Kaksi kuumaa päivää Krakovassa

Terveisiä Puolasta! Eilen saavuimme Krakovaan hirvittävän aikaisen herätyksen, neljän tappavan Helsinki-Vantaalla vietetyn ja kahden kerrankin hyvin sujuneen lennon jälkeen puolen päivän aikaan. Finnairin sivuilta olin tilannut taksin valmiiksi meitä odottamaan Cabforce-nimisestä palvelusta. Hinta oli 17,50€, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen hinta eikä tarvinnut miettiä kuinka paljon kuljettaja ajeluttaa kiertoteitä kilometrejä kartuttaakseen.

Olemme Krakovassa kaksi päivää. Hotellimme nimi on Leone, huone on siisti ja iso, sängyt todella hyvät, alue rauhallinen, aamupala ihan ok ja tärkeimmät nähtävyydet kävelyetäisyydellä. Suosittelemme siis kaikille krakovanmatkaajille. Oli me perillä jo ennen yhtä ja huone oli jo valmis, joten pääsimme saman tien majoittumaan ja lähtemään kaupungille.

Oli lounasaika ja löysimme tästä aika läheltä siistin lounaspaikan, jossa söimme heti paikallista perinneruokaa, mykyjä lihatäytteellä. Oli maukasta ja aterian hinta kahdelta juomineen oli vähän yli neljä euroa!

Päivä kului vanhaan kaupunkiin tutustuessa. Kiertelimme kauppahallissa, joka on täynnä rihkama- ja matkamuistomyymälöitä. Joku oli suositellut meille heppa-ajelua, joten sorruimme sellaiseenkin. 25 minuutin kierros maksoi saman verran euroissa ja nähtyä tuli samat kadut kuin kävellenkin, joten mikään ihmeellisempi elämys tuo ei ollut. Mutta hevoset kärryineen ja kuljettajineen olivat näyttäviä.

Kävimme tuossa takana näkyvässä Pyhän Marian kirkossa ihan pummilla. Kun tuo puolan kielen taito on vähän puutteellinen, emme oikein tajunneet mistä lippu olisi pitänyt ostaa ja kuljimme vain jonon jatkona sisälle. Ovivahti sanoi ranskaksi: Bonjour! ja minä vastasin reippaasti Bonjour! Yhtäkkiä olimme sisällä emmekä olleet maksaneet mitään. Kuljimme ranskalaisen ryhmän mukana ja ilmeisesti sulauduimme hyvin joukkoon tuolla mittavalla ranskalaisella sanavarastolla... Jätimme kuitenkin rahaa lahjoituslaatikoihin, mikä ajanee saman asian.

Krakovassa on todella paljon kirkkoja ja niihin on kiva poiketa vilvoittelemaan kun lämpötila lähentelee 30 astetta. Ja onhan noissa roomalaiskatolisissa kirkoissa paljon enemmän ihasteltavaa kuin meikäläisissä paljaaksi riisutuissa.

Katuesiintyjiä on paljon ja erilaisia. Tämä viehättävä pariskunta esitti perinteistä musiikkia.

Krakovassa on jonkin verran jäljellä vanhaa kaupunginmuuriakin, tässä oli taidetta kaupan.

Viímeisenä päädyimme linnanmäelle, Wawelin kuninkaanlinnaan. Kello oli kuitenkin jo yli viisi, joten emme päässeet minnekään sisälle. Krakovan oma paavi JP II on saanut oman patsaansa linnanpihalle.

Linnasta on kivat näkymät joelle.

Päivällistä syötiin eräässä keskusaukion lukuisista terassiravintoloista ja sitten olikin aika siirtyä lepäämään. Päivä oli ollut pitkä, kuuma ja antoisa.

Pitkien yöunien jälkeen keskiviikko aloitettiin tarmokkaasti. Menestyksekkään aurinkolasijahdin jälkeen käytiin kahvilla ennen päivän urakkaa. Klo 11 alkoi ilmainen Juutalainen Krakova -kävelykierros. Oppaamme Anya oli reipas ja sujuvasanainen nuori juutalainen, joka elävästi osasi kertoa sekä krakovanjuutalaisten historiasta että nykypäivästä. Kierros oli aika pitkä, kävelyä oli enemmän kuin opastusta ja joissain kohdissa olisimme kaivanneet kuvaustaukoja, mutta kaiken kaikkiaan retki oli todella mielenkiintoinen ja opimme paljon uutta.

