Viime viikkoina vaihtoihin liittyvä kirjeenvaihto on ollut vilkasta. Espanjasta palattuamme viestittelimme muutaman kerran espanjalaisten vaihtareittemme kanssa. Vaikka sää lokakuussa(kin) oli aivan kamala, olivat kovasti viihtyneet meillä ja Varsinais-Suomessa. Saunan haluaisivat hekin rakentaa kotiinsa ja suomalaisen elämänmenon rauhallisuus viehättää. Vieraskirjassamme on kiitoksia ja jotai muuta tekstiä espanjaksi, en ole vielä löytänyt ketään tulkkaamaan tekstiä meille. Nyt jos Ryanair saisi aloitettua Gironan lennot uudestaan ensi kesäksi, voisimme vaikka tehdä saman vaihdon uudestaan. On mielenterveydelle todella hyväksi päästä pois tästä pimeydestä lokakuussa, vaikka vain viikoksikin. Kuva on kadulta Platja d'Aron kotimme sisäänkäynnille.
Muutamia vaihtopyyntöjä on tullut. Sveitsiläinen perhe Geneven järven laitamilta halusi vaihtaa pääsiäisenä, mutta siihen emme valitettavasti pysty, sillä pääsiäisen tienoilla on luvassa melkoisesti työkiireitä. Irlantilaisen perheen kanssa teimme jo sopimuksenkin siten, että he olisivat tulleet meille 10 päiväksi kesäkuun lopulla (itse olisimme paenneet mökille) ja me olisimme sitten lomailleet heidän loma-asunnollaan Luoteis-Irlannissa lokakuussa, mutta he peruivat vaihdon muutaman päivän kuluttua, koska lentoyhteydet osoittautuivat hankaliksi ja koska niin monet paikat ovat juhannuksena suljettuina, että he eivät olisi ehtineet vierailla kaikissa haluamissaan kohteissa. Sääli, toivottavasti tuo saadaan toteutettua joskus myöhemmin, sillä kuvista päätellen sen maankolkan maisemat olisivat patikoijan mieleen.
Muutama kysely on tullut myös Ranskasta, ranskalaiset ovat kyllä todella aktiivisia kodinvaihtajia ja haluavat usein Suomeen. Viime viikolla tuli myös yksi viesti Uudesta Seelannista. Christchurchissä asuva nuori pari kirjoitti, että selatessaan Home Exchangen sivuja he olivat päätyneet meidän sivullemme ja toivovat voivansa vaihtaa kotia kanssamme. Meitä pyydettiin ottamaan yhteyttä, jos haluamme vaihtaa heidän kanssaan. Mielellään saisimme myös tutustua heihin Facebookin ja Twitterin kautta. Siinä aamuyön tunteina sairasvuoteella valvoessani vastasin saman tien, että seuraava ajankohta, josta voisimme keskustella, olisi joulu 2013. Vastaus tuli välittömästi: Hyvä idea, ollaan yhteyksissä ensi vuoden puolivälissä ja keskustellaan lisää. Lähetin uuden viestin, jossa pyysin vähän tarkentamaan, millaisesta vaihdosta he olisivat kiinnostuneita. Vastausta ei sitten enää kuulunutkaan. Nyt tämä sama perhe kertoo Twitterissä, että ovat saaneet melkein 1000 fania FB-sivulleen. Ilmeisesti viestien tarkoituksena ei ollutkaan todellinen vaihto vaan hankkia yleisöä sivustoille, joilla he ilmeisesti elättävät itsensä. Perheen blogiin ilmestyi muutama päivä tuon jälkeen kirjoitus joulunvietosta ulkomailla, taisin siis antaa vielä ideankin. Melkein vastasin tuohon Twitter-päivitykseen jotain nasevaa, mutta päätin sitten jättää sikseen. Sosiaalisen median maailma on peliä, jonka säännöissä ja käänteissä olisi paljon opittavaa. Tässä yksi heidän kotiseutukuvistaan ja myönnän, että matkakuume siihenkin suuntaan on lisääntynyt. Koululaisena kirjoittelin 10 vuotta Christchurchissä asuvan tytön kanssa.
