Hoge Veluwe: taidemuseo ja luonnonpuisto

Tiistain retkikohde oli Hoge Veluwen kansallispuisto noin tunnin ajomatkan päässä Waalwijkista. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja Lumia opasti meidät näppärästi ja turvallisesti perille. (Montakohan kertaa tuo pitää mainita, että alkaa tulla lahjusnokiaa postiluukusta? Mutta siis toistaiseksi lahjomaton mielipide.)

Kansanpuiston portilla meitä opasti erittäin ystävällinen ja englanninkielentaitoinen puistovahti. Päivä meille kahdelle maksoi 43,50€, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta se siis sisälsi pysäköinnin puiston sisällä, sisäänpääsyt taidemuseoon ja koko luonnonpuistoon, kartan sekä polkupyörien ilmaisen käytön. Yhtä tarpeellista asiaa maksu ei kuitenkaan sisältänyt, mutta siitä lisää myöhemmin.

Aloitimme vierailumme Kröller-Mullerin taidemuseosta (u:n päälle pilkut, mutta tämä padi ei nyt ainakaan näillä asetuksilla taivu moiseen). Tämä pariskunta hankki 100 vuotta sitten 11500 taideteosta, mistä kokoelmasta sitten perustettiin museo vuonna 1938.

Museossa on maailman toiseksi suurin van Gogh -kokoelma. Paljon oli esilläkin, mutta täytyy kyllä sanoa, että nautintoa hieman laimensi kaksi bussilastillista japanilaisturisteja, joista suurin osa halusi kuvauttaa itsensä melkein jokaisen van Goghin vieressä. Nyt joku tätä blogia aiemminkin lukenut saattaa ajatella, että minulla on jotain japanilaisia vastaan. Hmm. No tilannetta ei suuremmin parantanut muutama bussilastillinen täysin kurittomia koululaisia, jotka juoksivat ympäri museota ja melskasivat mielin määrin. Melkein jo puutuin asiaan. Mutta siis maalaukset olivat vaikuttavia, ja siellä sai siis kuvata ja tässä kohdassa se jopa onnistui ilman japanilaisia. Eräs versio auringonkukista:

Aivan kaikkea ei tällainen vähemmän taiteesees perehtynyt matkailija taaskaan ymmärtänyt. Nämä lienevät niitä kohtia, joissa pitäisi nyökytellä tyytyväisen näköisenä luodakseen mielikuvan, että on fiksu. 

Museolla on myös 25 hehtaarin suuruinen patsaspuisto, jossa myös käyskentelimme tovin.

Hoge Veluwessa on vierailijoiden käyttöön 1700 ilmaista (siis suomeksi pääsymaksuun sisältyvää) polkupyörää. Lounaan jälkeen mekin aloitimme fillariretken luonnonpuiston pyöräreiteillä.

Tämän seuraavan kuvan ottamisen aikoihin olisi ollut hyvä tietää, että luimme kartan hollanninkielisiä reittejä ihan väärin. Pyöräiltiin siis harhaan ja eestaas muutama kilometri ennen kuin vihdoin ymmärrettiin, mistä oli kysymys. Saa nauraa (siis kartantekijöille, ei meille).

Päivän lenkki oli loppujen lopuksi kolmisenkymmentä kilometriä ja lopputuloksena (ei sentään verta mutta) hikeä ja melkein kyyneliä (siis peput NIIN kipeinä). Maisemat olivat kivoja mutta eivät ihan niin uskomattomia kuin odotimme.

Ja siis se juttu mikä ei sisältynyt hintaan oli vessa! Vessassa istuskeli täti, joka velotti jokaiselta kävijältä 0,25€! Ihan kuin ennen vanhaan Itä-Euroopassa, kun kommunistit yrittivät työllistää jokaisen.

Kotimatkaksi suljettiin navigaattorista moottoritiet pois ja ajeltiin maaseutukylien läpi, ostettiin tilamyynnistä uskomattoman hyviä kirsikoita ja ihasteltiin maisemia.

Sitten yhtäkkiä meiltä loppui tie alta, Mirkka joutui ajamaan ensimmäistä kertaa elämässään lossille. Tästäkin selvittiin eikä kuljettaja tainnut pissiä housuihinsa.

Illalla alettiin suunnitella kotimatkaa, viestiteltiin isäntien kanssa lähtöjärjestelyistä ja kärvennettiin päivällispihvimme. Mainio päivä oli taas tämäkin!