Toyota Auris saatiin ja löydettiinkin, siivoojien avustuksella, kun virkailija ei niin kovasti jaksanut tai osannut meille asiaa selittää. Puolassa taidetaan olla hurjan tarkkoja, dokumentteihin oli merkitty kaikki pienimmätkin naarmut, mitä autosta löytyi. Löysimme ulos kentältä - Krakovan kenttää remontoidaan hurjasti, joten koko paikka on ihan myllerryksissä. Lumian navigaattoriin näppäiltiin Auschwitz ja matka alkoi.
Noin tunnin ajomatkan jälkeen olimme tuossa synkässä paikassa. Olimme juuri kääntymässä vasemmalle keskitysleirimuseon parkkipaikalle, kun huomasimme vihreässä neonliivissä viittoilevan ukkelin ohjaamassa meitä oikealle. Menimme lankaan, mutta huomasimme heti päätyneemme yksityiselle parkkipaikalle. U-käännös ja takaisin museon parkkipaikalle. Joka ei sitten kummoinenkaan pysäköintialue ollut, 10 zlotylla sai etsiä paikkansa tienpenkalta. Auris siis siihen ja lippujonoon.
Sisäänpääsyyn oli kaksi jonoa, yksityisille ja ryhmille. Kun vihdoin pääsin riittävän lähelle ovivahtia kysyäkseni, mistä lippu ostetaan, hän kehotti välttelevästi kysymään informaatiopisteestä, montako lippua on jäljellä ja osoitti oikealle. Sinne siis. Löytyi vessat ja matkamuistmyymälä ja kioski mutta ei informaatiopistettä. Kysyin siitä kioskista, mutta eivät tienneet, osoittivat vain sisäänmenojonoja. Loppujen lopuksi piste löytyi: pihalla nojasi naisihminen kapeaan puhujapönttöön paperinippu kädessään. Ja kuinkas sitten kävikään: torstaille ei ollut yhtään paikkaa englanninkielisille opastuksille. Ilman opasta sisään olisi päässyt kolmen jälkeen iltapäivällä (kello oli noin 11). Puolan-, ranskan- ja italiankielisiin ryhmiin olisi ollut tilaa, mutta koska kesto on kolme ja puoli tuntia, ne eivät oikein iskeneet. Paikan päältä ei myöskään saanut tehtyä varauksia muille päiville. Se jäi siis lyhyeksi visiitiksi.
Matka jatkui kohti Ustronia. Matkan varrella kävimme erinomaisella lounaalla upeassa maaseuturavintolassa. Matkaa oli noin tunnin verran ja perillä Ustronissa olimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Tämä vaihtokoti on loma-asunto kerrostalossa. Taloja on tässä useampi, piha-alueet huoliteltuja ja koko kompleksi aidattu, portilla ympärivuorokautinen vahti. Ilmeisesti nämä myöskin ovat kaikki loma-asuntoja, sillä täällä on kovin hiljaista.
Asunto on kaksio keittokomerolla. Siisti ja nätisti sisustettu ja riittävän suuri meille kahdelle, mutta isomman porukan kanssa täällä kyllä menisi hermot. Isäntien kodinvaihtoilmoituksessa lukee, että maksimimäärä on kuusi henkilöä!
Torstai oli täällä pyhä ja vapaa ( Corpus Christi on katolisen kirkon pyhä). Ustronin keskustassa parveili ihmisiä hurjia määriä. Täällä on ollut todella lämmintä, kaikki söivät jäätelöä tai joivat olutta. Siellä mekin sitten pyörimme ja sorruimme kakkukahville.
Ustronin kirjasto on hauskannäköinen, muuten tässä kylässä ei mitään ihmeellisyyksiä olekaan.
Ustronissa nyt sitten asustellaan viikon verran. Lämpötila saisi vähän laskea, vaikka ymmärränkin, että tuo kommentti saattaa ärsyttää siellä Suomen koleudessa.
Perjantaina oli patikointipäivä. Aamulla kävimme turistitoimistossa hakemassa karttoja ja sitten marssimme kahden kilometrin matkan kesäisinkin toimivalle tuolihissille. Sillä pääsimme n. 850 m korkeuteen ihailemaan maisemia. Mitään varsinaisia vuoria tässä ei ole, kilometrin korkuisia kukkuloita pikemminkin.
Hissiasemalta tallusteltiin kivistä polkua ylämäkeen väenpaljoudessa. Huippu on 995 m korkeudessa ja Tsekin puolella! Rajan ylityksen jälkeen huipulla olikin tsekkiläinen olutbaari, johon monet suunnistivat vaan emme me! Kävin myös ylhäällä näkötornissa tutkailemassa Tsekinmaata.
Nämä kaikki kuvat ovat muuten puhelimella otettuja, kameraa en enää jaksa mukana kuljettaa, kun näillä taidoilla ja sillä laitteella kuvista ei juuri tuon merkillisempiä tulisi.
Huipun jälkeen paikallisen papparaisen grilli houkutteli meidät lounaalle.
Reitti jatkui loivasti alaspäin maisemia ihaillen.
Varsinainen laskeutuminen olikin sitten melko jyrkkä, mutta ah armahtavassa varjossa.
Kotiin päästyämme kävimme nopeasti suihkussa ja syömässä ja sen jälkeen asettelimme tottumattomuudesta kipeytyneet jäsenemme levolle. Pikkusisko nukkui seitsemältä!
Tähänastinen loma on sujunut mainiosti. Vaikka olemme kodinvaihdossa, emme kyllä aio kokata kertaakaan, sillä ravintolaruoan juomineen saa alle kympillä eikä meillä ole astianpesukonetta. Pyykkikone sen sijaan on, kuivaava sellainen, mutta se pitää niin järkyttävää meteliä, että täytyy vähän varoa, mihin aikaan konetta käyttää. Siis oikeasti se pauke kuuluu alaulko-ovelle ja meidän asuntomme on kolmannessa kerroksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.