Nyt sitten vain odotellaan jouluista matkaa Sveitsiin. Viime viikonloppuna jännitettiin SAS:n kohtaloa, meillä kun on lennot ostettu sieltä. Sunnuntai-iltana saimme huokaista helpotuksesta, yhtiö ei sitten mennytkään konkurssiin ja kaikki näytti hyvältä. Eilen eBookerilta kuitenkin soitettiin, että SAS on perunut Tukholma-Turku -lentoja ja meidän kotiinpaluumme on mutkistunut. Nyt tässä kävikin sitten niin, että lennämme jo torstai-iltana Kööpenhaminaan, yövymme Kastrupin Hiltonissa ja jatkamme aamulla Turkuun. Kiva lisäkustannus matkaan, mutta parempi tuokin kuin kokonaan peruuntuminen. Kyselin kyllä oikeuksiamme, mutta ilmeisesti ainoa sellainen olisi lennon peruuttaminen ja rahojen takaisin saaminen. Kyseisinä päivinä Finnairilla lentäminen maksaisi melkein tuplasti sen, mitä olemme lennoista keväällä maksaneet, joten poissuljettu on tuokin vaihtoehto.
Sveitsiläinen isäntämme lähetti hurjan listan siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Alkoi oikein ahdistaa sääntölista. Toistaiseksi en kovin paljon ole vastaillut, mutta kun listaan sisältyi auton siivoaminen sisältä viimeisenä päivänä jossain auton pesupaikassa, lähetin ehdotuksen, että jospa jätettäisiin se auton siivoaminen auton omistajille. Meillä nyt ei muutenkaan ihan joka viikko autoja imuroida (saa lukea rivien välistä), eivätkä ne ihan kauheasti likastukaan, koska sääntöjen mukaan sveitsiläisten autossa ei saa syödä mitään ja juodakin vain vettä, jos ihan pakko on. No, kaikki menee varmaan oikein hyvin, mutta olenpa taas oppinut jotain. Jos liiallinen suurpiirteisyys voi vaihtoperheessä olla vähän arveluttavaa, sitä voi olla myös liiallinen tarkkuus. Ehkä tuossa takana on jokin huono kokemus tai sitten vain on muutama ruuvi liian kireällä.
Löysimme kodinvaihdon helmikuussa 2011, jolloin liityimme sekä Intervac- että Home Exchange -kodinvaihtosivustoihin. Ensimmäiset vaihtomme teimme samana vuonna: kesäkuussa Tukholmaan ja heinäkuussa Marseilleen. Vaikka kaikki ei aina ihan sujunut käsikirjoituksen mukaan, olemme kuitenkin löytäneet mielenkiintoisen ja edullisen tavan tutustua uusiin paikkoihin maailmalla, pahimpien turistirysien ulkopuolella. Klikkaamalla kuvia saat ne suurempina ja kommentit ovat tervetulleita!
torstai 22. marraskuuta 2012
torstai 25. lokakuuta 2012
Sunnuntai Barcelonassa ja sitten kotiin
Suunnitelmien mukaisesti vietimme sunnuntain Barcelonassa. Päivä sujui leppoisasti, kävelimme La Ramblalla ja muuallakin kaupungilla, kävimme kahvilla ja yritimme Sagrada Familiaan. Jonotus olisi luultavasti kestänyt tunteja, joten tämä pyhättö saa odottaa seuraavaa Barcelonan matkaamme.
Maanantaina pikainen aamulenkki rantapolulla, vaihtokodin järjestely, pakkaukset ja suunta Gironan lentokentälle. Matka sujui hyvin, Pirjo ja auto odottivat lentokentällä ja koti oli moitteettomassa kunnossa.
