Fribourg ja Murten - sunnuntaikävelyä

Sunnuntai alkoi Suomi-Sveitsi -jääkiekko-ottelulla, joka sai kaksi kolmesta ylös sängystä huomattavan aikaisin. Onneksi Suomi voitti, ettei mennyt ihan koko päivä pilalle.

Aamupäivällä päätimme lähteä tutustumaan Fribourgin vanhaan kaupunkiin.

Kaupunki on kiva, vanha osa melko suuri ja korkeusero huomattava. Koska me olemme reippaita, kävelimme tietenkin alhaalta jokivarresta ylös kalliolle, kiertelimme kaupunkia ja tulimme maailman ainoalla jäteveden pyörittämällä funikulaarilla alas. Kyllä, siellä haisi.

Kotimatkalla kävimme vielä tunnelmallisessa Murtenin vanhassa kaupungissa muurien sisällä ihailemassa rakennuksia ja jokimaisemia.

Sveitsi ei ehkä sittenkään ole aina ollut puolueeton!

Kolme päivää Alpeilla - Crans Montana ja Siviez

Torstaina jätimme sateisen Fribourgin alueen ja suuntasimme vuorille, Valais'n alueelle. Koko matkan satoi ja oli harmaata. Poikkesimme kahville Montreux'n viehättävään järvenrantakaupunkiin, mutta kovin oli sekin harmaa tähän aikaan vuodesta. Iltapäivällä saavuimme Venthônen kylään ja majapaikkaamme La Flamandeen. Kolmen makuuhuoneen B&B, jossa joka huoneesta on uskomaton näköala laakson yli vuorille. Torstaina siitä tosin sai vain aavistuksen, sillä sumu ja räntäsade peitti näkymän melkein kokonaan.

Huone oli hyvä ja siisti, mutta missä muussa maassa B&B maksaa 165€/yö, varsinkaan kun sijainti ei ollut mitenkään keskeinen? Emäntä Nadine oli todella ystävällinen ja avulias, olisi jopa kuskannut meidät 10 km:n päähän Montanan kylään. Kieltäydyimme kohteliaasti, ajoimme kilometrin matkan funikulaarille ja matkasimme ylös tutkimaan kylää. Räntää ja vettä satoi, mutta saimme tietomme ja pizzatkin maistuivat. Funikulaarilla takaisin alas ja valmistautumaan perjantain urheiluihin.

Perjantaina tuhdin aamiaisen jälkeen ajoimme ylös Montanaan. Kari ja Esa lähtivät hiihtohissillä ylös ja minä kävellen talvivaelluspolkua Aminonan kylään.

Montanassa oli hyvin hoidetut talvivaellusreitit, joita pitkin pääsi ihan kengillä, lisäksi olisi ollut lumikenkäreittejä. Montanan ja Aminonan väliseen matkaan sain kulumaan yli neljä tuntia, sillä lumessa ylämäkeen tarpominen ei ole toipilaalle ihan kevyintä puuhaa. Ja aika usein oli ihan pakko pysähtyä henkäilemään maisemien kauneutta (puuskuttamisen lisäksi).

Aminonan hiihtohissin ala-aseman ravintolassa työskentelee tuttavani Celia, jonka kanssa jäin jutustelemaan miesväkeä mäestä odottaessani. Montanan rinteet eivät saaneet meidän laskettelijoilta kovin hyvää arviointia, sillä mäet olivat sohjoisia. Emäntämme selitti syynkin tähän, koko talvena ei ole ollut riittävästi pakkasta, jotta pohja olisi jäätynyt.

Lauantai oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Se näkyi myös Montanassa - kaikki parkkipaikat ja -talot olivat täynnä ja niihin jonotettiin kadulta asti. Poistuimme alueelta ja yritimme laakson toiselle puolelle Nendaziin, mutta sama juttu sielläkin. Lopulta päädyimme Siviezin pieneen keskukseen, josta lähinnä vahingossa saimme parkkipaikan ja siinäkin meinasimme käsirysyyn joutua. Nopeat syövät hitaat -kulttuurissa ei pohjoismaisella kohteliaalla jonottamisella pääse mihinkään eikä säälipaikkoja ole jaossa. Monta tuntia ei Siviezizzä ehditty olla, mutta muutaman kerran ehtivät Kari ja Esa laskea. Illalla tulimme ruuhkassa kotiin Kleingurmelsiin.

