tiistai 31. joulukuuta 2013

Malibu Creek State Park


Tänään patikoitiin tällaisissa maisemissa Santa Monican vuoristossa. Auringonpaistetta ja kiehtovia näkymiä koko päivän, ruumis rasittui mutta mieli lepäsi.




Luonnonpuiston yhdessä kolkassa kuvattiin tv-sarja M.A.S.H. Jotain tästä oli vielä näkyvissä.



Hieno päivä, nyt jo hirvittää että muutaman päivän päästä ollaan jo Suomen pimeydessä ja vettä sataa.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Autoja, taidetta ja tähtiä

Tänään suuntasimme Los Angelesiin. Pienen kädenväännön jälkeen ohjelmastakin päästiin yhteisymmärrykseen. Nähtävää olisi niin paljon, että täytyy vain tehdä valintoja. Ensimmäinen valinta oli Petersen's automotive museum. Varsinainen näyttely koostui kahdesta kerroksesta erilaisia kulkuneuvoja. Ensimmäinen kerros oli minunkin mielestäni melko kiinnostava, sillä näyttely oli hauskasti teemoittain koottu ja autojen ympärille oli luotu erilaisia kulisseja. Tässä ensimmäinen mainio samastumisen kohde:


Myös lapsuusmuistoja pääsin virkistämään, vaikka ne eivät ihan noin kaukaa olekaan.



Hollywoodin liepeillä kun oltiin, esillä oli myös paljon filmitähtien autoja ja elokuvissa ja televisiosarjoissa käytettyjä menopelejä. Tässä oma suosikkini, jolla Don Draper huristelee Mad Men -sarjassa:


Näyttelyn lisäksi kolmannessa kerroksessa oli lasten tiedeosasto, missä perheen lapsi ja tekniikkaa täysin ymmärtämätön aikuinen saivat oppitunteja. Pääsimme kokeilemaan, mitä renkaiden epätasapaino aiheuttaa ja muuta mukavaa. Mitään en ymmärtänyt, mutta ylpeänä voin kertoa tienneeni, että crankshaft on kampiakseli. Mihin moista vehjettä tarvitaan lienee toisarvoista?

Seuraavaksi miehet siirtyivät opastetulle kierrokselle museon holviin, missä luvattiin olevan 100 autoa lisää. Kierroksella oli kuvaaminen kielletty ja oppaan lisäksi kaksi vartijaa varmistamassa, ettei aarteisiin kosketa. Kaksi tuntia seisoskelua ikkunattomassa autotallissa betonilattialla väkijoukossa ryydytti tuon parivaljakon täysin.

Minun autokiintiöni oli jo siinä vaiheessa ylittynyt sen verran, että siirryin kadun toiselle puolelle LACMAan, Los Angelesin taidemuseoon. Rakennuksia oli käsittääkseni kahdeksan, joten näin tarjonnasta vain pienen osan.


Sisällä ei juurikaan saanut kuvata, mutta tässä yksi moderni teos, josta en väitäkään ymmärtäväni yhtään mitään.


Paljon näin upeita teoksia, maalauksia ja veistoksia mutta myös valokuvia ja videoita. Myös museon rakennukset itsessään ovat melkoisia taideteoksia.


Museoilta siirryttiin Hollywoodiin ja tehtiin ne pakolliset: katsastettiin Walk of Famen tähtiä, Chinese Theater ja Hollywood-kyltti. Mikki Hiiren tähden lisäksi suosituimpia oli tämä:


Tuon kyseisen herran Neverland Ranch oli muuten eilisen viinitilamme vieressä, emme vain tienneet sitä. Ja vaikka olisimme tienneetkin, yhtään lähemmäksi emme olisi päässet.

Hollywoodin hullunmyllystä saimme nopeasti tarpeeksemme. Kotiin ajelimme alkumatkan Mulholland Drivea pitkin, näköalat alas kaupunkiin olivat mahtavat, siinä viiden aikoihin alkoi hämärtää ja valot näkyä. Sitten olikin jo kiire kotiin grillailemaan.