Tiistaina ja keskiviikkona vielä vähän viestiteltiin ja molemmin puolin kiiteltiin espanjalaisten kanssa. Kaikki sujui jälleen kerran mainiosti! Tämän olisimme voineet tehdä vuoden kuluttua uudelleenkin, mutta ikävä kyllä nyt tuli uutinen, että Ryanair lopettaa Turun lennot kokonaan.
Maanantaina pikainen aamulenkki rantapolulla, vaihtokodin järjestely, pakkaukset ja suunta Gironan lentokentälle. Matka sujui hyvin, Pirjo ja auto odottivat lentokentällä ja koti oli moitteettomassa kunnossa.
Tiistaina ja keskiviikkona vielä vähän viestiteltiin ja molemmin puolin kiiteltiin espanjalaisten kanssa. Kaikki sujui jälleen kerran mainiosti! Tämän olisimme voineet tehdä vuoden kuluttua uudelleenkin, mutta ikävä kyllä nyt tuli uutinen, että Ryanair lopettaa Turun lennot kokonaan.
lauantai 20. lokakuuta 2012
Girona ja Tossa de Mar
Perjantaina sateli aamulla. Ennen puolta päivää lähdimme ajelemaan Gironaan. Kaupunki on pieni, mutta sen vanha osa todella viehättävä. Kahvin ja kreppilounaan välissä kävelimme pitkin kapeita kujia, ihastelimme vanhaa katedraalia ja arabikylpylää. Kameran näyttö otti omaa lomaa, joten kuvia näppäiltiin sokkona.
Iltapäivä vietettiinkin sitten Gironan keskussairaalan ensiavussa, mutta selvittiin säikähdyksellä ja kaikki on hyvin. Aika monta vuotta menikin tässä välissä ettei tutustuttu ulkomaiden sairaanhoitokulttuureihin.
Illalla kotimatkalla uskaltauduttiin ostoksille supermarketin kalatiskille. Yhtään ei tiedetty, mitä hankittiin, mutta kotona avattiin Pablon maustekaappi, laitettiin file uuniin ja hyvää tuli. Nettisanakirja väittää, että ahventa syötiin. Siltä se maistuikin, mutta yhdestä fileestä siis riitti meille kolmelle. Siinä samassa nautittiin isäntien meille jättämä cava-pullo, eikä huonoa ollut sekään.
Lauantaina näytti taas sateiselta. Lähdimme retkeilemään etelään rannikon serpentiinitietä pitkin. Varsinainen iso tie meni vielä ihan sujuvasti, mutta poikkeama vanhalle luostarille oli vähän liikaa, sillä sumu oli ylhäällä niin sakea, että eteen ei juuri nähnyt. Uhkasin jo tulla kävellen alas, niin paljon hirvitti mutkat sumussa. Kuulemma aivan naurettavaa ja hysteeristä.
Mutkittelujen jälkeen päädyimme Tossa de Marin rannikkokaupunkiin. Se oli kyllä näistä nähdyistä rannikon lomakaupungeista mielenkiintoisin. Taas kapeita kujia ja vanhan linnoituksen rauniot kukkulan laella. Eikä loppujen lopuksi kastuttu kertaakaan, vaikka välillä pahalta näyttikin.
Nyt lähdetään päivälliselle ja huomenna olisi tarkoitus ajella Barcelonaan.
Iltapäivä vietettiinkin sitten Gironan keskussairaalan ensiavussa, mutta selvittiin säikähdyksellä ja kaikki on hyvin. Aika monta vuotta menikin tässä välissä ettei tutustuttu ulkomaiden sairaanhoitokulttuureihin.
Illalla kotimatkalla uskaltauduttiin ostoksille supermarketin kalatiskille. Yhtään ei tiedetty, mitä hankittiin, mutta kotona avattiin Pablon maustekaappi, laitettiin file uuniin ja hyvää tuli. Nettisanakirja väittää, että ahventa syötiin. Siltä se maistuikin, mutta yhdestä fileestä siis riitti meille kolmelle. Siinä samassa nautittiin isäntien meille jättämä cava-pullo, eikä huonoa ollut sekään.
