Eriaikainen kodinvaihtosopimuksemme hollantilaisten Isabellan ja Paulin kanssa on nyt tullut siihen vaiheeseen, että on meidän vuoromme lomailla puukenkämaassa. Hehän olivat meillä jouluna ja meillä oli pientä kädenvääntöä siitä, mitä oli sovittu tästä jälkimmäisestä vaihdosta. Hieman siis jännitti perjantaina matkaanlähtö, kun en tiennyt, minkälainen vastaanotto olisi luvassa.
Olen matkalla siskoni Mirkan kanssa, sillä perheen miesväkeä ei Hollanninmatkailu kiinnostanut. Lentomatka Turusta Tukholman kautta Amsterdamiin sujui kommelluksitta, samoin suora junamatka lentokentältä lähikaupunkiimme 's-Hertogenboschiin, jota paikalliset nimihirviön helpottamiseksi kutsuvat den Boschiksi. Jo junamatkalla huomasimme olevamme kohtalaisen hollanninkielentaitoisia, sillä saksan ja englannin avulla pystyimme päättelemään melkein kaiken. Kielitaito kannattaa, sillä täällä ei ole juuri vieraita kieliä näkynyt tai kuulunut Schipholin lentokentän jälkeen.
Olimme perillä puolenpäivän jälkeen ja Isabella oli luvannut noutaa meidät asemalta klo 15. Mainio suunnitelmamme oli jättää laukut asemalle säilytykseen ja lähteä kaupungille. Suunnitelma oli kyllä mainio, mutta hankalasti toteutettavissa, sillä asemalla ei ollut mitään säilytystiloja. Laukut siis mukaan kaupungille. Aika pian alkoi kiinnostaa lounastauko ja löysimmekin kivan kävelykadunpätkän kanavan varrelta ja sieltä edullisia lounasravintoloita. Aurinko paistoi ja ruoka oli hyvää.
Yritimme myös etsiä turisti-infoa saadaksemme kaupungin kartan, mutta eipä löytynyt. Tässä vaiheessa olivat puoli viideltä heränneet matkalaiset kohtalaisen ryytyneitä, väsyneitä ja hikisiä. Hyvissä ajoin ennen kolmea olimme asemalla. Isabella oli vähän myöhässä, mutta löysimme toisemme. Hän tuli meitä noutamaan autolla, jonka he kinamme jälkeen olivat meille hankkineet. Se on tosi pieni, mutta liikkuu, mikä on pääasia. Googletin firman, jota auton kyljessä mainostetaan. Se on jonkinlainen kimppa-autobisnes.
Ajelimme kotiin Waalwijkiin, joka on pikkukaupunki den Boschin lähellä. Asumme tämän viikon Paulin talossa, Paul muutti mappeineen Isabellan luo ja kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan. He esittelivät meille nelikerroksisen kuutiotalon ja jättivät sitten meidät asettumaan taloksi.
Varsinaista pihaa meillä ei ole, alakerrassa on laatoitettu patio ja kolmannessa kerroksessa kattoterassi.
Paul on jonkinlainen terapeutti ja alin kerros on hänen vastaanottoaan. Toisessa kerroksessa on keittiö ja olohuone, kolmannessa pari makuuhuonetta ja kylppäri. Ylimmässä, neljännessä kerroksessa on makuuhuone ja pesukone. Joudumme siis käyttämään kolmea kerrosta koko ajan ja neljättäkin pyykinpesuun! Siivottu täällä ei juurikaan oltu, jääkaappi sai karvat nousemaan pystyyn, mutta kylppäri on onneksi puhdas. Leipälaatikossa on homeista leipää, joten painoin kannen takaisin kiinni. Jääköön se viljelmä sinne viikoksi kehittymään. Jos olisimme täällä pidempään, olisin kyllä aloittanut pienellä siivouksella, mutta nyt vain jätetään pienet epäkohdat huomiotta.
