Kolmen maan kierros ja patikointia helteessä

Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella ajelemaan kohti Tsekin rajaa. Pitkälle ei kuitenkaan päästy kun oli jo ihan pakko poiketa tähän viehättävään tienvarsimajataloon aamukahville. Ikänäkö teki tepposet ja yritimme poistua paikalta maksamalla liian vähän. Pienen hulabaloon saimme aikaiseksi, mutta poliisia ei onneksi kutsuttu paikalle. Selvisimme rahalla ja pahoitteluilla. Ja runsaalla tipillä. Kaikki tämä ilman ainuttakaan yhteistä sanaa asianomistajien kanssa.

Matka jatkui serpentiinitietä rajalle pyöräilijöitä väistellen. Tsekin puolella oli huomattavasti karumpaa, ankeampaa ja köyhempää kuin täällä Puolassa. Lenkkimme jatkui nopeassa tahdissa Slovakiaan. Cadca-nimiseen kaupunkiin päätimme pysähtyä. Pieni paniikki iski, kun huomasimme, ettei meillä varmaankaan ole parkkiautomaatteihin sopivia kolikoita. Menimme kuitenkin mittaria ihmettelemään (rikolliset luonteemme suunnittelivat Puolan zlotyen käyttämistä), mutta kas kummaa - mittari pyysi euroja. Slovakia on siis euromaa! Taas tuli opittua jotain. Cadcassa ei sitten ollut yhtään mitään merkillistä, joten päätimme jatkaa matkaa kohti Zilinaa. Kuningasajatus oli välttää isoa tietä ja ajella pienempiä. Pieniä ne todella olivatkin ja kierto oli ainakin ajassa melkoinen. Näimme kuitenkin mielenkiintoisia vanhoja hökkeleitä ja niiden pihoja, joten mikäs siinä oli ajellessa.

Zilinaan emme poikenneet vaan jatkoimme suoraan Terchovaan, missä olen ollut patikointilomalla kahdeksan vuotta sitten. Kovasti oli tässä ajassa alueen ilme kohentunut ja turistit lisääntyneet. Ennen Terchovaa pysähdyimme lounaalle Diana-hotellin terassille.

Lounaan jälkeen meidät ohitti kaksi hurjastelevaa autoilijaa risteysalueella poliisin silmien alla. Pian olivat poliisit perässä ja pysäyttäneet hurjastelijat. Ja sitten pysäyttivät meidät! Muut kuljettajat oli käsketty ulos autoistaan ja seuraavaksi tiukkailmeinen poliisi komenteli meitä slovakiaksi. Pyöriteltiin päitämme ja pyydettiin englantia. Poliísin kaikki kaksi englannin sanaa pääsivät käyttöön: Go! Go! Hän jopa pysäytti jonon, että pääsimme jatkamaan tienreunasta liikenteen sekaan. Kovin oli kiire päästä meistä eroon.

Mala Fatran kansallispuistossa nousimme hissillä korkeuksiin.

Meillä ei ollut kovin paljon aikaa, mutta kiipesimme huipulle maisemia ihailemaan. Luntakin nähtiin ja kaukaisuudessa siinsi Tatra-vuoristo.

Tuo on todella ihana paikka ja harmitti tietysti, ettemme voineet jatkaa pidemmälle. Ylhäällä kasvoi vain vuorimäntyjä ja alppikukkia.

Matkaa oli pakko jatkaa, sillä iltapäivä oli jo pitkällä ja kotiin melkoinen ajaminen. Pysähdyimme ihailemaan keskiaikaista linnaa Oravsky Hradia. Maksoimme pysäköinnistä kolme euroa, mutta totesimme, että koska sulkemisaika on melkein käsillä ei ole järkeä lähteä kiipeämään linnaan. Joku voisi jopa ajatella, että päivän aiemmalla kiipeämisellä oli asian kanssa tekemistä, mutta näinhän ei tietenkään ole. Kun ystävällinen parkkitäti huomasi, että emme menneetkään linnaan, hän palautti euromme! Ja vilkutteli meille iloisesti, kun poistuimme paikalta.

Slovakiassakin on ankeampaa ja köyhempää kuin Puolassa. Kotimatka sujui todella hitaasti läpi pikkukylien ja lopuksi pienen vuoristomme yli. Wislassa kävimme päivällisellä ja sitten tämä pari olikin valmis suihkuun ja unten maille.

Sunnuntaina otimme aamun rennosti ja ajelimme ennen puoltapäivää naapurikylä Wislaan. Siellä toinen meistä sai aamukahvin ja toinen aamuvohvelin.

Turistitoimistosta löytyi avulias englanninkielentaitoinen virkailija, jolta pyysimme tietoa kylän kävelyreiteistä. Hänen suosituksensa mukaisesti lähdimme kapuamaan kylän takana olevalle vuorelle (tai kukkulalle). Lämpöä oli tänään päivällä +30C, joten usko oli loppua muutaman kerran. Upeat maisemat korvasivat vaivan, säryn ja uupumuksen kuitenkin mainiosti.

Grillauspaikkakin löytyi, mutta päivän evääksi riitti vesi.

Alas olikin sitten mukava tallustella. Mutta jälleen kerran touhussa ei ollut järjenhiventäkään: sekä vaelluskengät että kaikki päähineet kotona Suomessa!

Päivän uurastus palkittiin puolalaisella perinneaterialla Wislassa. Perunoiden ja savukinkun lisäksi tuossa on haudutettua hapankaalia (luulisin).

Nyt täällä ollaan aika ryytyneitä. Kello herättää huomenna seitsemältä ja me palaamme Auschwitziin, tällä kerralla nettivarauksella varustautuneina. Saattaa olla, että huomenna ei ole yhtä rento olo kuin nyt.