Lauantaina näytti taas sateiselta. Lähdimme retkeilemään etelään rannikon serpentiinitietä pitkin. Varsinainen iso tie meni vielä ihan sujuvasti, mutta poikkeama vanhalle luostarille oli vähän liikaa, sillä sumu oli ylhäällä niin sakea, että eteen ei juuri nähnyt. Uhkasin jo tulla kävellen alas, niin paljon hirvitti mutkat sumussa. Kuulemma aivan naurettavaa ja hysteeristä.
Mutkittelujen jälkeen päädyimme Tossa de Marin rannikkokaupunkiin. Se oli kyllä näistä nähdyistä rannikon lomakaupungeista mielenkiintoisin. Taas kapeita kujia ja vanhan linnoituksen rauniot kukkulan laella. Eikä loppujen lopuksi kastuttu kertaakaan, vaikka välillä pahalta näyttikin.
Nyt lähdetään päivälliselle ja huomenna olisi tarkoitus ajella Barcelonaan.
perjantai 19. lokakuuta 2012
Reipasta lomailua
Torstaina oli patikkaretken vuoro. Aamupäivällä vedettiin lenkkitamineet niskaan ja lähdettiin valloittamaan rannikkoreittiä Platja d'Arosta S'Agaron kautta Sant Feliu de Guixolsiin. Taivas oli pilvessä, sateen mahdollisuus 67%, mutta emme luovuttaneet. Ensin kävelimme Platja d'Aron rannan eteläpäähän, missä ohjeemme kehoitti ylittämään joen siltaa pitkin. Aivan rannassa oli kuitenkin hiekkakaistale, jota pitkin ajattelimme ohittaa paikan ja säästää aikaa. Patikoijan kultainen sääntö: Älä oikaise, pieleen menee kuitenkin. Niin kävi nytkin. Minä upposin nilkkojani myöten märkään hiekkaan, Kari teki väistöliikkeen ja sai aallon jaloilleen. Olimme ihan alkumatkassa, kolmisen tuntia matkaa edessä ja joka lenkkarissa litra vettä ja puoli kiloa hiekkaa.Eipä tarvittu nilkkapainoja kuntoilun tehostamiseksi.
Platja d'Arosta S'Agaroon on rakennettu kävelypolku aivan rantaan. Koska sää oli syksyinen, saimme ihailla melkoisia tyrskyjä.
Maisemat olivat koko matkan aivan pökerryttäviä. Hidas eteneminen ei ihan kokonaan johtunut rapakunnosta, sillä paljon aikaa kului myös kuvaamiseen ja ihastelemiseen. Näillä laitteilla ja taidoilla sitä kauneutta ei vain pysty välittämään.
S'Agaroon päästessä oli pakko istahtaa rantabaariin kahville. Matka jatkui vielä tunnin verran, joten vahvistusta tarvittiin. Ja olisi tarvittu vielä enemmän, jos olisi tiedetty kuinka monta porrasta on edessä. Loppumatka oli nimittäin melkoista ylösalasmenoa.
Reitillä näkyi myös siiveekkäitä kavereita, ihmisiä ei juurikaan, sillä sesonki on täällä aivan selvästi ohi.
Hieno lenkki, mutta kyllä oli hienoa saada määränpää näkyviin.
Sant Feliussa harhailimme aikamme etsimässä bussiasemaa, sillä ohjeissamme luki, että niitä kulkee jatkuvasti. Bussiasema vietti tietenkin siestaa, mutta aikataulujen mukaan jatkuvasti tarkoitti tässä tapauksessa melkein joka tunti. Kotimatka taittui siis taksilla. Kotikatumme kyltti näyttää tältä:
Nyt onkin sitten perjantaiaamu ja vettä sataa. Täytyy yrittää keksiä jotain kohtalaisen kuivaa puuhaa.