Emme viitsineet ensimmäisellä kauppareissulla ostaa kaikkea tarvitsemaamme, joten lähdin saman tien uudestaan. Siinä kahden tavaran kanssa kassalla jonottaessani ehdin hyvin seurata tavaroiden pakkaamista. Täällähän on tapana, että kassalla seisoo joku pakkaamassa asiakkaan tavaroita ja jos ei ketään ole, kassa pakkaa ne. Muovikassit ovat ilmaisia, ohuita eivätkä kestä yhtään mitään. Edelläni olleella naisella oli muun tavaran lisäksi useita lasipulloja. Ne pakattiin seuraavasti: ensimmäinen pullo muovikassiin, toinen paperipussiin ja paperipussi muovikassiin. Sitten päälle vielä toinen kassi, koska yksi ei kestä kahta lasipulloa. Siis kahden pullon pakkaamiseen meni aina kaksi kassia ja yksi pussia. Minä sanoin heti aluksi, että en tarvi kassia. Tätä kassanhoitaja ihmetteli, pudisteli päätään ja totesi apuun rientäneelle pakkauspojallekin, että hän ei halua yhtään kassia. Minulla kun on vielä kaksi kättä ja käsilaukku sain tavarat kotiin ilman apuvälineitäkin.

Ehdittiinpäs paljon tänäänkin!


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Santa Barbara, vuoristotietä ja viininmaistelua

Tänään ajelimme pohjoiseen. Pacific Coast Highwayn varrella pysähtelimme taas ihailemaan valtamerta ja surffareita, mutta ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Santa Barbara. Kaupunki tuhoutui suurilta osin maanjäristyksessä 1920-luvulla, minkä jälkeen määrättiin, että kaikki uudet rakennukset on suunniteltava Välimeren tyyliin. Viehättävää, mutta ei ehkä eurooppalaiselle niin iso juttu kuin amerikkalaiselle. Kaupungilla oli kuitenkin kiva kävellä ja kävelykaduilta löytyi mielenkiintoisia pronssipatsaita.


Kaupungilta siirryimme kuuluisaan paikalliseen luostariin, Santa Barbaran Missioniin. Nopea kävelykierros oli todella mielenkiintoinen, puutarhat ja rakennukset ovat kauniita.




Matka jatkui San Marcosin reittiä yli vuorten. Maisemat olivat huikaisevia sekä merelle että ympäröiville vuorille. Se yksi poikkeama päätieltä serpentiinitietä näköalapaikalle olisi erään korkeanpaikankammoisen mielestä vaikka voinut jäädä tekemättä.



Matkalla piti myös olla näkemisen arvoinen järvi, mutta siellä oli rakenteilla pato ja vesi oli kovin alhaalla. Sitä vähän ihmettelimme, että leirintäalueella näytti olevan melko paljon asukkeja, vaikka jo portilla varoiteltiin, että veden kanssa ei saa joutua kosketuksiin.

Viimeinen visiitti tehtiin Inez Valleyssa opaskirjan avulla valitulle viinitilalle. Luulimme tähän aikaan vuodesta viinitiloilla olevan hiljaista, mutta kaikki tilat olivat auki ja autoja parkkipaikoilla runsaasti.




Yhden viininmaistelun hinta oli 12$. Paljon halvempaa kuin Napan viinialueella viime vuonna, mutta Eldoradossa maistiaiset olivat ilmaisia. Tasting sisälsi kaksi valkoviiniä ja neljä punaista, mutta kun sanoin, että meistä toinen juo vain valkoista ja toinen punaista, saimme neljä kumpaakin ja maksoimme vain yhdestä. Hyvää oli! 


Mukava paikka, täällä tuo viinikulttuuri on paljon rennompaa kuin vaikka Ranskassa. Uskaltaa ihan reilusti olla aika tietämätön ja viineistä kerrotaan yksinkertaisesti, selkeästi ja ystävällisesti. Tällä kerralla emme kuitenkaan ostaneet kotiintuomisia.



Kotimatkalla taas ihailtiin valtamerta, syötiin kiinalaista pikaruokaa (Panda Express on suursuosikki) ja poikettiin Camarillon outletissa shoppailemassa (=säästämässä). Ihan vähän vaan.

