Joulupäivän retki Paramount Ranchille

Joulupäivän viettoa aloiteltiin rauhallisesti auringonpaisteessa kahvitellen, tässä on meidän uusi upea neljän kupin keitin ja purkki suosikkikahvia.

Iltapäivällä alkoi kuitenkin olla vähän levoton olo ja lähdimme retkelle Paramount Ranchille, joka on tästä kotoa muutaman kilometrin päässä. Siellä Paramount Pictures kuvasi lännenfilmejä 20-luvun lopulta 50-luvulle sekä myöhemminkin monia ohjelmia, mm. Tohtori tuli kaupunkiin.

Paikka on nykyään kansallispuistoa, mutta rakennuksia oli vielä jäljellä. Saluunasta ei kuitenkaan saanut juotavaa eikä sheriffi ollut työpaikallaan.

Puistossa risteilee myös paljon kävelypolkuja, joita mekin tallustelimme ristiin rastiin. Nämä kuivat maisemat ovat meidän silmiin eksoottisen kauniita, mutta pidemmän päälle alkaisi varmaankin kaivata vihreyttä.

Loppuillaksi on suunnitteilla lähinnä laiskottelua. Yritämme sinnikkäästi pysyä hereillä iltayhdeksään, eilen se ei onnistunut keneltäkään.

Jouluaatto Kaliforniassa

Universal Studios aikaerorasituksen rippeillä vei veronsa. Aamuyöllä kuhkittiin täällä vuorotellen ja yhtä aikaa, välillä yritettiin nukkua huonolla menestyksellä ja lopulta sitten vain noustiin ylös.

Aamupalan jälkeen suunnattiin Thousand Oaksin ostoskeskukseen. Alennusmyynnitkin ovat pikkuhiljaa alkamassa. Suurten tavaratalojen (Macy's, JC Penneys ja Nordstroem) lisäksi siellä oli muutama kymmenen liikettä, mutta en löytänyt sitä, mitä etsin, eli hajustamattomia kynttilöitä. Niitä ei myöskään ole meidän lähisupermarketissa ja koska joulu ihan kohta on ohi, taitaa jäädä kokonaan hankkimatta, jos satutaan myöhemmin löytämään. Anaheimissa on Ikea ja olisi kuulemma hyvä idea, jos minä menisin sinne kynttiläostoksille, kun muu väki on jääkiekkoa katsomassa. Ikea! Mikä painajainen!

Seuraavaksi oli vuorossa etsiä jouluruokaa. Albertsonin lähikaupassa ei oikein mitään juhlaruokaa näyttänyt olevan, joten kokeilimme toista markettia. Lihatiskillä oli mainos kokonaisista valmiista jouluaterioista, joten ajattelimme sen olevan paras vaihtoehto. Kaikki oli kuitenkin loppuunmyyty, mutta avuliaat lihatiskin myyjät soittivat toiseen liikkeeseen ja varasivat sieltä meille viimeisen Prime rib -päivällisen, piirsivät kartan ja etsivät vielä liikkeen osoitteenkin navigaattoria varten.

Löysimme Pavilions-supermarketin pienin ponnisteluin ja muutaman u-käännöksen jälkeen. Marssimme lihatiskille, jossa alettiin etsiä tilaustamme. Ei löytynyt eikä kukaan ollut soittanut viimeiseen tuntiin. Juttu jatkui ihmetellen, kunnes selvisi, että haemme valmista ateriaa. Ne eivät suinkaan ole lihatiskillä (vaikka siinä niitä mainostettiinkin) vaan deli-tiskillä. Helpotuksen huokaus ja siirryimme seuraavalle tiskille. Sieltähän se löytyi, pahvilaatikollinen valmiita ruokia, mutta yllätykseksemme ne eivät olleet kypsiä. Kassalla taas kyseltiin bonuskorttia, mitä meillä ei ollut. Tähän kassamyyjä (jonka nimikyltissä luki esimies) totesi, että emmehän me kuitenkaan halua maksaa niistä ruoista täyttä hintaa ja naputteli koneeseen alennukset. Taas säästettiin 20$! Tästä tuli meidän uusi suosikkiliike.

