Kodinvaihdot sovittu Mallorcalle ja Kalifoniaan!

 

Tuo kuva on Joshua Treen kansallispuistosta Kaliforniasta ja sinne olen menossa patikoimaan joululomalla. Olemme nyt sopineet seuraavat kodinvaihdot ja matkaamme siis ennen joulua vähän yli kahdeksi viikoksi Kaliforniaan, Redlandsin kaupunkiin, joka on noin 50 mailia Los Angelesista itään päin, San Bernardinon vuoriston juurella. Tämä sovittiin taas eriaikaiseksi eli Ken ja Chau tulevat meille kesällä.

Työstä kävi kyllä taas tämäkin vaihdon etsiminen. Kuukausia meni ja kymmeniä (ellei ihan satoja) viestejä tuli lähetettyä kunnes sitten tärppäsi - ja kaksi kertaa samana päivänä. Juuri kun olimme luovuttamassa! Oli nimittäin päätetty että ellei tämän viikon aikana löydy mitään, vuokraamme asunnon Floridasta viikonlopun aikana. Ensin tulikin sitten myöntävä vastaus saksalaiselta pariskunnalta, jolla on loma-asunto (tai kaksikin) Clearwaterissa Floridassa sekä Keniltä Redlandsista. Perhe äänesti yksimielisesti Kaliforniaan matkaamisen puolesta, joten siihen tartuimme kiinni ja minä muotoilin nöyrän pahoittelevan viestin saksalaisille.

Tuohon valintaan oli montakin syytä. Ensinnäkin kommunikointi saksalaisten kanssa oli vähän kömpelöä. Heillä oli vaikeuksia ymmärtää yksinkertaisia englanninkielisiä viestejä, mikä vähän ennakoi sitä että myöhemmin olisi saattanut tulla väärinkäsityksiä. Kielivaikeuksia olemme jo kantapään kautta oppineet välttelemään. Floridan asunto oli kerrostalokaksio turistialueella, Kalifornian koti iso omakotitalo tavallisella asuinalueella. Meidän mielestä nuo tavalliset alueet ovat niin kovin paljon mielenkiintoisempia. Lisäksi ainakin yhden perheenjäsenen äänestyskäyttäytymiseen vaikutti selkeästi Anaheimin jääkiekkohalli Honda Center. Siellähän oltiin viime joululomallakin:

Muuten löytyy kyllä uutta tekemistä, viimevuotisia jalanjälkiämme ei tarvi seurata, ainakaan enempää kuin ihan itse halutaan. Meillä on myös päivälliskutsu erään perheen luo Camarilloon. He eivät olleet halukkaita matkustamaan Suomeen, mutta kutsuivat meidät vieraikseen pariksi viikoksi vastauksena minun lähettämään kodinvaihtokyselyyn. Se koti on jonkinlainen ranch, joten sinne olisi kyllä mahtunut. Kun nyt vastailin, että löysimme vaihdon, he lähettivät puhelinnumeron ja pyysivät ottamaan yhteyttä, kun olemme siellä. He haluaisivat tarjota meille päivällisen! Ihan uskomatonta. En oikein tiedä, pitäisikö tuohon uskoa vai onko se vain amerikkalaista kohteliaisuutta. Mutta tuo numeron lähettäminen kyllä mielestäni viittaa jonkinasteiseen vilpittömyyteen.

Lennot on tänään aamuvarhaisella ostettu. Kenin neuvon mukaisesti emme lennä Los Angelesin kansainväliselle lentokentälle vaan Ontarioon, joka on sekä pienempi että lähempänä. Autosta ei ole keskusteltu, näissä eriaikaisissa vaihdoissa se on vähän vaikea järjestää. Se ei meitä sureta, sillä USA:ssa auton vuokraus on halpaa. Paitsi jos vuokraa Corvetten niin kuin täällä vähän haaveiltiin. Ei, se haaveilija en ollut minä.

Keniin olen tutustunut lisää hänen verkkosivunsa kautta. Tämä herrasmies on 75-vuotias eläkkeellä oleva juristi, jonka vaimo kuoli ennenaikaisesti. Nyt hän matkustaa tyttöystävänsä kanssa.

Meille on viime viikkoina tullut useita jouluvaihtokyselyjä Euroopasta. Vastasin tänään yhdelle ranskalaiselle perheelle. Jos he eivät ole vielä vaihtoa löytäneet, voivat tulla meille pisteillä. Tämä on Guest to Guest -sivuston järjestelmä, jossa vaihdon ei tarvitse olla vastavuoroinen vaan siitä saa isäntäperhe pisteitä, joilla voi sitten vuorostaan "ostaa" vaihdon itse haluamastaan kohteesta. Tuo on vähän erilainen sivusto. Se on myös ilmainen. Itse maksoin 25€ siitä, että he todensivat henkilöllisyyteni. Näin luultavasti lisäsin mahdollisuuksiani löytää vaihtoja. Jos haluat tutustua, tässä pieni promootiolinkki sivuille (jos siis liityt tästä linkistä, saan muutaman pisteen, en rahaa):

http://www.guesttoguest.com/?sponsorship_key=351-69090-d1f0931d

Olen sen verran uusi tuolla sivustolla, että en osaa vielä arvioida sen toimivuutta. Yhden vaihdon olen sitä kautta sopinut, hiihtolomaksi meille tulee perhe Mallorcalta ja me menemme heidän mallorcalaiseen fincaansa (vanha kivitalo maaseudulla) luultavasti ensi kesänä. Tuon sovimme kuitenkin ihan vastavuoroiseksi ilman mitään pisteitä tai takuumaksuja (GTG:llä on sellainenkin mahdollista).

