perjantai 23. tammikuuta 2015

Joulumatka päättyi San Diegon retkeen

Matkan viimeisinä päivinä ei oikein ollut aikaa päivitellä blogia ja kotiin palattua vieläkin vähemmän. Vaihtokumppanimme Ken oli ilmoittanut palaavansa kotiin jo perjantaina, vaikka meidän paluulentomme oli vasta sunnuntaina. Koska olemme sen verran epäsosiaalisia että emme ihan hirveästi halunneet hänen kanssaan yhdessä asustella, säästimme suunnittelemamme San Diegon retken matkan viime päiville.

Torstai-iltana järjestelimme kodin ja pakkailimme mahdollisimman paljon valmiiksi ennen matkaan lähtöä. Ajelimme rannikkoa pitkin etelään ja poikkeilimme matkan varrella rantakaupungeissa ihailemassa merta, maisemia ja veneitäkin.


Luonnonpuistossa näimme ainutlaatuisia mäntyjä ja vähän ennen perille pääsyä yritimme saada kiinni auringonlaskun. Parkkipaikkojen vähyyden takia myöhästyimme hieman.


Hotellimme oli aivan keskustassa ja päivällistä söimme legendaarisella kaasulamppujen alueella.


Lauantaina valitsimme kohteeksemme Balboa Parkin, joka on iso puisto- ja museoalue, ja yritimme ehtiä nähdä mahdollisimman paljon.




Sitten olikin jo kiire kotimatkalle. Tällä kerralla luulimme ikuistavamme auringonlaskun, mutta kas kummaa, juuri ennen h-hetkeä meidät tultiin häätämään. Olimme ydinvoimalan pysäköintialueella. Hups!


Kotona Kenneth odotteli meitä,. Kerroimme lomastamme ja hän kyseli Suomesta, mahdollista syksyn Skandinavian-matkaansa varten. Tämä vaihtohan sovittiin niin, että hän tulee meille syksyllä muutamaksi päiväksi, jos jaksaa ja terveys antaa myöden. Ellei, tämä reilu kahden viikon talon luovutus oli hänen puoleltaan silkkaa hyväntekeväisyyttä.

Aamulla meitä odotti kaurapuuro ja kaksi hervottoman suurta donitsia jokaiselle. Ken oli tilannut ne kotiinkuljetettuina, sillä hänen mielestään meidän piti saada KUNNON AAMUPALA ennen vuorokauden mittaista kotimatkaa... Sitten oli aika hyvästellä Ken ja Redlands ja suunnata Ontarion lentokentälle.





Matka sujui ajallaan. Miellyttävää ei tietenkään ollut, mutta Dallasin ja Lontoon kautta saavuttiin Helsinkiin ajallaan. Kolmesta matkalaukustamme ei tosin saapunut yksikään, ne tulivat seuraavana päivänä taksilla kotiin.

Ranskalaisten jäljiltä kotona oli kaikki priimakunnossa. Muuta en odottanutkaan, mutta se täytyy kuitenkin mainita, sillä tuo tuntuu olevan useimpien mielestä kiinnostavin kysymys. Jotkut taitavat ihan odottaa sitä päivää, kun meillä täällä on jonkin sortin katastrofi kotiin saapuessamme. Vieraat olivat tuhonneet (=värjänneet teinin aknenhoitoaineella) meiltä kaksi käsipyyhettä ja ostaneet uudet tilalle. He olivat tuoneet meille myös hirveän määrän lahjoja: kolme pulloa oman alueensa punaviiniä, suklaata, juustoja ja HANHENMAKSAA! Viimeksimainittu on edelleen avaamattomana jääkaapissa. Moraalinen dilemma, mutta ei taida se lintu henkiin herätä, vaikka jättäisimme syömättä. Itse en kyllä ostaisi, pelkkä ajatus pakkosyötöstä kammottaa.

Minä muuten rikoin yhden Kennethin lautasen enkä yrityksistä huolimatta löytänyt uutta tilalle. Hän oli kuitenkin itse netistä tilannut samanlaisen ja minä olen rahat hänelle lähettänyt.

Seuraava vaihtomme on hiihtolomalla. Mallorcalta tulee meille perhe. Juuri sain Pedrolta sähköpostia, että lapset ovat innoissaan, kun täällä on lunta. Me itse matkaamme Itävaltaan, vuokrasimme asunnon Schladmingistä, kun ei vaihtoa löytynyt. Pedron mallorcalaiseen fincaan (vanha kivinen maalaistalo) matkaamme sitten kesällä.

Hienosti sujui siis tämäkin vaihto ja Amerikan matka. Uusia suunnitellaan!

3 kommenttia:

  1. Mukava kooste taas! Näitä on kiva katsella & lueskella näinä harmaina loska-jää-töhnä-iltoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, koosteeksi se nyt valitettavasi jäikin. Näin paljon myöhemmin ei oikein edes muistakaan kaikkia silloisia ajatuksia ja uudet matkat ovat jo mielessä! Mutta yllättävän paljon taas ehdittiin kahdessa viikossa.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.