Kävimme myös lähisupermarketissa hankkimassa viikonlopuksi sapuskaa. Sain melkoisen hässäkän kaupassa aikaiseksi kysymällä sisältääkö haluamamme leipä ruista (olen siis sille allerginen). Neljä ihmistä saapui asiaa ihmettelemään, kukaan heistä ei tiennyt, mitä englannin sana rye tarkoittaa. Kännykällä se sitten selvitettiin, nyt tiedämme mekin, että rugge on se vilja, jota meidän pitää välttää. Tarmokkain kaupantäti ei loppujen lopuksi edes luottanut paketin tuoteselosteeseen vaan lähti varmistamaan asian pomolta. Hyvää palvelua lähikaupassa!
Kotimatkalla pysähdyimme vielä ikuistamaan lähituulimyllymme.
Jostain syystä luulimme, että päivä ei ollut ollut siihen mennessä riittävän rasittava ja saimme päähämme lähteä läheiseen luonnonpuistoon. Uskomattomat maisemat, mutta kyllä puolitoistatuntinen tarpominen hiekkadyyneillä vei loputkin mehut.
Päivälliseksi Gordon bleuta ja Pinot Grigiota ja sitten tulikin nukkumatti. Sen tuloa tosin hiukan viivästytti ulkoa kuuluva hirveä karjuminen, sillä Hollanti pelasi eilen jalkapalloa jossain tärkeissä kisoissa.
Lauantaina suunnattiin aamupalan jälkeen den Boschiin. Lumia-navigaattori opasti meidät upeasti perille ja parkkipaikkakin löytyi helposti. Tässä vaiheessa tosin huomattiin, että puhelimesta oli virta melkein loppu ja laturi edelleen matkalaukussa, joten takaisin olisi osattava ihan omatoimisesti. Ihan kaikkea kun ei vaan voi muistaa!
Ensimmäisenä ohjelmassa oli venekierros kanavilla. Hieno kierros ja hollanninkielinen opastusta kuunneltiin sujuvast 50 minuuttia, mutta pakko oli kyllä tunnustaa että kieliopintomme ovat keskeneräiset.
Paikallinen kulinaristinen erikoisuus on Bossche bol, jollaiset olimme kuullunymmärtämisharjoituksen jälkeen (ainakin omasta mielestämme) ansainneet.
Iltapäivällä etsimme epätoivoisesti pankkiautomaattia, sillä meillä ei ole mitään korttia, jonka paikalliset ravintolat ja kaupat hyväksyisivät. Ainoastaan hollantilaiset kortit kelpaavat, ulkomaiset visat ovat liian eksoottisia täkäläisille maksupäätteille. Rahaa saatiin, vaikka se ei ihan helppoa ollutkaan, ja myös laitettiin menemään tuliaisiin ja toriostoksiin. Täällä on kyllä ruoka huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Ostin kassillisen vihanneksia kolmella eurolla! Kukatkin olivat kauniita ja halpoja, mutta sen kiusauksen onnistuimme välttämään.
Jalkapalloinnostus näkyy katukuvassa, oransseja paitoja on lähes joka toisella, taloja on koristeltu, leivonnaisia, makeisia ja jopa juustoja löytyy jalkapalloteemaisina!
Juu ja noita polkupyöriä on kaikkialla, pyöräteitä ja -kaistoja löytyy kiitettävästi. Oikeasti harmittaa, että tässä talossa ei ole ainuttakaan fillaria.
Kirkkovierailut ovat Keski-Euroopassa enemmän tai vähemmän pakollisia.
Lopuksi kävimme vielä museossa, joka on omistettu taidemaalari Hjeronymos Boschille. Kyseisen herran mukaan on kaupunki saanut nimensä. Merkillinen seikka oli se, että museon teokset olivat kaikki jäljennöksiä. Puitteet olivat kuitenkin mahtavat, rakennus on aiemmin ollut kirkko.
Narrikin oli päässyt esille:
Kotimatkalla pokkesimme vielä Isabellan meille suosittelemassa Heusdenin kylässä ihailemassa vanhaa kaupunginmuuria, rakennuksia ja pikkukatuja. Kaksi hienoa tuulimyllyäkin löytyi.
Lopuksi vielä paistattelimme päivää terassilla cappuccinolla virkistäytyen. Tänään ei tullut mitään äkillistä mielenhäiriötä, joka olisi pakottanut upottavaan hiekkaan patikoimaan. Päivä oli hieno, nyt suihkuun ja nukkumaan!