Iltapäivällä kokit ryhtyivät töihin ja minä lähdin lenkille, autolla tietenkin. Tästä on sen verran matkaa varsinaiselle lenkkipolulle, etten olisi ehtinyt sinne kävelen ja saman päivän aikana takaisin. Taas kerran virhearviointi: lämmintä oli +28C ja minä kiipesin todella jyrkkää ja murenevaa rinnettä nelinkontin ylös. Teki nimittäin mieli nähdä maisemia. Maisemat olivat kivoja, mutta vähän huono olo tuli.

Takaisin parkkipaikalla aloin tutkia puiston kylttejä ja sieltä löytyi tällainen varoituskin:

Tuohan olisi ollut varsin hauska yllätys, jos olisi kurkistellut palaneen ruohon seasta kun melkein nenä maassa ylös kiipesin.

Kotona oli ruoka uunissa ja lopputulos ei ollut kovin näyttävä eikä kaikilta osiltaan hurjan maittavakaan, mutta olipa erilainen jouluateria.

Meillä majailevat hollantilaiset olivat käyneet katsomassa joulurauhanjulistuksen, glögillä Turussa ja perinteisellä suomalaisella jouluaterialla Kiisanpirtissä. He kertovat olevansa tyytyväisiä, syöneensä liikaa ja lenkkeileensä vesisateessa, mutta sekään ei haittaa, sillä he ovat tottuneita vesisateeseen.

Nyt on sitten joulupäivä ja jopa täällä esim. ostoskeskukset kiinni. Supermarket tietenkin on auki klo 6-24, että nälkää ei nähdä tänäänkään. Viime yönä nukuttiin vähän paremmin ja pidempään eli ehkä pääsemme normaaliin rytmiin ennen kuin PITÄÄ lähteä takaisin Suomeen.

Hyvää kinkunsulattelua kaikille. Täällä alkaa alennysmyynnit huomenna klo 7, kun te vielä vietätte pyhäpäivää.

Rannoilla, teatterissa ja elokuvien maailmassa

Emme ole oikein päässeet tähän Kalifornian rytmiin kiinni. Vuorotellen valvotaan öisin ja päivisin on vähän veto pois. Paljon on silti tehty viime päivinäkin.

Sunnuntaina suuntasimme länteen kohti Tyyntä valtamerta. Tästä on sinne Santa Monican vuorten yli puolisen tuntia ajamista. Rannalle pääsimme Malibussa, joka ei ihan kovin suurta vaikutusta tehnyt. Rannat ovat toki kauniita ja onneksi tähän aikaan vuodesta suhteellisen tyhjiäkin.

Malibusta jatkoimme rantatietä kohti Los Angelesia ja yllättävän nopeasti olimmekin Santa Monicassa. Sen laiturilla joimme huimasti ylihintaiset kahvit, eräs huimapää kävi kokeilemassa vuoristorataa ja muuten vain ihmeteltiin paikan hulinaa.

Rannalla teimme pitkähkön kävelylenkin ihmetellen ja ihastellen katutaiteilijoita ja muuten vain rentoutumassa olevien ihmisten monipuolisia viihdykkeitä.

Illalla minä olin Thousand Oaksissa katsomassa Pähkinänsärkijää, muu väki töllötti televisiosta jääkiekkoa. Täytyy tunnustaa, että huonosti nukuttujen öiden takia olin nukahtaa esityksen aikana. Eikä vika todellakaan ollut esityksessä, joka oli varsin viehättävä.

Maanantain vietimme Universal Studioilla Hollywoodissa. Esityksiin ja laitteisiin oli pahimmillaan kolmen tunnin jono, joten aikataulu vähän rajoitti valintojamme. Waterworld taisi olla leffana ihan fiasko, mutta siihen perustuva esitys oli vauhdikas ja näyttävä. Ja kasteli suuren osan yleisöstä.

Olimme myös studiokierroksella (tunnin jonotus), jossa pääsimme joidenkin elokuvien ja ohjelmien kulisseihin, mm.Wisteria Lanelle. Tapasimme myös King Kongin ja puukkonsa kanssa heiluvan Norman Batesin.

Päivä oli hieno, mutta pitkä. Joulupukkikin nähtiin ja lunta satoi. Kannatti käydä, mutta jos suunnittelet visiittiä tuonne, kannattaa ehdottomasti harkita jononohituspassia (100$/nenä).

Uupunut väki kaatui sänkyyn ennen kymmentä ja heräsi kolmen aikaan jouluaaton viettoon. Missattiin siis joulurauhanjulistus vain tunnilla. Väsyttää.

