sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Poniratsastusta ja retki Edinburghin lentokentälle

Keskiviikkona Mirkka ja Katri vihdoin pääsivät poniratsastuksellensa Rothiemurchusin keskukseen. Olivat niin vaatimattomia kykyjensä suhteen, että valitsivat alkeisryhmän, mikä taisi vähän jäädä kismittämään. Mutta lähtö oli tyylikäs.



Tein sillä aikaa oman lenkin lähimetsässä, vaikka tuo poniretki eteni sen verran verkkaisesti, että olisin saanut kävellä mukanakin. Tunnin kuluttua talleilta palasi joka tapauksessa kaksi tyytyväistä retkeilijää.

Sitten olikin heidän viimeisen patikkaretkensä vuoro. Jätimme auton Glenmoren luontokeskukselle, menimme bussilla ylös Cairngormin vuorijuna-asemalle. Tarkoitus oli kävellä alas autolle. Polku oli kuitenkin suljettu, koska maanvyörymä oli vienyt siitä osan mukanaan. Vettäkin satoi ja tunnelma oli vähän kireä. Ties kuinka monennen kerran laadittiin suunnitelma B, vuorelta tultiin kiertotietä kävellen ja nähtiin vaihtelevia, enemmän ja vähemmänkin hienoja maastoja ja maisemia.



Siihen päättyi kahden loma Aviemoressa. Torstaina vein heidät Edinburghin kentälle. Navigaattorin mukaan matka oli 2 tuntia 20 minuuttia, mutta siihen meni neljä tuntia. Aivan kentän vieressä oli jotkin messut ja viimeistä 10 kilometriä ajettiin melkein kaksi tuntia. Onneksi olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja lentokin myöhässä, joten suurempaa paniikkia ei päässyt syntymään. Sinne siis saattelin ensimmäisen viikon matkakumppanit ja poimin mukaani kaverin toiselle viikolle. Kyllä nyt pääsevät nauttimaan kodinvaihdosta kotiavaihtamattomat kaveritkin. Kotimatka sujui hyvin, kunhan ensin selvittiin ulos kaupunki- ja ruuhka-alueelta. Uusia seikkailuja luvassa!

Carrbridge

Tiistaina ajelimme Carrbridgeen ihmettelemään pikkukylän kuuluisia kaarisiltoja. Aivan ensimmäisenä päädyimme kuitenkin ihanaan pikkukahvilaan aamukahville.


Cappuccino oli erinomaista ja juustoskonssit vielä parempia. Kaupan päälle wifi ja kolmikkomme oli onnellinen.

Carrbridgessä on noin kaksi katua, muutama asukas ja jokaiselle oma ravintola, kahvila tai majatalo. Turisteja paikalle vetää vanha silta keskustassa. Kahvilanpitäjä kertoi, että sillan yli kuljetettiin vainajia kirkosta hautausmaalle. Hautausmaalle olisi varmaan päätynyt, jos sillalle olisi yrittänyt.


Tuo slta on monissa postikorteissa ja jääkaappimagneeteissa täälläpäin. Emme suinkaan olleet ainoat turistit sitä kuvaamassa. Kävelimme myös pienen lenkin joen vartta nähdäksemme kylästä vähän enemmän. Ja nähtiinhän me, monenlaisia kivoja takapihoja, kukkoja ja hevosia.


Toiselle kuuluisalle sillalle aioimme myös kävellä, mutta polun päätä ei löytynyt, joten autoilimme melko pitkälle. Tässä on Slugganin silta, jonka yli olisi voinut kävelläkin. Me vain söimme eväitä joen penkalla.


Merkitty polku olisi ollut edestakainen, mutta koska meille usein pälkähtää päähän hyviä ideoita, uskoimme löytäneemme toisen, mielenkiintoisemman polun paluumatkalle.


Ihan kyllä kuvittelimme näkevämme polun kartallakin, mutta kyllä jossain vaiheessa alkoi usko loppua. Kuka näkee kuvassa polun?


Auto kuitenkin löytyi ja me pääsimme palaamaan Aviemoreen, missä kävimme vielä lenkkeilemässä kylän yläpuolisella kukkulalla.