Kiersimme ensin vanhan juutalaiskaupunginosan Kazimierzin, jossa Spielberg kuvasi Schindlerin listaa. Näimme synagogia, uuden juutalaisten päiväkeskuksen (jota prinssi Chales on ollut perustamassa) ja Kakkakadun. Puka nimettiin hepreankielessä kolehtilipasta tarkoittavalla sanalla. Puolaksi sama sana kuitenkin tarkoittaa ulostetta...

Krakovassa vanhoja rakennuksia on paljon jäljellä verrattuna moniin muihin keskieurooppalaisiin kaupunkeihin. Tämä johtuu siitä, että kaupunki antautui suoraan natseille eikä edes yrittänyt taistella. Monet rakennukset ovat kuitenkin aika huonossa kunnossa, rahaa kun ei ole korjauksiin.

Tässä holokaustin uhrien muistomerkki Kazimierzissa.

Kazimierzista siirryimme joen yli rakkauden siltaa pitkin.

Näimme Krakovan gheton paikan, mutta siellä ei ollut kovin paljon tuosta ajasta nähtävissä. Aukio, jolta ihmiset lähetettiin keskitysleireille, on saanut seuraavan muistomerkin. 68 tuolia niiden 68 000 juutalaisen muistoksi, jotka asuivat Krakovassa vuonna 1939. Kuusi vuotta myöhemmin heistä oli elossa 3000. Aika hiljaiseksi vetää tällaisissa paikoissa.

Aukiolta jatkoimme matkaa Schindlerin tehtaalle. Saimme kuulla tarinan Schindleristä, arvioita hänen sankaruudestaan ja elokuvan ja todellisuuden eroista. Oli miten oli, Schidlerin toimien seurauksena yli 1000 juutalaista pelastui. Se on iso osa siitä 3000:sta. 

Kierros loppui Schindlerin tehtaalle, joka on kykyisin museo, jonka näyttely kertoo paitsi Schindleristä myös natsimiehityksestä muutenkin. Meillä ei nyt aika riittänyt museoon. Palasimme tuolien aukiolle odottamaan ratikkaa. Aukion kulmassa on paikallista ruokaa tarjoava lounasravintola, johon erehdyimme poikkeamaan. Näin herkullisen näköinen oli kalkkunaleike sekasalaatilla.

Emme suosittele, se toinen annos ei ollut juurikaan kummoisempi.

Ratikkaan pääsy ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Lippuja ei myyty missään eikä meitä oikein osattu neuvoa. Vihdoin löytyi kaunista englantia puhuva nainen, joka lupasi opastaa meitä. Lippu ostettiin kolikkoautomaatista ratikan sisältä! Liikkuvassa kulkuneuvossa se ei ollut kovin miellyttävää puuhaa. Lippu piti myös erikseen leimata toisessa automaatissa. Jäimme pois samalla pysäkillä meitä avustaneen rouvan kanssa. Hyvästellessään hän halusi antaa meille esitteen vapaaehtoistyöstään: Jehovantodistajien materiaalia.

Tässä välissä oli pakko istua terassille kahville ja vedelle. Tänään lämpömittarit näyttivät +29C ja kierros kesti 2,5 tuntia. Tykästyimme puuhaan kuitenkin niin, että päätimme jatkaa toiset 2,5 tuntia vanhan kaupungin kierroksella. Opas oli vielä ensimmäistäkin parempi ja kuulimme paljon tarua ja totta paikallisesta historiasta.

Pyhän Marian kirkon tornista soitetaan aina tasatunnein trumpettia neljään eri suuntaan. Trumpetinsoittaja myös lopuksi vilkuttaa yleisölleen. Kuulemma Puolan paras työpaikka: työtä on neljä minuuttia joka tunti.

