Ballenberg

Tänään ajeltiin hurjankiemuraista vuoristotietä Ballenbergin ulkoilmamuseolle. Aivan, siis minä ajoin. Ja hyvinhän se sujui, vaikka muutama kiireisempi päästettiin sopivassa kohdassa ohi. Ilma vaihteli lämpimästä auringonpaisteesta kaatosateeseen. Sen olemme täällä jo oppineet, että säätiedotusten ei kannata antaa tekemisiään ohjailla. Pieleen menee kuitenkin. Nuori mies täällä jo haaveilee meteorologin urasta Sveitsissä: päivän sään voisi ennustaa arpakuutiolla, yhtä suuri todennäköisyys onnistua kuin tieteellisemmilläkin menetelmillä.

Ballenberg on upea suuri museo, jonne on tuotu vanhoja rakennuksia ja irtaimistoa eri puolilta Sveitsiä.

Myös eri ammatteja ja töitä esiteltiin, alueella oli paljon nähtävää ja opittavaakin olisi ollut, jos olisi jaksanut keskittyä.

Jälkimmäisessä kuvassa valmistetaan juustoa. Tuotteita myös myytiin museolla ja ravintolan ruokalistalla kerrottiin, että lautasella oleva lihakimpale on peräisin museon omalta teurastamolta.

Saniteettitilat herättivät ensin kummastusta ja sitten huvittuneisuutta.

Iltapäivällä lähdimme kotiin sadetta pakoon ja aloimme suunnitella huomiseksi vuoristoretkeä vaihtoperheen loma-asunnolle.

Sveitsiläiset ovat meillä ratkaisseet pyöräongelmansa marssimalla naapuriin ja pyytämällä lainaksi. Niin ne asiat sujuvat, kun ei turhia kursaile. Itse emme kyllä ajatelleet lähteä ovelta ovelle kyselemään isompia pyöriä. Mutta siitäpä sitten kärsitäänkin.

Naapurin Claudia kävi moikkaamassa illalla ja varmistelemassa, että kaikki on hyvin. Ilouutinen oli, että hän on pyytänyt lapsenvahtiaan huolehtimaan kanoista, kun he ensi viikolla matkaavat Italiaan. Hurraa! Olisin varmasti unohtanut jonain iltana häkin oven auki ja kettu olisi vienyt kanapolot.

Tänään saimme vaihtopyynnön jouluksi Costa Ricasta. Täytyy miettiä.