Crans Montanaan täytyy päästä kesällä patikoimaan. Sitten taas uudestaan tähän alppiravintolaan:

Joulunviettoa Kleingurmelsissa

Joulunpyhät sujuivat rauhallisesti. Joulupäivänä käytiin pitkällä kävelylenkillä ja illalla syömässä paikallisessa ravintolassa. Taas kerran unohtui sanakirja matkasta ja oltiin jo tilaamassa hevosta pääruoaksi, kun paikalle saapui tarjoilija, joka osasi sen verran englantia, että osasi lihan nimen kääntää. Tilaus muuttui sitten lampaaksi ja naudaksi. Hurjan hyvää ja ruokaa oli riittävästi.

Tapaninpäivän aamuna satoi vettä kaatamalla, mutta aamupäivän aikana alkoi aurinko paistaa. Kävin kuvaamassa vaihtokotiamme takapihaltakin päin.

Ikkunalaudoillakin on joulua koristeltu.

Ajelimme sitten Schwarzseelle, jossa on lähin laskettelukeskus. Tiesimme, että sinne ei laskemaan kannata lähteä, mutta tarkoitus oli kävellä järven ympäri. Mäessä oli kyllä laskijoita, vaikka nurmikko paistoi läpi ja vettä satoi kaatamalla. Me palasimme kuitenkin saman tien kotiin ruokakaupan kautta.

Kävimme vielä ulkoilemassa kotinurkilla, pyörillä ja kävellen. Maisemat ovat viehättäviä ja täällä on tosi paljon pieniä maatiloja.

 

Nyt sitten vain kokkaillaan ja pakkaillaan huomenna alkavaa Crans Montanan retkeä varten. Toivottavasti teilläkin kaikilla joulu sujui leppoisasti!

Jouluaatto Gstaadissa

Aattoaamuna herätys oli varhain. Täältä meidän lähialueilta kun on lumet sulaneet kokonaan, päätimme lähteä Gstaadin laskettelualueelle. Täältä on sinne noin puolentoista tunnin ajomatka. Valitsimme alueen kylistä sen, jossa tiedotuksen mukaan oli eniten rinteitä ja hissejä avoinna. Suuntasimme siis Saanenmöseriin, joka on Gstaadin kylästä vielä vähän eteenpäin vuoristosolaan.

Aika vaikea oli tietää, mitä pitäisi päälle pukea. Lämmintä oli kuitenkin luvattu iltapäivälle +11C. Melkein heti vaatteita vietiinkin takaisin autolle. Karille ja Esalle ostettiin päiväliput ja minulle suksettomalle yksi ylösnousu.

Tästä se ensimmäinen päivä alppilaskettelua alkoi:

Minä olin etukäteen tutkinut alueen talvivaelluskarttaa ja sen mukaan tuolta huipulta meni talvivaellusreitti Gstaadin kylään. Ensin piti kuitenkin päästä kahville, sillä mitään rinneravintoloita ei ollut odotettavissa minun reittini varrella. Lähellä olevan ravintolan terassilla paistateltiin päivää upeissa maisemissa.

Reittini lähti ravintolan nurkalta. Edellisen lumisateen jälkeen sitä ei tosin ollut kukaan kävellyt eikä reittiä oltu avattu, joten lumessa joutui tarpomaan. Edelläni käveli kuitenkin onneksi kolmihenkinen porukka, mikä helpotti minun menoani kiitettävästi. Noin puolen tunnin jälkeen he kuitenkin saivat tarpeekseen ja kääntyivät takaisin. Tunnin tarpomisen jälkeen en enää tiennyt, mihin olisi pitänyt suunnata (paitsi alas). Siihen asti oli näkynyt ihan selvät jäljet, mihin reitti oli alunperin avattu, mutta avoimella paikalla jäljet katosivat ja rinne alaspäin oli melko jyrkkä. Takaisin hissille siis. Ei se silti haitannut, maisemat olivat upeita koko matkan eikä niitä olisi alhaalta kylästä nähnyt.