Teatterrin on saatu mallia Pariisin oopperasta.

Yliopistolla näimme myös tasatunnein tapahtuvan esityksen: ylhäältä vasemmasta luukusta marssi puunukkeja ulos ja takaisin sisälle oikeasta luukusta.

Yliopiston ehkä tunnetuin opiskelija ja opettaja on ollut Kopernikus, hänetkin tapasimme tänään.

Retki päättyi Wawelin linnaan. Vaikka nämä retket ovat siis ilmaisia, lopussa saa niin halutessaan antaa tippiä. Ja me halusimme, olivat nämä sen arvoisia.

Viiden tunnin opastettu ja muu omatoiminen kävely mukulakivillä ja muilla kovilla alustoilla sandaaleissa ja melein 30 asteessa vei puhdin tehokkaasti. Päivällinen Restauracija 7:ssä keskusaukiolla korvasi mainiosti lounaan pettymyksen.

Aamuksi on taksi tilattu, viereisestä sängystä on jo kohta tunnin ajan kuulunut tuhinaa (tuo siskohan suuttuisi, jos kutsuisin sitä kuorsaukseksi) ja nyt on aika minunkin huilailla.

Lomalla ja matkalle!

Ensimmäinen kesälomapäivä on kiireinen: huomenaamulla anivarhain lennän siskoni kanssa Krakovaan ja sitä ennen on miljoona (tai ainakin kymmenen) asiaa hoidettavana. Tähän mennessä olen hoitanut pankki- ja vakuutusasiat, tehnyt lennon lähtöselvityksen ja printannut kaikki mahdolliset varaukset mukaan, lähetellyt puolalaisen vaihtokumppanin kanssa tekstareita ja juonut neljä espressoa. Nyt muutama sana blogiin ja sitten alkaa pakkaus. Huomattavasti helpompaa on lähteä liikkeelle näin, ettei meille kotiin ole tulossa ketään.

Nämä puolalaiset siis olivat meillä edellisvuodenvaihteessa. Me lennämme huomenna Krakovaan, olemme siellä kaksi yötä ihan hotellissa ja sitten jatkamme vuokra-autolla pieneen kylpyläkaupunkiin nimeltä Ustron. Vähän niin kuin keskelle ei mitään. Sinänsä lupaavaa, sillä nyt on oikeasti aika tyhjentää pää kesän viettoon. Ilma on surkea Suomessa, Etelä-Puolaan on luvassa +25C koko ajalle:-)

Nyt jo alan uskoa, että Finnair saa minut perille huomenna. Lentojen kanssa on ollut niin paljon säätämistä, että muutaman kerran on meinannut epätoivo iskeä. Mehän ostimme lippumme tammikuussa ja sen jälkeen omalta osaltani niitä on muutettu kolme kertaa. Paluulennon ensimmäinen muutos oli sellainen, että Finnair ilmoitti tekstiviestillä, että lennon jälkimmäinen osa Helsingistä Turkuun on aikaistunut. Ihan kiva, mutta ongelmalliseksi asian teki sen, että jatkolento oli jo ennen ensimmäistä lentoa. Hieman hankala toteuttaa. Asiakaspalvelusta viestiini ei vastattu, ei myöskään yksityiseen FB-viestiin. Julkinen FB-julkaisu sitten sai lentoyhtiön liikkeelle. Tarjosivat ensin jatkolentoa SEURAAVANA PÄIVÄNÄ. Omalla kustannuksellani olisin saanut viettää puoli vuorokautta Helsinki-Vantaalla. Melkoisen väännön jälkeen lentoja muutettiin ja meille saatiin yhteys Berliinin kautta toimivaksi. Ei kovin miellyttävä, sillä lento lähtee klo 6.30 Krakovasta ja me olemme sieltä parin tunnin ajomatkan päässä. Mutta kuitenkin. Muutama viikko sitten tuli taas tekstiviesti: Helsinki-Turku -lento oli taas aikaistunut ja taas se lähti ennen saapumistamme Helsinkiin. Keitti ja kiehui, mutta asia järjestyi lopulta. Hieman (tai enemmänkin) ihmettelen tuota lentoyhtiön politiikka ilmoitella toteutuskelvottomista lentoyhteyksien muutoksista viesteillä. Jos asiakkaita oikeasti haluttaisiin palvella, muutokset ilmoitettaisiin vasta, kun yhteydet on varmistettu toimiviksi. On siis vaatimaton mielipiteeni.

