Joululomalta on palattu!

Vaikka tuo Sveitsin loman kommentoiminen päättyi kesken, sieltä päästiin ihan kunnialla kotiin. Työkiireet ja flunssa ovat vain viivästyttäneet blogin päivitystä.

Viimeisenä keskiviikkona kävimme Jungfraun alueella laskettelemassa ja kävelemässä. Sumua oli niin paljon, että maisemia ei juuri näkynyt eikä aluksi aamulla juuri edessä oleva rinnekään. Vasta iltapäivällä kotimatkalle lähtiessämme aloimme saada käsitystä kylää ympäröivistä vuorista.

Torstaina siivosimme parhaan taitomme mukaan vaihtokotiamme ja iltapäivällä alkoi kotimatka. Pysähtelimme Geneven-järven pikkukaupungeissa.

Matkan jälkeen sveitsiläistä vaihtoperhettämme haastateltiin paikallislehteen ja minuakin sähköpostilla. Täällä kotona kodinvaihdoistamme oli juttu Vakka-Suomen Sanomissa. Aika paljon kiinnostusta asia on herättänyt.

Nyt onkin sitten aika suunnitella tulevaa. Montrealin lennot on ostettu heinäkuulle ja myös kanadalainen vaihtoperhe on hankkinut omat lentonsa Tukholmaan asti. Tulevat ilmeisesti sieltä laivalla Turkuun vietettyään ensin pari päivää Ruotsissa.

Eilen tuli vaihtopyyntö Australian Sunshine Coastilta vuodelle 2014. Kyseessä on eläkeläispariskunta, jolla on suomalainen naapuri ja he haluaisivat kovasti päästä tutustumaan Suomeen. Lähetin lisäkyselyjä ja kysyin, onko mahdollista laittaa heidän koiransa Kenneliin vaihdon ajaksi, kun me emme halua ottaa vastuuta kenenkään lemmikistä. Tai sitten pitää ottaa Mirkka-sisko Montrealin lisäksi mukaan Australiaankin, jotta saadaan koiranhoito kunnialla järjestettyä. Niin ja se talo on kaksikerroksinen oikein siistinnäköinen omakotitalo merenrantakaupungissa ja uima-altaalla!

Uudenvuodenaatto

Maanantaihin mahtui lenkkeilyä, jääkiekkoa (katsottuna), ruokaostoksia ja Bernin vanhakaupunki.

Tukevan aterian, Monopolin ja elokuvan jälkeen näimme muutaman raketinkin naapurustossa.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

Fribourg ja Murten - sunnuntaikävelyä

Sunnuntai alkoi Suomi-Sveitsi -jääkiekko-ottelulla, joka sai kaksi kolmesta ylös sängystä huomattavan aikaisin. Onneksi Suomi voitti, ettei mennyt ihan koko päivä pilalle.

Aamupäivällä päätimme lähteä tutustumaan Fribourgin vanhaan kaupunkiin.

Kaupunki on kiva, vanha osa melko suuri ja korkeusero huomattava. Koska me olemme reippaita, kävelimme tietenkin alhaalta jokivarresta ylös kalliolle, kiertelimme kaupunkia ja tulimme maailman ainoalla jäteveden pyörittämällä funikulaarilla alas. Kyllä, siellä haisi.

Kotimatkalla kävimme vielä tunnelmallisessa Murtenin vanhassa kaupungissa muurien sisällä ihailemassa rakennuksia ja jokimaisemia.

Sveitsi ei ehkä sittenkään ole aina ollut puolueeton!

Kolme päivää Alpeilla - Crans Montana ja Siviez

Torstaina jätimme sateisen Fribourgin alueen ja suuntasimme vuorille, Valais'n alueelle. Koko matkan satoi ja oli harmaata. Poikkesimme kahville Montreux'n viehättävään järvenrantakaupunkiin, mutta kovin oli sekin harmaa tähän aikaan vuodesta. Iltapäivällä saavuimme Venthônen kylään ja majapaikkaamme La Flamandeen. Kolmen makuuhuoneen B&B, jossa joka huoneesta on uskomaton näköala laakson yli vuorille. Torstaina siitä tosin sai vain aavistuksen, sillä sumu ja räntäsade peitti näkymän melkein kokonaan.