Huomenna on näillä näkymin vuorossa enkelten kaupunki. Miesväki haluaa museoon!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Punanahat liskopolulla

Perjantaina tuli aamuvarhaisella jääkiekkoa Suomesta, joten pääsin ihan yksikseni Westlaken Promedelle kirjakauppareissulle. Promenade on oikeastaan vain pieni ostoskeskus, kauniisti maisemoitu sellainen. Tämä herrasmies lueskeli paikallista sanomalehteä penkillä kirjakaupan edessä.



Muutenkin paikka on tosi viihtyisä, kivannäköisiä ravintoloita ja kahviloita on useita. Täällä on muuten hauskaa se, miten kauppojen ovella yleensä seisoskelee joku työntekijä, jonka pääasiallinen tehtävä näyttäisi olevan toivottaa asiakkaat tervetulleeksi. Ellei tällaista henkilöä ole, kassa yleensä huikkaa tervetulotoivotukset. Aika erilainen palveluilmapiiri muutenkin kuin Suomessa. Jonkun mielestä tuo kaikki on pinnallista. Olkoon, kivaa se on kuitenkin.


Kauppareissun jälkeen suuntasimme Wildwood Parkiin patikoimaan. Puiston parkkipaikan infotaulussa varoiteltiin kalkkarokäärmeiden ja punkkien lisäksi vuoristoleijonista! Nyt tiedämme, että jos sellaisen tapaamme, emme suinkaan lähde juoksemaan vaan puhumme leijonalle vakaalla äänellä ja pyrimme näyttämään mahdollisimman suurilta. Hieno juttu.

Paradise Falls Trailin varrella luvattiin olevan vesiputous. Täällä joku oli hyvin skeptinen sen suhteen että tässä kuivuudessa vesiputouksesta tulisi vettäkin, mutta:



Koska lämpöä taisi olla alle +30C, päätimme tehdä tästä retkestä vähän haasteellisemman ja jatkaa piknikpaikalta Lizard Rock Trailia ylös näköaloja katselemaan.


Se oli oivallinen päätös, sillä varjosta ei ollut tietoakaan ja me olimme niinkin oikeaoppisesti liikkeellä, että lippis oli vain nuorella miehellä, aurinkorasvaa ei kenelläkään eikä vettäkään ollut tarpeeksi. Jossain kohdassa vuorelle nousua alkoi usko pettää, mutta maisemat olivat hienoja ja yhdessä kaktuksessa oli kukkakin.



Yhtään kalkkarokäärmettä tai vuoristoleijonaa emme tavanneet.

Kotiin tullessa juttelimme myös naapurin vanhemman herrasmiehen kanssa, joka vähän ihmetteli sitä, että emme ole olleet emmekä menossa Disneylandiin. Hän myös suositteli kovasti vierailua Santa Barbaraan, jonne yritämme tänään, kunhan suomalainen jääkiekko sallii. (Syvä huokaus.)

Camarillo Outlet Mall

Tapaninpäivä vietettiin aamusta iltaan Camarillon ostosparatiisissa. Säästettiin niin runsaasti, että tilit ovat melkein tyhjänä ja päivälliseksi haettiin Albertsonin lähikaupasta jauhelihaa ja makaronia. Nyt toivomme, että mummu ja pappa tämän luettuaan lähettävät lisää dollareita.


torstai 26. joulukuuta 2013

Joulupäivän retki Paramount Ranchille

Joulupäivän viettoa aloiteltiin rauhallisesti auringonpaisteessa kahvitellen, tässä on meidän uusi upea neljän kupin keitin ja purkki suosikkikahvia.


Iltapäivällä alkoi kuitenkin olla vähän levoton olo ja lähdimme retkelle Paramount Ranchille, joka on tästä kotoa muutaman kilometrin päässä. Siellä Paramount Pictures kuvasi lännenfilmejä 20-luvun lopulta 50-luvulle sekä myöhemminkin monia ohjelmia, mm. Tohtori tuli kaupunkiin.


Paikka on nykyään kansallispuistoa, mutta rakennuksia oli vielä jäljellä. Saluunasta ei kuitenkaan saanut juotavaa eikä sheriffi ollut työpaikallaan.