Tilasimme myös Finnairin kautta taksin Krakovan lentokentälle odottamaan. Ihan sellaisen Executive-palvelun, kun se ei siellä juuri mitään maksanut. Jännä nähdä, miten palvelu toimii, kun lento kuitenkin on tunnin myöhässä.

Ustronista löytyi CC-haulla tällainen kuva, lupaavan näköistä lomanviettoaluetta, eikö vain:

HomeExchange.com pyysi minulta talvella blogikirjoitusta sivuilleen. Se on nyt julkaistu tällaisessa osoitteessa:

http://blog.homeexchange.com/blog/meet-a-member/meet-a-member-nina-exchanging-second-homes/4058/

Palkkioksi sain ihan kokonaisen vuoden ilmaisen jäsenyyden, kyllä nyt kelpaa taas vaihtoja etsiä! Palailen asiaan Puolasta lähipäivinä (wifi pitäisi olla sekä hotellissa että loma-asunnolla ja matkakumppani ainakin yhtenä iltana töllöttää raveja...)

Hiljaista kodinvaihtorintamalla

Taas on vierähtänyt muutama kuukausi ilman päivityksiä. Ei ole tässä välissä juurikaan ollut lomia ja vielä vähemmän kodinvaihtoja. Hiihtoloman vietimme vuokrakämpässä Itävallan Schladmingissä. Ei siinä kaksiossa mitään vikaa ollut, mutta kyllä taas saatiin muistutus siitä, kuinka hienoihin ja hyvin varusteltuihin koteihin olemme viime lomillamme päätyneet. Noissa vuokralomakodeissa ei juuri koskaan ole kaikkea tarvittavaa (nyt puuttui esim. paistinpannu). Loma oli kuitenkin upea, maisemat rinteet ja talvipatikkareitit ihania.

Meillä täällä kotona hiihtolomaa vietti mallorcalainen nelihenkinen perhe. Riemua oli lapsilla riittänyt, sillä lunta oli alkuviikolla jonkin verran. Meidän miltei kaksikymmenvuotias rattikelkka oli mennyt rikki ja he olivat ostaneet tilalle uuden ja vahingonkorvauksena vielä pulkankin! Tällä kerralla toivoin tosissani, että he olisivat kysyneet, mitä toivoimme asialle tehtävän. Meillä kun ei juurikaan ole tuolle tuliterälle Stigalle käyttöä...

Perhe oli myös kokkaillut meitä odottamaan mallorcalaisen päivällisen. Ihanan huomaavaisia ihmisiä!

Nuo olivat kyllä huomattavasti herkullisempia kuin miltä näyttivät😊

Kesällä meille ei tänä vuonna olekaan tulossa ketään vieraita. Minä menen kesäkuussa Puolaan vastavierailulle meidän toissajouluisten vieraiden luo Mirkka-siskon kanssa. Viime joulun ranskalaisvierailta saamillani pisteillä yövyn Bostonin lähellä heinäkuussa yhdeksän yötä. Heinäkuun lopussa olisi vielä tarkoitus vierailla Pedron luona Mallorcalla. Siinä sitä onkin ohjelmaa yhdelle kesälle. Kuvassa koti Uudessa Englannissa.

Viime syksynä liityin Trusted Housesitters -talonvahtisivustoon löytääkseni lomakodin tänä kesänä. En kuitenkaan jaksanut odottaa pestin löytymistä vaan sovin nuo yllämainitut kodinvaihdot. Tänään tuli Sallasista pyyntö tulla vahtimaan taloa ja lemmikkejä muutamaksi viikoksi kesällä. Uima-allas ja auto sisältyisivät diiliin. Valitettavasti ei taida tuo enää mahtua kalenteriin. Ensi kesänä uusi yritys.