Tuolihissillä pidempi lasku ja sitten tietä pitkin alas kylään. Alhaalla olevat talvivaellusreitit olivat hyvin merkittyjä ja paljon käveltyjä, joten jatkoin aikani kuluksi matkaa viereiseen Schönriedin kylään. Hiihtoladut olivat erinomaisessa kunnossa ja ulkoilijoita oli paljon.

Rinteet eivät ole valaistuja, joten hissit suljetaan klo 16.30. Muutenkin kuulemma lämpö muutti iltapäivällä rinteet huonompikuntoisiksi.

Hieno päivä, sitten kotiin tarkistamaan lämpötila. Täällä oli sisälämpötila +25C. Me, jotka olemme tottuneet +20:een, olimme aivan tuskissamme. Sveitsiläiset tietenkin palelivat meillä. Pari päivää sitten lähettelimme molempiin suuntiin lämmönsäätöohjeita. Ja hurraa, olimme päässeet nyt +23:een!

Illalla täällä oli aika väsynyttä väkeä, iPadilta katseltiin Täällä Pohjantähden alla ja mussutettiin pussillinen suklaata.

Bernissä shoppailemassa aatonaattona

Tässä kuva vaihtokodistamme kadulta päin. Tällä alueella pihat ovat todella pieniä, vaikka tilaa ympärillä on.

 Meidän kotimme on onneksi peränurkassa, joten talon takana on vähän maisemaakin. Me olemme kuitenkin juuri sellaisessa kolossa, että vuoret eivät tähän näy.

Sunnuntaina lähdimme Berniin täydentämään ruoka- ja urheiluvälinevarastoja. Ostoskeskuksessa menikin sitten ihan koko päivä, sillä Esan uusien laskettelusuksien saaminen käyttökuntoon kesti muutaman tunnin. Odotellessamme istuimme kahvilla ja ihmettelimme juustotiskejä. Ostimme myös possupaistin joulukinkun korvikkeeksi. Niin ja sitä sveitsiläistä suklaata.Tällä reissulla hämmennystä herätti se, että ostoskeskuksen parkkihalli oli maksullinen.

Joulumarkkinoilla Bullessa ja Fribourgin Stockan ruokaosastolla

Lauantaina oltiin aika aamu-unisia, mikä meillä tarkoittaa sitä, että minä nukuin melkein kahdeksaan ja muut kiskoin väkisin sängystä ennen puoltapäivää. Oli aika lähteä hankkimaan joulutarvikkeita.

Sitä ennen kuitenkin tutustuimme postimieheen, joka soitti ovikelloa. Puhui saksaa, Kari vastasi englanniksi ja postimies jatkoi ranskaksi. Ongelma oli kuitenkin se, että hän oli laittanut naapurin postia meille ja halusi laatikon avaimen siirtääkseen postit oikeaan laatikkoon. Seurasin tätä kommunikaatiota taustalta ja aika hauskaa oli, kun kumpikaan ei ymmärtänyt sanaakaan, mitä toinen sanoi.

Ensin kävimme Bullessa. Olin etukäteen nähnyt, että siellä on lähimmät vielä avoimet joulumarkkinat. Joulumarkkinat on kyllä vähän liioittelua, ei niitä kojuja ollut kovin monta. Ostettiin kuitenkin joululeipää ja -pitkoa. Ranskaksi. Ja niin väärin puhuttu ja puolet osoittelemalla, mutta tehtyä tuli, joten olen taas suunnattoman ylpeä itsestäni!