Puistossa risteilee myös paljon kävelypolkuja, joita mekin tallustelimme ristiin rastiin. Nämä kuivat maisemat ovat meidän silmiin eksoottisen kauniita, mutta pidemmän päälle alkaisi varmaankin kaivata vihreyttä.




Loppuillaksi on suunnitteilla lähinnä laiskottelua. Yritämme sinnikkäästi pysyä hereillä iltayhdeksään, eilen se ei onnistunut keneltäkään.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jouluaatto Kaliforniassa

Universal Studios aikaerorasituksen rippeillä vei veronsa. Aamuyöllä kuhkittiin täällä vuorotellen ja yhtä aikaa, välillä yritettiin nukkua huonolla menestyksellä ja lopulta sitten vain noustiin ylös.

Aamupalan jälkeen suunnattiin Thousand Oaksin ostoskeskukseen. Alennusmyynnitkin ovat pikkuhiljaa alkamassa. Suurten tavaratalojen (Macy's, JC Penneys ja Nordstroem) lisäksi siellä oli muutama kymmenen liikettä, mutta en löytänyt sitä, mitä etsin, eli hajustamattomia kynttilöitä. Niitä ei myöskään ole meidän lähisupermarketissa ja koska joulu ihan kohta on ohi, taitaa jäädä kokonaan hankkimatta, jos satutaan myöhemmin löytämään. Anaheimissa on Ikea ja olisi kuulemma hyvä idea, jos minä menisin sinne kynttiläostoksille, kun muu väki on jääkiekkoa katsomassa. Ikea! Mikä painajainen!

Seuraavaksi oli vuorossa etsiä jouluruokaa. Albertsonin lähikaupassa ei oikein mitään juhlaruokaa näyttänyt olevan, joten kokeilimme toista markettia. Lihatiskillä oli mainos kokonaisista valmiista jouluaterioista, joten ajattelimme sen olevan paras vaihtoehto. Kaikki oli kuitenkin loppuunmyyty, mutta avuliaat lihatiskin myyjät soittivat toiseen liikkeeseen ja varasivat sieltä meille viimeisen Prime rib -päivällisen, piirsivät kartan ja etsivät vielä liikkeen osoitteenkin navigaattoria varten.

Löysimme Pavilions-supermarketin pienin ponnisteluin ja muutaman u-käännöksen jälkeen. Marssimme lihatiskille, jossa alettiin etsiä tilaustamme. Ei löytynyt eikä kukaan ollut soittanut viimeiseen tuntiin. Juttu jatkui ihmetellen, kunnes selvisi, että haemme valmista ateriaa. Ne eivät suinkaan ole lihatiskillä (vaikka siinä niitä mainostettiinkin) vaan deli-tiskillä. Helpotuksen huokaus ja siirryimme seuraavalle tiskille. Sieltähän se löytyi, pahvilaatikollinen valmiita ruokia, mutta yllätykseksemme ne eivät olleet kypsiä. Kassalla taas kyseltiin bonuskorttia, mitä meillä ei ollut. Tähän kassamyyjä (jonka nimikyltissä luki esimies) totesi, että emmehän me kuitenkaan halua maksaa niistä ruoista täyttä hintaa ja naputteli koneeseen alennukset. Taas säästettiin 20$! Tästä tuli meidän uusi suosikkiliike.

Iltapäivällä kokit ryhtyivät töihin ja minä lähdin lenkille, autolla tietenkin. Tästä on sen verran matkaa varsinaiselle lenkkipolulle, etten olisi ehtinyt sinne kävelen ja saman päivän aikana takaisin. Taas kerran virhearviointi: lämmintä oli +28C ja minä kiipesin todella jyrkkää ja murenevaa rinnettä nelinkontin ylös. Teki nimittäin mieli nähdä maisemia. Maisemat olivat kivoja, mutta vähän huono olo tuli.


Takaisin parkkipaikalla aloin tutkia puiston kylttejä ja sieltä löytyi tällainen varoituskin:


Tuohan olisi ollut varsin hauska yllätys, jos olisi kurkistellut palaneen ruohon seasta kun melkein nenä maassa ylös kiipesin.