Huone oli hyvä ja siisti, mutta missä muussa maassa B&B maksaa 165€/yö, varsinkaan kun sijainti ei ollut mitenkään keskeinen? Emäntä Nadine oli todella ystävällinen ja avulias, olisi jopa kuskannut meidät 10 km:n päähän Montanan kylään. Kieltäydyimme kohteliaasti, ajoimme kilometrin matkan funikulaarille ja matkasimme ylös tutkimaan kylää. Räntää ja vettä satoi, mutta saimme tietomme ja pizzatkin maistuivat. Funikulaarilla takaisin alas ja valmistautumaan perjantain urheiluihin.

Perjantaina tuhdin aamiaisen jälkeen ajoimme ylös Montanaan. Kari ja Esa lähtivät hiihtohissillä ylös ja minä kävellen talvivaelluspolkua Aminonan kylään.

Montanassa oli hyvin hoidetut talvivaellusreitit, joita pitkin pääsi ihan kengillä, lisäksi olisi ollut lumikenkäreittejä. Montanan ja Aminonan väliseen matkaan sain kulumaan yli neljä tuntia, sillä lumessa ylämäkeen tarpominen ei ole toipilaalle ihan kevyintä puuhaa. Ja aika usein oli ihan pakko pysähtyä henkäilemään maisemien kauneutta (puuskuttamisen lisäksi).

Aminonan hiihtohissin ala-aseman ravintolassa työskentelee tuttavani Celia, jonka kanssa jäin jutustelemaan miesväkeä mäestä odottaessani. Montanan rinteet eivät saaneet meidän laskettelijoilta kovin hyvää arviointia, sillä mäet olivat sohjoisia. Emäntämme selitti syynkin tähän, koko talvena ei ole ollut riittävästi pakkasta, jotta pohja olisi jäätynyt.

Lauantai oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Se näkyi myös Montanassa - kaikki parkkipaikat ja -talot olivat täynnä ja niihin jonotettiin kadulta asti. Poistuimme alueelta ja yritimme laakson toiselle puolelle Nendaziin, mutta sama juttu sielläkin. Lopulta päädyimme Siviezin pieneen keskukseen, josta lähinnä vahingossa saimme parkkipaikan ja siinäkin meinasimme käsirysyyn joutua. Nopeat syövät hitaat -kulttuurissa ei pohjoismaisella kohteliaalla jonottamisella pääse mihinkään eikä säälipaikkoja ole jaossa. Monta tuntia ei Siviezizzä ehditty olla, mutta muutaman kerran ehtivät Kari ja Esa laskea. Illalla tulimme ruuhkassa kotiin Kleingurmelsiin.

Crans Montanaan täytyy päästä kesällä patikoimaan. Sitten taas uudestaan tähän alppiravintolaan:

Joulunviettoa Kleingurmelsissa

Joulunpyhät sujuivat rauhallisesti. Joulupäivänä käytiin pitkällä kävelylenkillä ja illalla syömässä paikallisessa ravintolassa. Taas kerran unohtui sanakirja matkasta ja oltiin jo tilaamassa hevosta pääruoaksi, kun paikalle saapui tarjoilija, joka osasi sen verran englantia, että osasi lihan nimen kääntää. Tilaus muuttui sitten lampaaksi ja naudaksi. Hurjan hyvää ja ruokaa oli riittävästi.

Tapaninpäivän aamuna satoi vettä kaatamalla, mutta aamupäivän aikana alkoi aurinko paistaa. Kävin kuvaamassa vaihtokotiamme takapihaltakin päin.

Ikkunalaudoillakin on joulua koristeltu.

Ajelimme sitten Schwarzseelle, jossa on lähin laskettelukeskus. Tiesimme, että sinne ei laskemaan kannata lähteä, mutta tarkoitus oli kävellä järven ympäri. Mäessä oli kyllä laskijoita, vaikka nurmikko paistoi läpi ja vettä satoi kaatamalla. Me palasimme kuitenkin saman tien kotiin ruokakaupan kautta.

Kävimme vielä ulkoilemassa kotinurkilla, pyörillä ja kävellen. Maisemat ovat viehättäviä ja täällä on tosi paljon pieniä maatiloja.

 

Nyt sitten vain kokkaillaan ja pakkaillaan huomenna alkavaa Crans Montanan retkeä varten. Toivottavasti teilläkin kaikilla joulu sujui leppoisasti!