Platja d'Arosta S'Agaroon on rakennettu kävelypolku aivan rantaan. Koska sää oli syksyinen, saimme ihailla melkoisia tyrskyjä.
Maisemat olivat koko matkan aivan pökerryttäviä. Hidas eteneminen ei ihan kokonaan johtunut rapakunnosta, sillä paljon aikaa kului myös kuvaamiseen ja ihastelemiseen. Näillä laitteilla ja taidoilla sitä kauneutta ei vain pysty välittämään.
Hieno lenkki, mutta kyllä oli hienoa saada määränpää näkyviin.
Nyt onkin sitten perjantaiaamu ja vettä sataa. Täytyy yrittää keksiä jotain kohtalaisen kuivaa puuhaa.
torstai 18. lokakuuta 2012
Cap de Creus ja viehättäviä kyliä
Keskiviikkona suuntasimme auton kohti Cap de Creusia, joka on Manner-Espanjan itäisin kohta. Pyreneiden vuoristo laskeutuu siellä Välimereen. Matka oli mutkainen, mutta näkymät perillä upeat. Tuuli oli hurja.
Matkalla pysähdyimme lounaalla Cadaquésin kalastajakylässä. Todella idyllinen kapeakujainen kylä, jossa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.
Poikkesimme myös L'Escalessa. Näitä pieniä kivoja kyliä täällä riittää joka niemeen.
Meiltä kotoa Pablon seurueelta kuuluu sellaista, että Turku on kiva, saunominen ihanaa, mutta se sää...
Matkalla pysähdyimme lounaalla Cadaquésin kalastajakylässä. Todella idyllinen kapeakujainen kylä, jossa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.
Poikkesimme myös L'Escalessa. Näitä pieniä kivoja kyliä täällä riittää joka niemeen.
Meiltä kotoa Pablon seurueelta kuuluu sellaista, että Turku on kiva, saunominen ihanaa, mutta se sää...
tiistai 16. lokakuuta 2012
Espanjassa ollaan!
Eilen illalla lensimme Turusta Gironaan. Aina yhtä ahdistavaa halpalentokoneisiin rynniminen. Lento sujui kuitenkin mukavasti, vaikka samassa koneessa olikin jalkapallojoukkueellinen kirkuvia teinityttöjä. Korviin välillä sattui, mutta perille päästiin.
Auton avaimet löytyivät lentokentähotellin respasta. Mazdan navigaattori oli vähän arvoitus ja niinpä lähdimme väärään suuntaan. Muutaman harhaanajon jälkeen olimme perillä puoli kahden aikaan paikallista aikaa. Sisälle pääsy osoittautui haasteelliseksi, avainnipussa on kuusi avainta ja niistä viittä tarvitaan ennen kuin ollaan talossa sisällä.
Siistiä on ja kaikki muutenkin hyvin, valmispitsan ja pikapesujen jälkeen painuimme pehkuihin.
Aamulla heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Terassiltamme on merinäköala, kaukainen, mutta kaunis kuitenkin.
Tuossa kuvassa on vaihtoautommekin. Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään supermarketia varastojen täydentämiseksi. Aika paljon näyttäisi olevan hotelleja ja ravintoloita kiinni. Marketti löytyi, pieni mutta upealla kala- ja lihatiskillä. Jos mieli tekee kokkailla, aineksista ei ainakaan ole pulaa.
Kauppareissun jälkeen jätimme auton kotiin ja lähdimme tutustumaan Platja d'Aroon. Ranta oli kiva, joitakin ihmisiä ottamassa aurinkoakin. Tämä tyttö tähyili merelle.
Kävelyllä meni koko iltapäivä. Illalla sitten vain nautiskelimme terassista ja näköaloista.
Auton avaimet löytyivät lentokentähotellin respasta. Mazdan navigaattori oli vähän arvoitus ja niinpä lähdimme väärään suuntaan. Muutaman harhaanajon jälkeen olimme perillä puoli kahden aikaan paikallista aikaa. Sisälle pääsy osoittautui haasteelliseksi, avainnipussa on kuusi avainta ja niistä viittä tarvitaan ennen kuin ollaan talossa sisällä.