Joulumatka päättyi San Diegon retkeen

Matkan viimeisinä päivinä ei oikein ollut aikaa päivitellä blogia ja kotiin palattua vieläkin vähemmän. Vaihtokumppanimme Ken oli ilmoittanut palaavansa kotiin jo perjantaina, vaikka meidän paluulentomme oli vasta sunnuntaina. Koska olemme sen verran epäsosiaalisia että emme ihan hirveästi halunneet hänen kanssaan yhdessä asustella, säästimme suunnittelemamme San Diegon retken matkan viime päiville.

Torstai-iltana järjestelimme kodin ja pakkailimme mahdollisimman paljon valmiiksi ennen matkaan lähtöä. Ajelimme rannikkoa pitkin etelään ja poikkeilimme matkan varrella rantakaupungeissa ihailemassa merta, maisemia ja veneitäkin.

Luonnonpuistossa näimme ainutlaatuisia mäntyjä ja vähän ennen perille pääsyä yritimme saada kiinni auringonlaskun. Parkkipaikkojen vähyyden takia myöhästyimme hieman.

Hotellimme oli aivan keskustassa ja päivällistä söimme legendaarisella kaasulamppujen alueella.

Lauantaina valitsimme kohteeksemme Balboa Parkin, joka on iso puisto- ja museoalue, ja yritimme ehtiä nähdä mahdollisimman paljon.

Sitten olikin jo kiire kotimatkalle. Tällä kerralla luulimme ikuistavamme auringonlaskun, mutta kas kummaa, juuri ennen h-hetkeä meidät tultiin häätämään. Olimme ydinvoimalan pysäköintialueella. Hups!

Kotona Kenneth odotteli meitä,. Kerroimme lomastamme ja hän kyseli Suomesta, mahdollista syksyn Skandinavian-matkaansa varten. Tämä vaihtohan sovittiin niin, että hän tulee meille syksyllä muutamaksi päiväksi, jos jaksaa ja terveys antaa myöden. Ellei, tämä reilu kahden viikon talon luovutus oli hänen puoleltaan silkkaa hyväntekeväisyyttä.

Aamulla meitä odotti kaurapuuro ja kaksi hervottoman suurta donitsia jokaiselle. Ken oli tilannut ne kotiinkuljetettuina, sillä hänen mielestään meidän piti saada KUNNON AAMUPALA ennen vuorokauden mittaista kotimatkaa... Sitten oli aika hyvästellä Ken ja Redlands ja suunnata Ontarion lentokentälle.

Matka sujui ajallaan. Miellyttävää ei tietenkään ollut, mutta Dallasin ja Lontoon kautta saavuttiin Helsinkiin ajallaan. Kolmesta matkalaukustamme ei tosin saapunut yksikään, ne tulivat seuraavana päivänä taksilla kotiin.

Ranskalaisten jäljiltä kotona oli kaikki priimakunnossa. Muuta en odottanutkaan, mutta se täytyy kuitenkin mainita, sillä tuo tuntuu olevan useimpien mielestä kiinnostavin kysymys. Jotkut taitavat ihan odottaa sitä päivää, kun meillä täällä on jonkin sortin katastrofi kotiin saapuessamme. Vieraat olivat tuhonneet (=värjänneet teinin aknenhoitoaineella) meiltä kaksi käsipyyhettä ja ostaneet uudet tilalle. He olivat tuoneet meille myös hirveän määrän lahjoja: kolme pulloa oman alueensa punaviiniä, suklaata, juustoja ja HANHENMAKSAA! Viimeksimainittu on edelleen avaamattomana jääkaapissa. Moraalinen dilemma, mutta ei taida se lintu henkiin herätä, vaikka jättäisimme syömättä. Itse en kyllä ostaisi, pelkkä ajatus pakkosyötöstä kammottaa.

Minä muuten rikoin yhden Kennethin lautasen enkä yrityksistä huolimatta löytänyt uutta tilalle. Hän oli kuitenkin itse netistä tilannut samanlaisen ja minä olen rahat hänelle lähettänyt.

