Koti on Suur-Lontoon alueella Richmondissa, aivan Kew Gardensin vieressä. Mökit on alunperin rakennettu 1880-luvulla puutarhan työntekijöille. Niissä on alhaalla keittiö ja olohuone, yläkerrassa kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone. Näissä on parhaimmillaan asunut kymmenenkin ihmistä, tilaa on sopivasti minulle ja Pollylle.
Polly on oikein suloinen kultainen noutaja, rauhallinen kuin lammas. Valitettavasti hänellä on parhaillaan juoksuaika eikä hän saa olla ulkoillessa irrallaan, mihin on tottunut. Tämä on meille vähän aiheuttanut kitkaa, samoin sulhasten pois hätisteleminen. Koirat juoksevat Thamesin rantapolulla enimmäkseen vapaina, joten tarkkana pitää olla, kun omistajat voivat olla kaukanakin.
Eilen oli niin sumuista, että vieressä virtaavaa jokea tuskin näkyi.
Uusiseelantilaiset odottivat minua torstaina ja ohjeistivat talon tavoille. Kävimme vielä yhdessä lenkilläkin, mikä oli oikein mukavaa. He ovat olleet keväästä asti Englannissa, kiertäneet eri paikoissa talonvahtina ja aikovat viipyä lokakuulle asti. Hauska tapa viettää eläkepäiviä!
Richmond on oikein mukava ja siisti, yksi Lontoon äveriäimmistä alueista kuulemma. Vihreää on, lämpötila vähän plussan puolella, mutta ihmiset istuskelevat terasseilla.
Eilen olin päivän Lontoossa ja iltapäivällä teatterissa katsomassa Leijapoikaa ((The Kite Runner). Joulu on vielä paljon esillä katukuvassa ja näytelmä oli hieno. Eturiviin sai halvan lipun eikä siinä yhtään tarvinnut istua niska takakenossa.
Tänään kiertelen päivän Richmondissa ja menen illalla taas West Endiin katsomaan Agatha Christien Hiirenloukkua ((The Mousetrap), jonka olen viimeksi nähnyt luultavasti vuonna 1994.
Ottakaahan illalla rauhallisesti!