Jouluaatto Gstaadissa

Aattoaamuna herätys oli varhain. Täältä meidän lähialueilta kun on lumet sulaneet kokonaan, päätimme lähteä Gstaadin laskettelualueelle. Täältä on sinne noin puolentoista tunnin ajomatka. Valitsimme alueen kylistä sen, jossa tiedotuksen mukaan oli eniten rinteitä ja hissejä avoinna. Suuntasimme siis Saanenmöseriin, joka on Gstaadin kylästä vielä vähän eteenpäin vuoristosolaan.

Aika vaikea oli tietää, mitä pitäisi päälle pukea. Lämmintä oli kuitenkin luvattu iltapäivälle +11C. Melkein heti vaatteita vietiinkin takaisin autolle. Karille ja Esalle ostettiin päiväliput ja minulle suksettomalle yksi ylösnousu.

Tästä se ensimmäinen päivä alppilaskettelua alkoi:

Minä olin etukäteen tutkinut alueen talvivaelluskarttaa ja sen mukaan tuolta huipulta meni talvivaellusreitti Gstaadin kylään. Ensin piti kuitenkin päästä kahville, sillä mitään rinneravintoloita ei ollut odotettavissa minun reittini varrella. Lähellä olevan ravintolan terassilla paistateltiin päivää upeissa maisemissa.

Reittini lähti ravintolan nurkalta. Edellisen lumisateen jälkeen sitä ei tosin ollut kukaan kävellyt eikä reittiä oltu avattu, joten lumessa joutui tarpomaan. Edelläni käveli kuitenkin onneksi kolmihenkinen porukka, mikä helpotti minun menoani kiitettävästi. Noin puolen tunnin jälkeen he kuitenkin saivat tarpeekseen ja kääntyivät takaisin. Tunnin tarpomisen jälkeen en enää tiennyt, mihin olisi pitänyt suunnata (paitsi alas). Siihen asti oli näkynyt ihan selvät jäljet, mihin reitti oli alunperin avattu, mutta avoimella paikalla jäljet katosivat ja rinne alaspäin oli melko jyrkkä. Takaisin hissille siis. Ei se silti haitannut, maisemat olivat upeita koko matkan eikä niitä olisi alhaalta kylästä nähnyt.

Tuolihissillä pidempi lasku ja sitten tietä pitkin alas kylään. Alhaalla olevat talvivaellusreitit olivat hyvin merkittyjä ja paljon käveltyjä, joten jatkoin aikani kuluksi matkaa viereiseen Schönriedin kylään. Hiihtoladut olivat erinomaisessa kunnossa ja ulkoilijoita oli paljon.

Rinteet eivät ole valaistuja, joten hissit suljetaan klo 16.30. Muutenkin kuulemma lämpö muutti iltapäivällä rinteet huonompikuntoisiksi.

Hieno päivä, sitten kotiin tarkistamaan lämpötila. Täällä oli sisälämpötila +25C. Me, jotka olemme tottuneet +20:een, olimme aivan tuskissamme. Sveitsiläiset tietenkin palelivat meillä. Pari päivää sitten lähettelimme molempiin suuntiin lämmönsäätöohjeita. Ja hurraa, olimme päässeet nyt +23:een!

Illalla täällä oli aika väsynyttä väkeä, iPadilta katseltiin Täällä Pohjantähden alla ja mussutettiin pussillinen suklaata.

Bernissä shoppailemassa aatonaattona

Tässä kuva vaihtokodistamme kadulta päin. Tällä alueella pihat ovat todella pieniä, vaikka tilaa ympärillä on.

 Meidän kotimme on onneksi peränurkassa, joten talon takana on vähän maisemaakin. Me olemme kuitenkin juuri sellaisessa kolossa, että vuoret eivät tähän näy.

Sunnuntaina lähdimme Berniin täydentämään ruoka- ja urheiluvälinevarastoja. Ostoskeskuksessa menikin sitten ihan koko päivä, sillä Esan uusien laskettelusuksien saaminen käyttökuntoon kesti muutaman tunnin. Odotellessamme istuimme kahvilla ja ihmettelimme juustotiskejä. Ostimme myös possupaistin joulukinkun korvikkeeksi. Niin ja sitä sveitsiläistä suklaata.Tällä reissulla hämmennystä herätti se, että ostoskeskuksen parkkihalli oli maksullinen.