Kahvihammasta porottaa Westlake Villagessa

Väsynyt ensimmäinen matkapäivä alkoi hitaasti. Itse olin hereillä klo 4 paikallista aikaa, muu perhe tunteja myöhemmin. Liikkeellelähdöstä ei oikein meinannut tulla mitään. Tulipa siinä sitten kirjoitettua blogiakin.

Aamulla kohtasimme ensimmäisen ongelman: täällä vaihtokodissa ei ole kahvinkeitintä!! Tuloksettoman etsinnän jälkeen kysyin asiaa vielä vaihtareita. He eivät juo kahvia, mutta tarjoutuvat ostamaan meille keittimen. Se ei tietenkään ole tarkoitus, joten emme tarttuneet tarjoukseen.

Iltapäivällä ajelimme ympäri Westlake Villagea. Kävimme Sherwood Lakella, jota meille oli suositeltu, mutta emme päässeet kyseisen lätäkön rantaan. Ystävällinen portinvartija kertoi alueen olevan yksityisessä omistuksessa ja ohjasi harhautuneet turistit u-käännökseen. Westlaken järven pääsi parista  kohdasta näkemään, mutta ranta ja saaret on ihan täyteen rakennettu. Mutta kahvinhimo saatiin hetkeksi tyydytettyä paikallisessa kahvilassa.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokakauppakierros. Täällä ei meidän mielestä ole yhtä hyviä ruokakauppoja kuin viime vuonna pohjoisemmassa löysimme. Ravintoloita sen sijaan on ja paljon, useita jopa ihan kävelyetäisyydellä. Kaupasta kuitenkin löytyi minikahvinkeitin. Sen jätämme tänne tulevien vaihtoperheiden iloksi.

Mekin asumme aidatulla alueella. Kävelin sen ympäri ja kävin katsastamassa yhteisen uima-altaan. Autoportteihin meillä on koodi ja kaukosäädin, mutta niistä ei pääse ilman autoa. Jalankulkuportteihin sen sijaan tarvitaan avain, kai meillä sellainenkin on, mutta eipä ollut mukana. Aika kiva paikka, kun ei meinaa ulos päästä! Odottelin siinä sitten autoa, jonka vanavedessä pääsisin ulos, ja sama sisään tullessa. Alueen sisäänkäynti näyttää tältä:

Noissa puissa ei ole lehtiä, mutta muuten täällä on aika nätti ruska. Iltalenkin jälkeen kokkailtiin meksikolaista ja väsynein matkamies meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Neljältä herännyt matkanainen on kaikkien yllätykseksi vielä hereillä, mutta kirjaimet hypähtelevät oudosti.

Tällä alueella on monta prikulleen samanlaista taloa kuin tämä meidän vaihtokoti. Kuvassa näkyy myös automme. Autotallissa seisoo muuten uudehko Lexus-kaupunkimaasturi, joten nyt vähän harmittaa, ettemme voineet sopia autonvaihtoa tämän perheen kanssa.

Kotoa on kuulunut vain lyhyesti sellaista, että hollantilaiset ovat löytäneet auton lentokentältä ja ajaneet sillä meille. Kuulemma on kovin pimeää...

Matkalla olo on ihanaa, matkustaminen vähemmän

Perjantaina kello soitti kolmelta ja voitte varmaankin arvata kuinka pirteä kolmikko lähti matkalle kohti Helsinki-Vantaata. Auto pysäköitiin lentokentälle ja avaimet vietiin Airpro:lle odottamaan hollantilaisia Isabellaa ja Paulia.

Olimme tehneet lähtöselvityksen netissä, mutta Finnair varoitteli tekstiviestillä ruuhkista, joten olimme ajoissa - onneksi! Jouduimme vielä printtaamaan automaatilta matkalaukkutarrat ja sitten vain jonottamaan matkalaukkujen jättöpisteeseen. Jono oli noin 100m! Se on kyllä upea juttu, että lentoyhtiöt asiakasystävällisyydessään ovat hankkineet automaatteja ja mahdollistaneet netti- ja tekstiviestiä- ja ties mitkä lähtöselvitykset, ettei asiakkaiden tarvi jonottaa - lähtöselvitykseen. Automaatti muuten printtaili uudestaan kotona jo kerran tulostetut liput. Minä jäin käsimatkatavaroiden kanssa istuskelemaan ja miehet lähtivät jonottamaan. Mutta eihän se niin vain onnistunut, ikuisuuksiien päästä soi puhelin: minutkin tarvittiin passeineni tiskille. Käytännössä lähtöselvittäjä teki mielestämme aivan yhtä paljon töitä kuin ennenvanhaankin, lisäksi kaikenlaista avustavaa henkilökuntaa oli vaikka kuinka paljon. Turvatarkastus, passintarkastusta ja lähtöportille 37, mistä lento Lontoon Heathrow'lle kohta lähtikin.