Illalla palasimme Carrbridgeen päivälliselle ja kyllä oli järjettömän hyvää. Jälkiruoan jälkeen pyörittiin aivan ähkyssä kotiin. Eikä tässä kyllä määrä korvannut laatua, Cairn-hotellin ravinrtola-pubista löytyi kumpaakin.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Loch Nessillä ja patikoimassa

Terveisiä Aviemoresta, missä sää vaihtelee aurinkoisesta tuuleen ja sateeseen nopeammin kuin me ehdimme vaihtaa vaatetusta. Tänään aurinko paisteli vaihtelevasti, todisteena kuva vaihtokodista ja autosta, joka muuten vieläkin on vahingoittumaton!


Eilen sunnuntaina matkasimme Loch Nessille hirviöjahtiin. Ehdimme perille sopivasti klo 10 risteilylle. Valitsimme lyhimmän, tunnin mittaisen risteilyn, sillä sää oli varsin pilvinen ja ajattelimme, että tunnin paatissa istuminen on ihan riittävän pitkä meille.


Tunnin risteily kävi kääntymässä Urquhartin linnan luona, missä suurin osa väestä jäi pois. Ilmeisesti kahden tunnin risteily tarkoittikin sitä, että jäätiin tunniksi linnalle ja tultiin seuraavalla paatilla pois.


Nessie-hirviön me kyllä näimme järvessä, mutta valitettavasti hän oli niin vikkelä, ettemme ehtineet saada kuvatodisteita näköhavainnostamme. Nyt saatte vain luottaa meidän sanaamme.


Risteilyn jälkeen tutkimme pitkään ja hartaasti läheistä matkamuistomyymälää, mutta emme onneksi juuri mitään löytäneet. Matka jatkui autolla Urquhartin linnalle. Linnaan mentiin myymälän läpi ja sisäänpääsykin jouduttiin maksamaan. Ensin näimme hyvin tehdyn videon linnan historiasta: vanhimmat osat rakennettu 1200-luvulla ja räjäytettiin 1600-luvun lopussa. Sitten pääsimme kiertelemään raunioita, sillä hetkellä ihan kivassa säässäkin.





Takaisin ajellessa pokkesimme pubilounaalle. Pub tosin oli sulki yksityistilaisuuden takia, mutta ruokaa saatiin ulkotarjoilusta. Valikoima ei ollut suuren suuri, joten päädyimme fish and chipsiin.




Kotimatkalla pysähdyimme vielä shoppailemaan Invernessin keskustaan. Kaupunki ei ole kovin suuri, mutta kaikki yleisimmät brittien ketjukaupat löytyvät. Kaupungissa autoilu aiheutti sydämentykytyksiä, mutta kunnialla siitäkin selvittiin.


Tänään aamulla kierrettiin Aviemoren keskustaa. Jossa ei siis ole yhtään mitään, mutta yhdellä meistä oli kuitenkin neljä ostoskassia kotiin palatessa. Kaupoissa myydään pääasiassa vaellusvaatteita ja -tarvikkeita näin kesällä.

Iltapäivällä yritettiin saada Mirkka ja Katri poniratsastukselle huonolla menestyksellä. Päivän ainoa alkeistason retki oli juuri lähtenyt. Nyt on kuitenkin retki varattu keskiviikolle, palaamme siihen silloin.
Ajelimme Glenmoren metsän infokeskukselle, kyselimme ja saimme neuvoja ja söimme lounasta. Sitten alkoi päivän nelituntinen upea patikkaretki mäntymetsän ja suon kautta vuorelle. Välillä satoi, välillä paistoi ja huipulla tuuli ihan vietävästi.







Huipulle kapuaminen oli paikoitellen melko haastavaakin. Olimme kyllä tyytyväisiä, että lenkkimme oli näin päin. Tuosta alas tuleminen olisi ollut miltei mahdotonta.


Ylhäältä oli komeat 360 asteen näkymät Cairngormin puistoon.


Alastulo sujui leppoisasti vaikka etureidet saattavat huomenna kiukutella.





Perillä luontokeskuksessa luimme taulusta, että olimme kävelleet vaivaiset 12,5 km. Meidän mielestä siitä järkyttävästä vastatuulesta pitää lisätä suoritukseen ainakin kilometri. Nuo merkit tarkoittavat, että kyseessä on vaativa reitti. Nostakaa ihmiset hattua tälle rapakuntoiselle kolmikolle!




sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Loch an Eilean ja Cairngorm Mountain

Lauantaille oli luvassa parempaa säätä, joten ohjelmassa oli patikointia. Aamulla oli pilvistä, niinpä katsoimme parhaaksi vaeltaa metsässä, jos sittenkin alkaisi sataa. Jostain oli luettu, että Britannian upein piknikpaikka on Loch an Eilean, ja se herätti mielenkiinnon. Löysimme perille ja kiersimme tämän idyllisen järven parissa tunnissa. Maisemat muistuttivat paljon suomalaista, joten mitään hirveitä ihastuksenkiljahduksia meiltä ei kuulunut. Hienoa oli kuitenkin ja loppumatkassa aurinkokin jo alkoi puskea pilvien läpi.





