päällä kävelee.

Kallioilta pudonneiden tai hypänneiden muistoille on ristejä. Kovasti ei tehnyt mieli mennä reunoilta kurkkimaan. 

Toinen tällä matkalla tunnettu paikka on Seven Sisters -muodostelma.

Rannallekin olisi päässyt ja infotauluissa oli selkeästi kerrottu nousuveden ajat ja kuinka kauan kestää kävellä eri rannoille. Vaikka se ei tuosta kuvasta oikein hyvin näy, jokaiselle sisarelle kiivettiin ensin ylös ja sitten alas. Tämä on myös maatilan aluetta ja paikoitellen oli lampaita näkyvissä. Nämä oli joku sotkenut!

Aikaa meni enemmän kuin olin arvioinut ja Kian iltapäivälenkille tuli kiire. Mutta päivä oli aurinkoinen ja maisemat upeita!