Meillä oli kolme tuntia vaihtoaika, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta osoittautui, että siinä ei ollut yhtään liikaa. Vaikka emme joutuneet vaihtamaan terminaalia, pääsimme turvatarkastukseen. Siellä Esan reppu nostettiin tutkittavien joukkoon ja aikaa hurahti kivasti. Viime hetkellä mukaan heitetystä penaalista löytyi sakset, jotka takavarikoitiin ja poika sai virkailijalta nuhteet. Seuraavana oli vuorossa American Airlinesin tarkastuspiste, missä matkustuslupamme tarkastettiin ja meitä haastateltiin. Pikaisen Starbucks-kahvin jälkeen olikin taas aika suunnata lähtöportille. Matka sujui AA:n Boeing 777:llä.

Matka-aika oli 11h30min, mikä kuitenkin lyheni melkein tunnilla sääolosuhteiden ansiosta. Kerrankin kävi tuuri paikan kanssa, edessämme oli seinä, joten jalkatilaa oli runsaasti eikä kukaan kallistanut tuoliaan sylii. Rasva- ja hiilihydraattipitoista tarjoilua oli runsaasti ja aika kului lähinnä elokuvia katselemalla. 

Maahantulomuodollisuuksiin meni aika paljon aikaa, mutta läpi päästiin. Tällä kerralla ei salakuljetettu mitään, ilmoitin tullissa lahjaksi tuomani Oltermanni-kimpaleen. Sitä oli emäntämme Lena toivonut Suomesta xylitol-purkan ja Fazerin suklaan lisäksi.

Autovuokraamoon oli bussikuljetus. Taas kerran tuli hämmennystä siitä, mitä jo maksamaamme vakuutukseen kuuluu. Auton sai pihalta itse valita. Tässä kohdassa tuli viesti isäntäperheeltä, että he ovat joutuneet lähtemään, koska on niin paljon liikennettä. He ajoivat yöksi Las Vegasiin matkallaan Utahiin.

Liikennettä sitten olikin. Pohjoiseen mateli seitsemän kaistaa samaan suuntaan. 60 km matka kesti puolitoista tuntia. Poikkesimme pikaisesti kaupassa ja sitten kotiin, 25 tuntia sen jälkeen kun Maskusta oli lähdetty.

Koti on kaunis ja siisti. Kyllä täällä kelpaa joulua viettää.

Tälle päivälle on luvattu +17C, mutta sitten pitäisi alkaa lämmetä. Meille riittää tuokin, kun aurinko paistaa.

Tänään emme aio tehdä muuta kuin tutustua tähän omaan kaupunkiimme, sen verran painaa eilinen vielä.

Joulumatkalle lähdössä

Huh! Pakattu on, koti jollain tavalla järjestyksessä ja tätä kaamosta lievittämään jouluvalojakin asenneltu vaihtokumppaneitamme ilahduttamaan. Kerta kerralta muuten meidän tavarat mahtuvat pienempään tilaan vaikka myös kerta kerralta mukaan otettavan elektroniikan määrä kasvaa.

Kello soittaa aamulla klo 3, joten matka kohti Kaliforniaa alkaa ihan muutaman tunnin kuluttua. Tänä vuonna ei ole yhtään haikea mieli jättää Suomea jouluksi. Jos joku tätä ihmettelee, katsokoon ikkunasta ulos (jos näkee).

Lennähdämme siis huomenissa Helsingistä Lontoon kautta Los Angelesiin. Auto jää taas Helsinki-Vantaalle odottamaan vaihtoperhettä. Meidän matka kestää kaikkineen noin vuorokauden, joten lauantaiaamuna Suomen aikaa olemme varmasti aivan valmiita nukkumaan.

Kahdeksas kodinvaihto alkakoon!