Kotona oli ruoka uunissa ja lopputulos ei ollut kovin näyttävä eikä kaikilta osiltaan hurjan maittavakaan, mutta olipa erilainen jouluateria.



Meillä majailevat hollantilaiset olivat käyneet katsomassa joulurauhanjulistuksen, glögillä Turussa ja perinteisellä suomalaisella jouluaterialla Kiisanpirtissä. He kertovat olevansa tyytyväisiä, syöneensä liikaa ja lenkkeileensä vesisateessa, mutta sekään ei haittaa, sillä he ovat tottuneita vesisateeseen.

Nyt on sitten joulupäivä ja jopa täällä esim. ostoskeskukset kiinni. Supermarket tietenkin on auki klo 6-24, että nälkää ei nähdä tänäänkään. Viime yönä nukuttiin vähän paremmin ja pidempään eli ehkä pääsemme normaaliin rytmiin ennen kuin PITÄÄ lähteä takaisin Suomeen.

Hyvää kinkunsulattelua kaikille. Täällä alkaa alennysmyynnit huomenna klo 7, kun te vielä vietätte pyhäpäivää.

Rannoilla, teatterissa ja elokuvien maailmassa

Emme ole oikein päässeet tähän Kalifornian rytmiin kiinni. Vuorotellen valvotaan öisin ja päivisin on vähän veto pois. Paljon on silti tehty viime päivinäkin.

Sunnuntaina suuntasimme länteen kohti Tyyntä valtamerta. Tästä on sinne Santa Monican vuorten yli puolisen tuntia ajamista. Rannalle pääsimme Malibussa, joka ei ihan kovin suurta vaikutusta tehnyt. Rannat ovat toki kauniita ja onneksi tähän aikaan vuodesta suhteellisen tyhjiäkin.


Malibusta jatkoimme rantatietä kohti Los Angelesia ja yllättävän nopeasti olimmekin Santa Monicassa. Sen laiturilla joimme huimasti ylihintaiset kahvit, eräs huimapää kävi kokeilemassa vuoristorataa ja muuten vain ihmeteltiin paikan hulinaa.


Rannalla teimme pitkähkön kävelylenkin ihmetellen ja ihastellen katutaiteilijoita ja muuten vain rentoutumassa olevien ihmisten monipuolisia viihdykkeitä.



Illalla minä olin Thousand Oaksissa katsomassa Pähkinänsärkijää, muu väki töllötti televisiosta jääkiekkoa. Täytyy tunnustaa, että huonosti nukuttujen öiden takia olin nukahtaa esityksen aikana. Eikä vika todellakaan ollut esityksessä, joka oli varsin viehättävä.

Maanantain vietimme Universal Studioilla Hollywoodissa. Esityksiin ja laitteisiin oli pahimmillaan kolmen tunnin jono, joten aikataulu vähän rajoitti valintojamme. Waterworld taisi olla leffana ihan fiasko, mutta siihen perustuva esitys oli vauhdikas ja näyttävä. Ja kasteli suuren osan yleisöstä.


Olimme myös studiokierroksella (tunnin jonotus), jossa pääsimme joidenkin elokuvien ja ohjelmien kulisseihin, mm.Wisteria Lanelle. Tapasimme myös King Kongin ja puukkonsa kanssa heiluvan Norman Batesin.


Päivä oli hieno, mutta pitkä. Joulupukkikin nähtiin ja lunta satoi. Kannatti käydä, mutta jos suunnittelet visiittiä tuonne, kannattaa ehdottomasti harkita jononohituspassia (100$/nenä).


Uupunut väki kaatui sänkyyn ennen kymmentä ja heräsi kolmen aikaan jouluaaton viettoon. Missattiin siis joulurauhanjulistus vain tunnilla. Väsyttää.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kahvihammasta porottaa Westlake Villagessa

Väsynyt ensimmäinen matkapäivä alkoi hitaasti. Itse olin hereillä klo 4 paikallista aikaa, muu perhe tunteja myöhemmin. Liikkeellelähdöstä ei oikein meinannut tulla mitään. Tulipa siinä sitten kirjoitettua blogiakin.

