Joulumatka päättyi San Diegon retkeen

Matkan viimeisinä päivinä ei oikein ollut aikaa päivitellä blogia ja kotiin palattua vieläkin vähemmän. Vaihtokumppanimme Ken oli ilmoittanut palaavansa kotiin jo perjantaina, vaikka meidän paluulentomme oli vasta sunnuntaina. Koska olemme sen verran epäsosiaalisia että emme ihan hirveästi halunneet hänen kanssaan yhdessä asustella, säästimme suunnittelemamme San Diegon retken matkan viime päiville.

Torstai-iltana järjestelimme kodin ja pakkailimme mahdollisimman paljon valmiiksi ennen matkaan lähtöä. Ajelimme rannikkoa pitkin etelään ja poikkeilimme matkan varrella rantakaupungeissa ihailemassa merta, maisemia ja veneitäkin.

Luonnonpuistossa näimme ainutlaatuisia mäntyjä ja vähän ennen perille pääsyä yritimme saada kiinni auringonlaskun. Parkkipaikkojen vähyyden takia myöhästyimme hieman.

Hotellimme oli aivan keskustassa ja päivällistä söimme legendaarisella kaasulamppujen alueella.

Lauantaina valitsimme kohteeksemme Balboa Parkin, joka on iso puisto- ja museoalue, ja yritimme ehtiä nähdä mahdollisimman paljon.

Sitten olikin jo kiire kotimatkalle. Tällä kerralla luulimme ikuistavamme auringonlaskun, mutta kas kummaa, juuri ennen h-hetkeä meidät tultiin häätämään. Olimme ydinvoimalan pysäköintialueella. Hups!

Kotona Kenneth odotteli meitä,. Kerroimme lomastamme ja hän kyseli Suomesta, mahdollista syksyn Skandinavian-matkaansa varten. Tämä vaihtohan sovittiin niin, että hän tulee meille syksyllä muutamaksi päiväksi, jos jaksaa ja terveys antaa myöden. Ellei, tämä reilu kahden viikon talon luovutus oli hänen puoleltaan silkkaa hyväntekeväisyyttä.

Aamulla meitä odotti kaurapuuro ja kaksi hervottoman suurta donitsia jokaiselle. Ken oli tilannut ne kotiinkuljetettuina, sillä hänen mielestään meidän piti saada KUNNON AAMUPALA ennen vuorokauden mittaista kotimatkaa... Sitten oli aika hyvästellä Ken ja Redlands ja suunnata Ontarion lentokentälle.

Matka sujui ajallaan. Miellyttävää ei tietenkään ollut, mutta Dallasin ja Lontoon kautta saavuttiin Helsinkiin ajallaan. Kolmesta matkalaukustamme ei tosin saapunut yksikään, ne tulivat seuraavana päivänä taksilla kotiin.

Ranskalaisten jäljiltä kotona oli kaikki priimakunnossa. Muuta en odottanutkaan, mutta se täytyy kuitenkin mainita, sillä tuo tuntuu olevan useimpien mielestä kiinnostavin kysymys. Jotkut taitavat ihan odottaa sitä päivää, kun meillä täällä on jonkin sortin katastrofi kotiin saapuessamme. Vieraat olivat tuhonneet (=värjänneet teinin aknenhoitoaineella) meiltä kaksi käsipyyhettä ja ostaneet uudet tilalle. He olivat tuoneet meille myös hirveän määrän lahjoja: kolme pulloa oman alueensa punaviiniä, suklaata, juustoja ja HANHENMAKSAA! Viimeksimainittu on edelleen avaamattomana jääkaapissa. Moraalinen dilemma, mutta ei taida se lintu henkiin herätä, vaikka jättäisimme syömättä. Itse en kyllä ostaisi, pelkkä ajatus pakkosyötöstä kammottaa.

Minä muuten rikoin yhden Kennethin lautasen enkä yrityksistä huolimatta löytänyt uutta tilalle. Hän oli kuitenkin itse netistä tilannut samanlaisen ja minä olen rahat hänelle lähettänyt.