Marraskuun kuulumisia

Joulu lähestyy! Paitsi Myllyn joulukuusista ja paketointipalveluista sen huomaa siitä, että meidän jouluvaihdot (kaikki kolme, huhhuh) lähestyvät ja viestejä on alkanut lennellä puolin ja toisin, kun käytännön asioista sovitaan. Tässä kohdassa pitää miettiä avainten vaihdot ja niihin liittyvät suunnitelma B:t.

Me jätämme auton hollantilaisia varten Helsinki-Vantaalle ja sinne Airpron säilytykseen avaimet (niin auton kuin kodinkin) ja parkkilipukkeen. Joulun aikaan täytyy miettiä myös kauppojen aukioloja ja valmistautua mahdollisiin viivästymisiin. Tai todennäköisiin. Vaikka kai lentoja joskus ihan ajallaankin perille saapuu. Isabella ja Paul haluavat viiniä ja sehän saattaa olla ongelma Suomessa lauantaina, jos saapuu perille iltakuuden jälkeen.

Vuokra-autokin on varattu meille Los Angelesin lentokentältä. Vähän siinä taisi suuruudenhulluus iskeä ja saattaa olla, että tulossa on sellainen laiva, etten minä saa sitä mihinkään parkkiruutuun mahtumaan. Toisaalta kyllä vuokra-auto on ihanan huoleton, ei tarvi murehtia sotkuista tai siivouksista tai mahdollisista kolhimisistakaan. Huono puoli on tietysti hinta, vaihtoauto kun olisi ilmainen. Pikkusisko tilaili vaateparsia outlet-myymälöistä ja kävin tarkastamassa meidän lähikeskuksen aukioloajat. Mitenköhän sitä selviää, jos kauppakeskus menee kiinni jouluaattona klo 21 ja avautuu vasta Tapaninpäivänä klo 7? Silloin muuten alkaa ale, joten sinnekö jonottamaan? No ei, älä Mirkka edes kuvittele!

Kesästäkin on taas sveitsiläisten kanssa juteltu ja Angelika lähetti hienoja kuvia kotimaisemista ja hyvistä retkikohteista. Tässä pari:

Viikonloppuna saimme myös viestin australialaiselta Stellalta, jonka kanssa jo viime kesänä kirjoittelin. He ovat lähdössä jouluksi Montrealiin ja hän kyseli, joko me olisimme valmiita suunnittelemaan joulua 2014 ja matkaa Brisbaneen. Kyllä niin taas menottaisi, löytyisiköhän sieltä lukijoista rahoittajaa? Muistinvirkistykseksi kerrottakoon, että Brisbanen lähimaastoista löytyy hiekkarantoja, vuoristoa ja viinitiloja. Brisbane on nyt siis jälleen mietintämyssyssä. Täytynee hankkia kesätyö. Ja viikonlopputyö.

Tänään surffailin Home Exchangen sivuilla ja huomasin listauksen Turusta. Uteliaisuuttani kävin vilkaisemassa ja arvatkaa mitä! Ne pölkkypäät ovat kopioineet tekstiosuuksia suoraan meidän ilmoituksesta linkkeineen päivineen! Aika typerää, jos nyt joku sattuu Turun seutua hakuehtona käyttämään, katsoo varmaan useammankin vaihtokodin tiedot ja onpas hauskaa että useammalle on tullut mieleen ihan samanlaiset lauseet. Kyllä nyt on niin (vai onko?) että jos oma kielitaito ei riitä kuvailemaan omaa kotikaupunkia ympäristöineen, ei sitten ehkä kannata ryhtyä kodinvaihtajaksi. Siinä nimittäin joutuu ihan tosi paljon tuottamaan tekstiä englanniksi. Hmm. Ajattelin lähettää laskun tuosta kirjallisesta tuotoksestani.

Aiemmin syksyllä mainitsemani kodinvaihdosta bloggaava amerikkalainen eläkeläisrouva muuten kirjoitti Twitterissä, että jos joskus haluamme Washington DC:hen, voisimme ottaa yhteyttä häneen. No haluamme tietysti, mutta rouva on niin ahkerasti haukkunut monet vaihtokumppaninsa, että enpä taida haluta päästä hänen sivuilleen arvioitavaksi. Ja saattoipa olla niinkin, että Lauren haki vain omalle blogilleen julkisuutta minun kauttani. Niin on merkillinen tämä sosiaalisen median maailma.

Nyt pitää jaksaa vielä muutama viikko tehdä töitä, mutta matkakuumetta kehitellen:-)