Järvikierrokselta ajoimme Cairngormin hissiasemalle. Sieltä ajoimme junalla ylös vuorelle. Yläasemalta ei pääse kävelemään huipulle muuten kuin opastetulla retkellä, joten osallistuimme sellaiselle. Retki olikin oikein hyvä, opas samoin. Muu ryhmä oli osa polttariporukkaa ja vaaleanpunainen taskumattikin kiersi välillä. Täydessä auringonpaisteessa näkymät huipulta olivat uskomattomat!




Kotimatkalla kävimme vielä ylensyömässä buffetpäivällisellä, minkä jälkeen täällä ei ole jaksettu yhtään mitään. Muu väki nukkuu ja bloggaaja on jätetty yksin. Nyt hänkin lähtee nukkumaan. Juttu jatkunee lähipäivinä, mutta nyt hyvää yötä!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Viskitislaamo, linna ja vesiputouksia

Perjantai valkeni pilvisenä ja harmaana. Palelimme aamulla ihan järkyttävästi. Eteinen oli kuin jääkaappi. Vähän ihmeteltiin, miten täällä kukaan talvella selviää. Me päätimme, että ainakin osa päivästä on saatava olla sisätiloissa eikä lämmikekään ole pahasta, joten ensimmäiseksi kohteeksi sopi Dalwhinnien viskitislaamo. Se sijaitsee Aviemoresta puolisen tuntia takaisin Edinburghiin päin. Alkumatka ihan isoa tietä, mutta viimeisiksi maileiksi pääsimme pikkutielle, missä kuljettajakin ehti ihailla maisemia. Ja sai kerrankin pysähtyä aina, kun halusi.


Osuimme tislaamolle juuri opastetun kierroksen aikaan. Kympillä saimme kierroksen eli oppitunnin viskin valmistuksesta, viski- ja suklaamaistiaiset sekä lasin kotiinviemisiksi. Opas oli hyvä ja ihan hauskakin. Valitettavasti sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta tässä pari ulkoa.



Olisihan sieltä tietysti saanut pullojakin ostaa, mutta onneksi luovuin 40£ maksavan talviviskin ostosta, sillä lauantaina näimme saman paikallisessa supermarketissa ja hintana 25£. Ei, emme erehtyneet, ihan samaa oli.

Dalwhinniestä jatkoimme matkaa Blair Athollin linnaan, jossa olen käynyt 30 vuotta sitten päiväretkellä Edinburgistä. Linnan vanhimmat osat ovat 1200-luvulta eikä siellä enää asu kukaan. Puitteet ovat mahtavat ja linnassa järjestettiin juuri häät. Taaskaan sisällä ei saanut kuvata eteisaulaa lukuunottamatta. Se oli koristeltu muutamalla aseella.



Linna oli oikeasti mielenkiintoinen, opasta emme saaneet, mutta huoneista löytyi paljon tietoa Athollin suvusta, muotokuvia eri sukupolvista ja mm. kuningatar Viktorian vierailullaan käyttämä tammenlehdistä punottu seppele.

Athollin tila on suuri, mutta vierailijoille mielenkiintoisia ovat Dianan lehto ja Herkuleksen puutarha. Vähän tihuttikin, mutta kävelimme puistoissa ihailemassa. Dianan lehdossa oli punapuitakin!









Linnan jälkeen poikkesimme lounaalle paikkaan nimeltä The House of Bruar. Se on iso kompleksi, jossa on ravintolan lisäksi ruoka-, vaate- ja lahjatavaramyymälöitä.



Meidä lounas oli ylämaan Angus-härästä paahtopaistia. Oli muuten hyvää!


Ihan vahingossa huomasimme, että paikan takaa lähti polu vesiputouksille. Aika paljon saatiin ylöspäin kiivetä, mutta putoukset ja vanhat kiviset kaarisillat olivat upeita!




Siinä se sitten olikin, ensimmäinen kokonainen päivämme Skotlannissa. Tämäkin kodinvaihtoloma on alkanut mainiosti!