torstai 9. tammikuuta 2014

Kotona taas ja uusia lomia suunnittelemassa

Nyt ollaan oltu muutama päivä kotona, vuorokausirytmit ihan sekaisin eikä mistään meinaa tulla yhtään mitään. Kodinvaihtoloma Kaliforniassa on onnellisesti ohi ja olemme siis päässeet palaamaan kuumasta ja kuivasta auringonpaisteesta tähän Suomen armeliaan pimeään ja kosteaan talveen. On se kyllä niin, että ei tämä kansa olisi tällaista juoppohullua väkeä, jos se saisi saman verran aurinkoa kuin vaikka kalifornialaiset. Huomattavasti helpompaa on olla virkeä ja pirteä ja hyväntuulinen tuollaisessa ilmastossa.

Kotimatka sujui, ei hyvin, mutta sujui kuitenkin. Lauantaina aamukahdeksalta hypättiin vuokra-Hyundain kyytiin ja hyvästeltiin kaunis ja viihtyisä Kalifornian kotimme yllätysgeckoineen. Olimme varanneet autovuokraamon ohjeiden mukaan runsaasti aikaa siirtymiseen ja kuinkas sitten kävikään: ei ollut ruuhkia teillä, ei autovuokraamossa eikä lentokentällä, joten olimme valmiina odottamassa lentoamme ainakin kaksi tuntia etuajassa. Mutta parempi niin päin kuin viisi minuuttia myöhässä.

Lentomme Los Angelesista Dallasiin lähti vähän myöhässä, mutta kapteeni lupasi, että suotuisien tuulien ansiosta saavumme kuitenkin perille ajoissa. Saavuimmekin, mutta emme päässeet portille, kun siinä oleva edellinen kone ei jostain syystä päässyt lähtemään. Istuimme siis kolme varttia koneessa Dallasin kentällä, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu, sillä vaihtoaikamme oli 55 minuuttia. Kiire oli muillakin, eräskin setä yritti ylipuhua lentoemäntää päästämään hänet ulos, kun oli jatkolento lähdössä. Jostain kumman syystä lentoemo ei ollut yhteistyöhaluinen eikä setä päässyt ulos.

Meidän onneksemme lähtöporttimme oli lähellä tuloporttia. Rynnistimme uudelle portille ja sieltä jo huudettiin, että juoskaa ihmiset, kone lähtee ja aioimme juuri antaa teidän liput jonottaville. Hmm. Ehdimme siis koneeseen ja asettauduimme kiireen vilkkaa istumaan ja vyöt kiinni. Saimme kivat, vähän tilavammat istuinpaikat, mutta olimme kaikki kolme eri riveillä. Koneessa kuulutettiin, että ovet on suljettu ja olemme valmiit lähtemään. Siinä sitten istuimme kaksi tuntia koneessa lähtöportilla ja odottelimme sitä pikaista lähtöä. Matkatavaroita lastatessa konetta oli kolhittu, sitä jouduttiin korjaamaan eikä meitä tietenkään päästetty ulos koneesta. Olimme siis Dallasissa kaiken kaikkiaan yli kolme tuntia, joista kentällä kävelyyn kului noin viisi minuuttia ja loput istuttiin koneessa.

Yö meni niin kuin yö lentokoneessa menee: epämukavasti ja hitaasti. Jalat turpoavat ja niskaan sattuu, päätä särkee ja vatsasta nipistää. Lento kesti 8,5 tuntia ja Lontooseen saavuttiin reilu tunti myöhässä. Vaihtoaikaa oli 1 h 45 min, mutta meidän ei edes annettu yrittää British Airwaysin Helsingin lennolle, heti koneesta poistuttuamme meitä oli vastassa henkilökuntaa, joka kertoi, että varauksemme on muutettu seuraavaan Helsingin lentoon, joka oli Finnairin lähtö kolme tuntia myöhemmin. Särystä ja ketutuksesta korvauksena American Airlines tarjosi meille 10£ ruokakupongit ihan jokaiselle! Sillä sitten laitettiin elämä risaiseksi Heathrow'lla italialaisessa ravintolassa (ja maksettiin itse loput, sillä eihän tuo risaisuus riittänyt pastalautasellisiin...)

Jotta oleskelu Heathrow'lla ei olisi ollut liian tylsää, uusiin varauksiimme ei oltu laitettu istumapaikkoja. Ne meidän käskettiin hakea Finnairin palvelupisteestä, joka ei tietenkään ollut auki. Ilmoitettuna avaamisaikana menimme tiskille (seuranamme runsas joukko Amerikan lennoilta tulleita mattimyöhäisiä). Virkailijasta ei tietoakaan. Väsynyt väki oli aika turhautunutta. Vartin myöhässä paikalle saapuessaan Finnairin edustaja ei edes pyytänyt ärtyneeltä väeltä anteeksi, mikä olisi ehkä hieman helpottanut hänen tehtäväänsä. Hän ei myöskään osannut vastata ihmisten kysymyksiin eikä vaivautunut ottamaan selvää mistään. Jotkut eivät tienneet miten ja missä ruokakuponkeja voi käyttää, mutta sehän ei tälle henkilölle kuulunut millään tavalla. Jonkin toisen hän ohjasi Air Canadan palvelupisteeseen, vaikka miesparka yritti sanoa, että hänen nimenomaan käskettiin tulla Finnairille. Kun turhautunut asiakas tokaisi jotain nasevaa, FINNAIRIN VIRKAILIJA KÄSKI HÄNEN PITÄÄ PIENEMPÄÄ SUUTA!! Sellaista palvelua. Meillä kaikki sujui kuitenkin hyvin, kun ei ollut mitään kysyttävää. Hyviä asiakkaita siis.