Aamulla kohtasimme ensimmäisen ongelman: täällä vaihtokodissa ei ole kahvinkeitintä!! Tuloksettoman etsinnän jälkeen kysyin asiaa vielä vaihtareita. He eivät juo kahvia, mutta tarjoutuvat ostamaan meille keittimen. Se ei tietenkään ole tarkoitus, joten emme tarttuneet tarjoukseen.

Iltapäivällä ajelimme ympäri Westlake Villagea. Kävimme Sherwood Lakella, jota meille oli suositeltu, mutta emme päässeet kyseisen lätäkön rantaan. Ystävällinen portinvartija kertoi alueen olevan yksityisessä omistuksessa ja ohjasi harhautuneet turistit u-käännökseen. Westlaken järven pääsi parista  kohdasta näkemään, mutta ranta ja saaret on ihan täyteen rakennettu. Mutta kahvinhimo saatiin hetkeksi tyydytettyä paikallisessa kahvilassa.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokakauppakierros. Täällä ei meidän mielestä ole yhtä hyviä ruokakauppoja kuin viime vuonna pohjoisemmassa löysimme. Ravintoloita sen sijaan on ja paljon, useita jopa ihan kävelyetäisyydellä. Kaupasta kuitenkin löytyi minikahvinkeitin. Sen jätämme tänne tulevien vaihtoperheiden iloksi.


Mekin asumme aidatulla alueella. Kävelin sen ympäri ja kävin katsastamassa yhteisen uima-altaan. Autoportteihin meillä on koodi ja kaukosäädin, mutta niistä ei pääse ilman autoa. Jalankulkuportteihin sen sijaan tarvitaan avain, kai meillä sellainenkin on, mutta eipä ollut mukana. Aika kiva paikka, kun ei meinaa ulos päästä! Odottelin siinä sitten autoa, jonka vanavedessä pääsisin ulos, ja sama sisään tullessa. Alueen sisäänkäynti näyttää tältä:


Noissa puissa ei ole lehtiä, mutta muuten täällä on aika nätti ruska. Iltalenkin jälkeen kokkailtiin meksikolaista ja väsynein matkamies meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Neljältä herännyt matkanainen on kaikkien yllätykseksi vielä hereillä, mutta kirjaimet hypähtelevät oudosti.

Tällä alueella on monta prikulleen samanlaista taloa kuin tämä meidän vaihtokoti. Kuvassa näkyy myös automme. Autotallissa seisoo muuten uudehko Lexus-kaupunkimaasturi, joten nyt vähän harmittaa, ettemme voineet sopia autonvaihtoa tämän perheen kanssa.


Kotoa on kuulunut vain lyhyesti sellaista, että hollantilaiset ovat löytäneet auton lentokentältä ja ajaneet sillä meille. Kuulemma on kovin pimeää...

lauantai 21. joulukuuta 2013

Matkalla olo on ihanaa, matkustaminen vähemmän

Perjantaina kello soitti kolmelta ja voitte varmaankin arvata kuinka pirteä kolmikko lähti matkalle kohti Helsinki-Vantaata. Auto pysäköitiin lentokentälle ja avaimet vietiin Airpro:lle odottamaan hollantilaisia Isabellaa ja Paulia.

Olimme tehneet lähtöselvityksen netissä, mutta Finnair varoitteli tekstiviestillä ruuhkista, joten olimme ajoissa - onneksi! Jouduimme vielä printtaamaan automaatilta matkalaukkutarrat ja sitten vain jonottamaan matkalaukkujen jättöpisteeseen. Jono oli noin 100m! Se on kyllä upea juttu, että lentoyhtiöt asiakasystävällisyydessään ovat hankkineet automaatteja ja mahdollistaneet netti- ja tekstiviestiä- ja ties mitkä lähtöselvitykset, ettei asiakkaiden tarvi jonottaa - lähtöselvitykseen. Automaatti muuten printtaili uudestaan kotona jo kerran tulostetut liput. Minä jäin käsimatkatavaroiden kanssa istuskelemaan ja miehet lähtivät jonottamaan. Mutta eihän se niin vain onnistunut, ikuisuuksiien päästä soi puhelin: minutkin tarvittiin passeineni tiskille. Käytännössä lähtöselvittäjä teki mielestämme aivan yhtä paljon töitä kuin ennenvanhaankin, lisäksi kaikenlaista avustavaa henkilökuntaa oli vaikka kuinka paljon. Turvatarkastus, passintarkastusta ja lähtöportille 37, mistä lento Lontoon Heathrow'lle kohta lähtikin.