Seuraava vaihtomme on hiihtolomalla. Mallorcalta tulee meille perhe. Juuri sain Pedrolta sähköpostia, että lapset ovat innoissaan, kun täällä on lunta. Me itse matkaamme Itävaltaan, vuokrasimme asunnon Schladmingistä, kun ei vaihtoa löytynyt. Pedron mallorcalaiseen fincaan (vanha kivinen maalaistalo) matkaamme sitten kesällä.

Hienosti sujui siis tämäkin vaihto ja Amerikan matka. Uusia suunnitellaan!

Hollywoodin kirjaimia metsästämässä

Aloitimme uuden vuoden reippaasti, vaikka kovin aikaisin aamulla ei jaksettukaan nousta. Olimme jo kotona selvitelleet mahdollisuuksia patikoida Hollywoodin kukkuloilla näkyville kirjaimille ja nyt kun flunssapotilas alkaa voida paremmin, oli viimeinen mahdollisuus tehdä suunnitelmasta totta. Täällä Redlandsissa on nyt ollut viileämpää, nippanappa plussan puolella öisin ja päivälläkin välillä jäänyt kymmeneen asteeseen, joten pukeutuminen aiheutti vähän päävaivaa. Hollywoodin ennuste lupasi kuitenkin +16C. Liikaahan sitä vaatetta sitten oli kaikilla, auringonpaisteessa ylös kiivetessä oli pikemminkin (tuskan)hiki.

Lumianavigointi ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta muutaman harhapolun jälkeen löydettiin perille Wonder View Trail -polun lähtöpisteeseen. Eikä tarvinnut pelätä olevansa väärässä paikassa, sen verran oli autoja kadun varrelle pysäköityinä ja muita seuraamalla löytyi polkukin. Tästä lähdettiin liikkeelle puolen päivän jälkeen.

Kokonaismatka oli vain vähän yli viisi kilometriä, mutta alun nousu oli aika vaativa perheen rapakuntoisille. Yksi epäili kuolevansakin, mutta mitäpä siitä kun taivaaseen tunnuttiin muutenkin kiipeävän. Muutenkaan tämä polku ei ollut ihan helpoimmasta päästä, melko kivikkoinen ja päällä irtohiekkaa.

Maisemat korvasivat kyllä kaiken puuskutuksen, reitin eri kohdista näkyi eri puolille Los Angelesia. Näkymiä ihailtiin ja kuvattiin (sen varjolla sai useammin tasata hengitystä).

Eivät nuo puhelinkuvat tietenkään mitenkään tee oikeutta näkymille, mutta saa tuosta jonkinlaisen käsityksen. Polku vie merkin taakse, etupuolella ei saa kävellä, alue on suojeltu ja kameroilla valvottu, sakkoa luvattiin laittomasta aidan ylityksestä 105$. Väkeä oli paikalla paljon, toisesta suunnasta tuli päällystetty kävelytie.

Samaa tietä harjannetta takaisin. Matkalla on erään puun alla vihko, johon kävelijät voivat kirjoittaa terveisensä, niin teimme mekin.

Meidän mielestä oli hieno kokemus ja onneksi oli vähän viileämpää. Ihmiset olivat ystävällisiä ja hyväntuulisia, monet toivottivat hyvää uutta vuotta.

Lopuksi kiersimme autolla mahdollisimman lähelle merkin etupuolelle. Hirveä ryysis ja poliiseja valvomassa joka mutkassa ja monille teille oli ajaminen ehdottomasti isoilla kirjaimilla moneen kertaan kielletty. Meillä kävi tuuri, saatiin auto parkkiin ja päästiin kuvailemaan.

Tupakointi oli lystikkäällä tavalla kielletty.

Tässä vielä vähän Hollywoodin kasvillisuutta.

Nyt onkin sitten siivoiltu ja pakkailtu. Aamulla lähdetään San Diegoon, mistä tullaan kotiin lauantai-iltana. Kenneth on silloin jo palannut Illinoisista. Sunnuntaina lähdetään kotimatkalle :-(