Finnairin koneessa istuttiin kyynärpäät toistemme syleissä, onneksi emme joutuneet vieraiden viereen istumaan. Se on kyllä ihme juttu, miten noista lapsille mitoitetuista istuinpaikoista voidaan veloittaa aikuisten hinta!! Mutta saatiin ruisleipää, päästiin Suomeen (pimeään ja vesisateeseen) ja kaikki matkatavaratkin olivat löytäneet kanssamme samaan paikkaan. Sitten vain hakemaan Airpro:lta auton avaimet ja matkaan.

Kun lähtiessämme jätin avaimet kentälle, maksoin viiden euron säilytysmaksun. Näin on aina toimittu näissä vaihdoissa, se, joka on jättänyt, on maksanut. Hollantilaiset olivat kuitenkin jättäneet maksun minun maksettavakseni. Ei ihmeen iso juttu, mutta vähän ihmetytti. Kaksi kertaa olin varmistanut, että jättäisivät auton parkkipaikalle 3A tai 3B. Avainten mukana oli lappu, jossa kerrottiin, että auto on parkkitalossa 5, kerroksessa 2. Meni vähän harhailuksi, kun emme heti löytäneet kyseistä taloa. Kerroksesta kaksi ei autoa kuitenkaan löytynyt. Tarkemmin kirjettä tutkiessamme huomasimme, että kakkosen edessä oli erivärisellä kynällä laitettu piste, jonka päättelimme esittävän miinusta ja näin olikin. Auto löytyi siis muutaman kerroksen alempaa. Mutta kuinkas sitten kävikään: kulkuneuvo ei inahtanutkaan. Hollantilaiset olivat jättäneet sisävalon palamaan ja yhdeksässä vuorokaudessa akku oli tyhjentynyt! Tässä vaiheessa olimme olleet matkalla 26 tuntia eikä naurattanut yhtään. Siis ei yhtään. Kentältä löytyi onneksi tilanteeseen apua sunnuntai-iltana klo 19 ja pääsimme vihdoin kotimatkalle. Kuljettaja pysyi hereillä, etten olisi häntä alkanut virkistää lauluesityksellä.

Kotona kaikki oli ok, keittiö täynnä puolalaista ruokaa ja meille runsaasti puolalaisia lahjoja. Minä sain pöytäliinan, Kari korkkiruuvin ja Esa karkkia ja pelikortit. Lisäksi meille oli vielä puolalainen suklaakakku! Ymmärrän kyllä tuon ruoka-asian, Suomen hintataso on puolalaisille aika hurja. Vieraskirjassa molemmat vieraat kiittelivät kovasti ja vakuuttivat olevansa tyytyväisiä oleskeluunsa. Hyvä niin, kivampi mennä sitten joskus myöhemmin vastavierailulle. Itse olemme menestyksekkäästi valvoneet öitä tällä viikolla ja yrittäneet siinä sivussa jollain tavalla käydä töissä ja koulua. Onneksi alkaa viikonloppu, toivottavasti uuteen viikkoon päästään selväpäisempinä.

Eilen tuli uusi viesti Stellalta Brisbanesta. Hän kyseli, joko olisimme valmiita tekemään päätöksiä ensi joulusta. Myös Pariisin läheltä tuli kysely ensi kesästä, iso hieno arkkitehdin talo ja iso uima-allas pihalla, mutta meidän kesähän on jo ihan täyteen buukattu. Tuo on muuten aika hauskaa miten keskieurooppalaiset mainostavat SUURIA pihojaan: näilläkin oli ihan mainittu, että tontin koko on 650 neliötä. Pitäisiköhän ilmoittaa meidän sivulla, että tuota takapihaa on tuossa 6500 neliötä?

Uusia lomia pitäisi siis miettiä, vaikka edellisestäkään ei ole ihan vielä selvitty. Aika paljon on elämä muuttunut sen kolmen vuoden aikana, kun olemme kodinvaihtoa harrastaneet. Muuttunut siis mielenkiintoisemmaksi!

3 kommenttia:

  1. Hei Nina! Olemme kuusihenkinen (vanhemmat ja 18, 16, 11 ja 10- vuotiaat lapset) perhe Joensuusta ja meitä kiehtoo ajatus kodinvaihdosta ja matkasta Jenkkeihin. Mitä suosittelet, miten etenemme, että ensi kesänä voisimme toteuttaa unelmamme?

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Nyt kannattaa vain liittyä johonkin sivustoon ja alkaa katsella vaihtoehtoja. Juuri nyt tulee paljon viestejä, tänäänkin Australiasta ja Kanadasta. Vaikka en yhtään halua mahinostaa, HomeExchange.comilla on varmaan eniten jäseniä USA:ssa. Toisaalta meidän neljästä Pohjois-Amerikan vaihdosta kolme oli Intervacin kautta.
    Sitten kannattaa vain alkaa lähetellä viestejä runsaasti. Ei ollenkaan kannata aloittaa yhdellä. Kannattaa myös heti kertoa, että Suomessa on kesällä lämmin, monet amerikkalaiset tuntuvat luulevan, että täällä on jäätä ympäri vuoden

    VastaaPoista
  3. Tässä vaiheessa monilla on jo kesäsuunnitelmat tehtynä, mutta uusia jäseniä tulee koko ajan, joten ei kannata lannistua. Ainakin Intervacilla on mahdollisuus koejäsenyyteen ja toisen vuoden saa ilmaiseksi ellei ekan vuoden aikana löydy mitään.
    Onnea etsintään ja ilmoitelkaa, miten sujuu!

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.