Mutta tässä siis vielä kuva meidän joulukodista. Olisipa pian joulu!

Loma loppui, kesän viimeiset vaihtokuulumiset

Kotimatka Sveitsistä sujui suunnitellusti ja kyllä - siitä on jo kuukausi aikaa. Aamutoimien jälkeen pakkasimme loput tavarat ja odottelimme siivoojaa tulevaksi. Sveitsiläisen täsmällisesti hän saapuikin klo 10.00. Kovin oli äkäisen ja turhautuneen oloinen täti-ihminen eikä meillä ollut mitään yhteistä kieltä. Taas kaikki osaamani noin 20 saksan sanaa olivat hyvässä käytössä. Isoin ongelma tuntui olevan se, että hän ei tiennyt mihin jättäisi avaimen lähtiessään. Sveitsissä, kuten useimmissa muissakin maissa, ovi lukitaan ulkopuolelta avaimella, joten sitä ei voi vain suomalaiseen tapaan painaa kiinni. Tämähän on meillä pari kertaa aiheuttanut sen, että vaihtarit ovat lukinneet itsensä ulos, kun eivät ole ymmärtäneet, että ovi menee lukkoon.

Ei tainnut olla mikään virallinen siivooja tämä, ainakaan hänellä ei ollut mitään välineitä mukana. Mutta onneksi se asia ei meille millään tavalla kuulunut. Sanoimme siis kauniisti Auf Wiedersehen sekä siivoojalle että vaihtokodille. Tällä kerralla se ei edes ihan kauheasti surettanut. Vaikka koti oli ihan ok, se ei meidän mielestä ollut kovin viihtyisä ja alemmissa kerroksissa haisi rajusti kellarilta.

Sarnenista on Zurichin lentokentälle vähän yli tunnin matka. Ajoimme suoraan sinne ja voitte vain arvata, että huokasin syvään helpotuksesta, kun sain sen käsivaihteisen lotjan parkkiruutuun viimeistä kertaa. Sitä sitikkaa nyt ei ainakaan tule ikävä. Jätimme tavarat vielä autoon, sillä kentällä ei ollut mitään Baggage drop -systeemiä. Matkasimme junalla Zurichin keskustaan, kiertelimme pääasiassa vanhassa kaupungissa ja istuskelimme kahvilassa.

Iltapäivällä kävimme ennen kentälle lähtöä syömässä elämämme arvokkaimmat makaronit. Kaksi pasta-annosta, yksi vichy ja yksi kokis maksoivat 64€!!! Kyllä, valuutta on oikein. Siihen juomarahat päälle niin päästään 70 euroon. Jos jossain maassa kannattaa lomailla kotia vaihtamalla niin se on Sveitsi. Kotona kokkaamalla säästimme kyllä pitkän pennin.

Lentokentällä etsin asiakaspalvelupisteen, johon voin jättää auton avaimen ja parkkilipun vaihtoperhettä varten. He eivät olleet tottuneet tällaisen palvelun käyttöön, joten meidän ohje oli jättää autosta ikkuna sen verran auki, että saisimme avaimen pudotettua sieltä. Toimin kuitenkin omavaltaisesti ja lähetin asiasta tekstiviestin Angelikalle. Olivat sitten tähän vaihtoehtoon ihan tyytyväisiä.

Lentokenttätoiminnot sujuivat kohtalaisen mutkattomasti ja olimme portilla hyvissä ajoin. Sveitsiläiset tulivat samalla Finnairin koneella, jolla me olimme lähdössä. Koneen laskeuduttua Angelikalta tuli viesti, että jos olemme portilla he vilkuttavat meille. Zurichissä nimittäin tulevat matkustajat menevät eri putkeen kuin lähtevät. Siellä sitten herätimme huvittuneisuutta, kun vaihtariperhe seisoi putkessa heiluttamassa ja peukuttamassa meille ja me teimme samaa portin viereisellä ikkunalla. Angelika oli kuitenkin vakaasti päättänyt, että me tapaamme kentällä, joten parin minuutin kuluttua he tupsahtivat koko perhe portille meitä halailemaan. Siinä sitten vielä pikaisesti kiiteltiin kaikesta.

Kotimatka oli varsin tapahtumaköyhä (onneksi), lento ajoissa, matkatavarat tulivat kaikki ja auto löytyi kentältä helposti. Kuljettaja pysyi hereillä kotiin saakka. Ja sitten vielä vastaus siihen jokakertaiseen kysymykseen: Meillä oli kotona kaikki asiat kohdallaan, samoin mökillä, missä sveitsiläiset viettivät viimeiset päivät. 

Viikonloppuna pyykättiin lakanoita, purettiin laukut ja sitten olikin jo aika pakata uudestaan. Heinäkuun viimeisiksi päiviksi lähdimme mökkeilemään, sillä meille tuli kalifornialaisperhe, jonka kotona me vietimme viime joulun. Mukana oli myös isovanhemmat, joista mummu on suomalainen. Emme ehtineet heitä tavata, matka on pitkä eivätkä he ehtineet meille aamupäivällä. Neljän päivän jälkeen vaihdoimme paikkoja. Tälläkin kerralla vaihto sujui hyvin. Saimme paljon ihania lahjoja ja vieraat tykkäsivät tosi paljon.  Olemme vähän jutelleet, että voisimme vaihtaa kotia joskus toistekin. Mökkiranta varsinkin oli molempien kesävieraiden mieleen:

Nyt onkin ollut muutama viikko työhullunmyllyä, mutta uusiakin lomia on jo suunniteltu. Niistä lisää toisella kerralla.