Meillä oli kolme tuntia vaihtoaika, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta osoittautui, että siinä ei ollut yhtään liikaa. Vaikka emme joutuneet vaihtamaan terminaalia, pääsimme turvatarkastukseen. Siellä Esan reppu nostettiin tutkittavien joukkoon ja aikaa hurahti kivasti. Viime hetkellä mukaan heitetystä penaalista löytyi sakset, jotka takavarikoitiin ja poika sai virkailijalta nuhteet. Seuraavana oli vuorossa American Airlinesin tarkastuspiste, missä matkustuslupamme tarkastettiin ja meitä haastateltiin. Pikaisen Starbucks-kahvin jälkeen olikin taas aika suunnata lähtöportille. Matka sujui AA:n Boeing 777:llä.

Matka-aika oli 11h30min, mikä kuitenkin lyheni melkein tunnilla sääolosuhteiden ansiosta. Kerrankin kävi tuuri paikan kanssa, edessämme oli seinä, joten jalkatilaa oli runsaasti eikä kukaan kallistanut tuoliaan sylii. Rasva- ja hiilihydraattipitoista tarjoilua oli runsaasti ja aika kului lähinnä elokuvia katselemalla. 

Maahantulomuodollisuuksiin meni aika paljon aikaa, mutta läpi päästiin. Tällä kerralla ei salakuljetettu mitään, ilmoitin tullissa lahjaksi tuomani Oltermanni-kimpaleen. Sitä oli emäntämme Lena toivonut Suomesta xylitol-purkan ja Fazerin suklaan lisäksi.

Autovuokraamoon oli bussikuljetus. Taas kerran tuli hämmennystä siitä, mitä jo maksamaamme vakuutukseen kuuluu. Auton sai pihalta itse valita. Tässä kohdassa tuli viesti isäntäperheeltä, että he ovat joutuneet lähtemään, koska on niin paljon liikennettä. He ajoivat yöksi Las Vegasiin matkallaan Utahiin.

Liikennettä sitten olikin. Pohjoiseen mateli seitsemän kaistaa samaan suuntaan. 60 km matka kesti puolitoista tuntia. Poikkesimme pikaisesti kaupassa ja sitten kotiin, 25 tuntia sen jälkeen kun Maskusta oli lähdetty.

Koti on kaunis ja siisti. Kyllä täällä kelpaa joulua viettää.


Tälle päivälle on luvattu +17C, mutta sitten pitäisi alkaa lämmetä. Meille riittää tuokin, kun aurinko paistaa.


Tänään emme aio tehdä muuta kuin tutustua tähän omaan kaupunkiimme, sen verran painaa eilinen vielä.


torstai 19. joulukuuta 2013

Joulumatkalle lähdössä

Huh! Pakattu on, koti jollain tavalla järjestyksessä ja tätä kaamosta lievittämään jouluvalojakin asenneltu vaihtokumppaneitamme ilahduttamaan. Kerta kerralta muuten meidän tavarat mahtuvat pienempään tilaan vaikka myös kerta kerralta mukaan otettavan elektroniikan määrä kasvaa.

Kello soittaa aamulla klo 3, joten matka kohti Kaliforniaa alkaa ihan muutaman tunnin kuluttua. Tänä vuonna ei ole yhtään haikea mieli jättää Suomea jouluksi. Jos joku tätä ihmettelee, katsokoon ikkunasta ulos (jos näkee).

Lennähdämme siis huomenissa Helsingistä Lontoon kautta Los Angelesiin. Auto jää taas Helsinki-Vantaalle odottamaan vaihtoperhettä. Meidän matka kestää kaikkineen noin vuorokauden, joten lauantaiaamuna Suomen aikaa olemme varmasti aivan valmiita nukkumaan.

Kahdeksas kodinvaihto alkakoon!