Bullesta palatessa poikkesimme Fribourgin keskustassa. Parkkeerauspainajainen, josta siitäkin sinnikkyydellä selvittiin. Etsimme kahvilaa ja päädyimme Starbucksiin. Niínpä, aikamoinen rimanalitus, mutta satoi vettä ja kahvihammasta kolotti. Ruokaostoksilla kävimme Manorin ruokaosastolla, joka oli aivan kuin kopio Stockmannin vastaavasta. Miten nuo tietyntyyppisten tavaratalojen ruokaosastot voivatkin olla niin samanlaiset ympäri Eurooppaa? Joulukinkkua sieltä ei kyllä löytynyt, mutta ostettiin olennaisimmat (sveitsiläistä suklaata ja viiniä ja lisukkeeksi pihvit ja hedelmiä).

Kotona kokkailtiin ja otettiin rauhallisesti. Ja nautittiin joulusisustuksesta. Sitä ei kyllä hotellijoulussa saisi.

Lähetin Willille sähköpostia, jossa kyselin matkalaukkujen kohtaloa ja ohjeita lämmön pienentämiseksi, täällä on nimittäin meille vähän liian kuuma. Vastaukseksi tuli tekstari, jossa pyydettiin Skypeen. Päätin kuitenkin olla huomaamatta sitä, sillä siinä kohdassa väsytti vietävästi ja viimeksi Skypessä vierähti kaksi tuntia. Kymmenen jälkeen koko väki oli peiton alla. Jos tontut täälläkin kurkkivat, pitivät meitä varmaan tosi kiltteinä.

Matka Sveitsiiin joulunviettoon

Perjantaina vihdoin pääsimme matkaan. Sitä ennen oli tietenkin normaali matkaanlähtöpaniikki. Kotia piti yrittää järjestellä joulukuntoon, auto vaati siivousta ja pakatakin piti. Yksi meistä teki töitä viimeiseen iltamyöhään saakka, toinen on toipilaana ja kolmas teini-ikäinen. Kaikki nuo seikat tuntuvasti haittaavat asioiden edistymistä. Mutta lentokoneet eivät odota, ainakaan matkustajia. Kentälle oli siis lähdettävä, ja ne hommat, jotka siinä vaiheessa oli tekemättä, on sitä edelleenkin.

Muutama muukin viime hetken paniikki aiheutti päänvaivaa. Täällä Sveitsissä astianpesukone hajosi pari päivää ennen lähtöä, ja me jo pelkäsimme joutuvamme käsin tiskaamaan joulunpyhät, mutta uusi kone löytyi ja asennusfirma kävi sen asentamassa, joten nyt meillä on upouusi tiskari. Meillä taas kävi niin, että olimme sopineet menevämme kentälle toisella MB Vianolla, jotta vaihtareiden kaikki matkatavarat mahtuisivat kyytiin. Vaihtoon luvatussa Accordissani on aika pieni takaluukku, joten se ei olisi luultavasti riittänyt. Toinen Viano oli tarkoitus myydä, mutta yhtäkkiä yllättäen kävi niin, että molemmat kävivät kaupaksi noin viikko ennen matkaa. Lähetin Willille ja Ulrikelle viestin, jossa pyysin tarkennusta matkalaukkujen määrään, jotta voisin selvittää, mahtuvatko ne Hondaan. Lupasin kuitenkin, että me maksamme taksin lentokentältä meille ja takaisin, jos näin ei ole. Vastaus oli niin herkullinen, että ihan pakko laittaa se tähän:

 Hi Nina,
 what we hear for crasy things from you?! We are shocked a litte bit!
 Will there drive taxis in the middle of the night?
 We hope, that the Honda is not a small car like a Opel Corsa. What for
 a car is it?
 We come to have winter holiday, so we have a lot of luggage:
 1 piece baggage 82*54*29 cm
 1 piece baggage 75*48*29 cm
 2 pieces baggages 76*61*25 cm each one and
 4 pieces rucksacks 52*40*25 cm each one.
 Also we go to visit friends in Espoo for a few days. You know! Please think
 about renting a car for us on your money.
 We look forward to your reply.