Seuraava vaihtomme on hiihtolomalla. Mallorcalta tulee meille perhe. Juuri sain Pedrolta sähköpostia, että lapset ovat innoissaan, kun täällä on lunta. Me itse matkaamme Itävaltaan, vuokrasimme asunnon Schladmingistä, kun ei vaihtoa löytynyt. Pedron mallorcalaiseen fincaan (vanha kivinen maalaistalo) matkaamme sitten kesällä.

Hienosti sujui siis tämäkin vaihto ja Amerikan matka. Uusia suunnitellaan!

Hollywoodin kirjaimia metsästämässä

Aloitimme uuden vuoden reippaasti, vaikka kovin aikaisin aamulla ei jaksettukaan nousta. Olimme jo kotona selvitelleet mahdollisuuksia patikoida Hollywoodin kukkuloilla näkyville kirjaimille ja nyt kun flunssapotilas alkaa voida paremmin, oli viimeinen mahdollisuus tehdä suunnitelmasta totta. Täällä Redlandsissa on nyt ollut viileämpää, nippanappa plussan puolella öisin ja päivälläkin välillä jäänyt kymmeneen asteeseen, joten pukeutuminen aiheutti vähän päävaivaa. Hollywoodin ennuste lupasi kuitenkin +16C. Liikaahan sitä vaatetta sitten oli kaikilla, auringonpaisteessa ylös kiivetessä oli pikemminkin (tuskan)hiki.

Lumianavigointi ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta muutaman harhapolun jälkeen löydettiin perille Wonder View Trail -polun lähtöpisteeseen. Eikä tarvinnut pelätä olevansa väärässä paikassa, sen verran oli autoja kadun varrelle pysäköityinä ja muita seuraamalla löytyi polkukin. Tästä lähdettiin liikkeelle puolen päivän jälkeen.

Kokonaismatka oli vain vähän yli viisi kilometriä, mutta alun nousu oli aika vaativa perheen rapakuntoisille. Yksi epäili kuolevansakin, mutta mitäpä siitä kun taivaaseen tunnuttiin muutenkin kiipeävän. Muutenkaan tämä polku ei ollut ihan helpoimmasta päästä, melko kivikkoinen ja päällä irtohiekkaa.

Maisemat korvasivat kyllä kaiken puuskutuksen, reitin eri kohdista näkyi eri puolille Los Angelesia. Näkymiä ihailtiin ja kuvattiin (sen varjolla sai useammin tasata hengitystä).

Eivät nuo puhelinkuvat tietenkään mitenkään tee oikeutta näkymille, mutta saa tuosta jonkinlaisen käsityksen. Polku vie merkin taakse, etupuolella ei saa kävellä, alue on suojeltu ja kameroilla valvottu, sakkoa luvattiin laittomasta aidan ylityksestä 105$. Väkeä oli paikalla paljon, toisesta suunnasta tuli päällystetty kävelytie.

Samaa tietä harjannetta takaisin. Matkalla on erään puun alla vihko, johon kävelijät voivat kirjoittaa terveisensä, niin teimme mekin.

Meidän mielestä oli hieno kokemus ja onneksi oli vähän viileämpää. Ihmiset olivat ystävällisiä ja hyväntuulisia, monet toivottivat hyvää uutta vuotta.

Lopuksi kiersimme autolla mahdollisimman lähelle merkin etupuolelle. Hirveä ryysis ja poliiseja valvomassa joka mutkassa ja monille teille oli ajaminen ehdottomasti isoilla kirjaimilla moneen kertaan kielletty. Meillä kävi tuuri, saatiin auto parkkiin ja päästiin kuvailemaan.

Tupakointi oli lystikkäällä tavalla kielletty.

Tässä vielä vähän Hollywoodin kasvillisuutta.

Nyt onkin sitten siivoiltu ja pakkailtu. Aamulla lähdetään San Diegoon, mistä tullaan kotiin lauantai-iltana. Kenneth on silloin jo palannut Illinoisista. Sunnuntaina lähdetään kotimatkalle :-(