Siistiä on ja kaikki muutenkin hyvin, valmispitsan ja pikapesujen jälkeen painuimme pehkuihin.
Aamulla heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Terassiltamme on merinäköala, kaukainen, mutta kaunis kuitenkin.
Tuossa kuvassa on vaihtoautommekin. Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään supermarketia varastojen täydentämiseksi. Aika paljon näyttäisi olevan hotelleja ja ravintoloita kiinni. Marketti löytyi, pieni mutta upealla kala- ja lihatiskillä. Jos mieli tekee kokkailla, aineksista ei ainakaan ole pulaa.
Kauppareissun jälkeen jätimme auton kotiin ja lähdimme tutustumaan Platja d'Aroon. Ranta oli kiva, joitakin ihmisiä ottamassa aurinkoakin. Tämä tyttö tähyili merelle.
Kävelyllä meni koko iltapäivä. Illalla sitten vain nautiskelimme terassista ja näköaloista.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Syyslomaksi Costa Bravalle
Täällä on ollut täysi tohina päällä koko aamun. Olen käynyt läpi lähialueiden matkailuesitteitä espanjalaisia varten, pyykkiä on pesty monta koneellista, talo imuroitu ja pakkaustakin on jo aloitettu.
Lennämme huomenna illalla Ryanairilla Turusta Gironaan. Siinä onnettomassa ladossa, jota Turun lentokentällä kutsutaan kakkosterminaaliksi, ei ole mitään palveluja ennen turvatarkastusta, joten auton avaimen siirto osoittautui ongelmalliseksi, sillä espanjalaiset tulevat sillä samalla koneella, jolla me lähdemme. Sain onneksi Tuulan lahjottua tulemaan avainkuriiriksi kentälle. Kiitos!!
Pablo jättää myös meille auton Gironan kentälle. Olemme perillä puolen yön aikaan paikallista aikaa, mutta onneksi ajomatka kentältä ei pitäisi olla kuin puolisen tuntia. Hän lähetti myös ajo-ohjeet valokuvien kera, jotta varmasti osaamme kääntyä lukuisista liikenneympyröistä oikeaan suuntaan.
Toivottavasti täällä nyt olisi edes muutaman päivän satamatta, etteivät Pablo ja Maria Jesus ystävineen saisi aivan kammoa ensimmäisellä Suomen vierailullaan.
Suurempia suunnitelmia ei viikon ajalle ole. Jos yhteydet toimivat ja reportteri jaksaa, lisäkuulumisia tulee lähipäivinä.
Lennämme huomenna illalla Ryanairilla Turusta Gironaan. Siinä onnettomassa ladossa, jota Turun lentokentällä kutsutaan kakkosterminaaliksi, ei ole mitään palveluja ennen turvatarkastusta, joten auton avaimen siirto osoittautui ongelmalliseksi, sillä espanjalaiset tulevat sillä samalla koneella, jolla me lähdemme. Sain onneksi Tuulan lahjottua tulemaan avainkuriiriksi kentälle. Kiitos!!
Pablo jättää myös meille auton Gironan kentälle. Olemme perillä puolen yön aikaan paikallista aikaa, mutta onneksi ajomatka kentältä ei pitäisi olla kuin puolisen tuntia. Hän lähetti myös ajo-ohjeet valokuvien kera, jotta varmasti osaamme kääntyä lukuisista liikenneympyröistä oikeaan suuntaan.
Toivottavasti täällä nyt olisi edes muutaman päivän satamatta, etteivät Pablo ja Maria Jesus ystävineen saisi aivan kammoa ensimmäisellä Suomen vierailullaan.
Suurempia suunnitelmia ei viikon ajalle ole. Jos yhteydet toimivat ja reportteri jaksaa, lisäkuulumisia tulee lähipäivinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)