Best wishes
 Willi and Ulrike

Huh huh! Piti hengähtää tovi, ennen kuin aloin vastata, että vaihtoauto ei ole oikeasti muuttunut, kyse on vain lentokenttämatkoista ja että kyllä Suomessa taksit ihan ajavat yölläkin... Tiettyyn rajaan asti epäkohteliaisuuden voi laittaa puutteellisen kielitaidon piikkiin, mutta tuossa nyt kyllä mielestäni raja ylittyi. Mutta asia saatiin selvitettyä.

Meidän matka sujui ihan kohtuullisesti. Lensimme Turusta Kööpenhaminan kautta Geneveen. Kööpenhaminassa tosin istuimme kentällä koneessa tunnin, kapteenin mukaan ilmastointia korjattiin. Aika kauhean metelin se ilmastointi piti joka kerran, kun yritettiin lähteä liikkeelle. Joka tapauksessa matkaan päästiin ja Geneveen saavuttiin vajaan tunnin myöhässä. Matkatavaroita odottaessamme availimme puhelimiamme. Minulle oli tekstiviesti Williltä, että avaimet ovat luukulla 90, joka sulkeutuu klo 20.30. Kello oli siinä vaiheessa 20.20! Muutama ylimääräinen sydämentykytys, jätin pojat odottamaan laukkuja ja rynnistin ulos ja lähtevien lentojen kerrokseen. Ajoissa ehdin ja avaimeni sain, mutta olisi tuossakin helposti voinut käydä niin, että olisimme odottaneet yön Genevessä. Kun sitten odottelin saapuvien ovella Karia ja Esaa, huomasin myös,että laukkutarrojen vastakappaleet olivat käsilaukussani. Olisi siitäkin hauska soppa syntynyt, jos ne laukut eivät olisi tulleetkaan ja miehet olisivat ilman kuitteja yrittäneet saada lentokenttähenkilökuntaa uskomaan, että kyllä meillä kolme laukkua oli.

Laukut kuitenkin  tulivat ja sitten lenkkeilimme kolmen laukun ja suksipussin kanssa vihoviimeiseen parkkitaloon, johon Willi oli saksalaisella säästäväisyydellä auton jättänyt. Tarkistin asian, terminaalin viereen pysäköiminen olisi maksanut kolmisen euroa enemmän vuorokaudelta ja nyt auto oli siellä muutaman tunnin. Auto löytyi: tiedossamme oli kerroksen, rivin ja autopaikan numerot sekä auton merkki, malli ja väri. Mutta jos olisimme onnistuneet olemaan sen noilla tiedoilla löytämättä, antenniin oli sidottu iloinen oranssinen Halloween-nauha, josta oli myös malli saamassamme kirjekuoressa.

Ajomatkaa oli puolisentoista tuntia, kaikki sujui hyvin. Pääsimme kotiin ja kaivoimme pakastimesta meille luvatut pizzat ja tutustuimme vähän joulukotiimme 2012. Talo on iso ja vähän liiankin siisti ja steriili. Nyt on taas sitä siivouspalvelua ikävä, miten me ikinä saadaan tämä kämppä kiiltämään näin kahden viikon päästä? Joulua on laitettu oikein kauniisti ja paljon, tässä osa olohuoneesta:

Lunta täällä oli vielä viime viikolla 25 cm, nyt ei mitään ole jäljellä ja lämpötila on plussan puolella. Ulkonakin on koristeltu joulua:

Alue on rauhallinen, muutaman omakotitalon rypäs maaseudulla:

Sveitsiläisten matka ei sujunut aivan yhtä hyvin kuin meidän: yöllä tuli viesti puoli kolmelta Suomen aikaa, että olivat parin tunnin myöhästymisen jälkeen perillä ja neljästä matkalaukusta yksi oli tullut Turkuun asti. Se olisi kyllä sinne Hondaankin mahtunut!

Perillä, asetuttu taloksi ja loma voi alkaa!