Meillä on ihan tavallinen, 1990-luvulla rakennettu omakotitalo maaseudulla. Kun aloimme harkita kodinvaihtoa, aivan ensimmäinen ajatus oli: Kuka tänne nyt haluaisi lomallaan tulla? Yllätys, yllätys, aika monikin. Kun matkailu on hurjasti lisääntynyt viime vuosikymmeninä, useat haluavat lomallaan jotain ihan muuta kuin perinteisessä turistikohteessa hotellin uima-altaalla makaamista. Suomi on vielä maailmalla eksoottinen kohde ja jotkut etsivät selkeästi hiljaisuutta ja rauhaa. Kesämökki järven rannalla Suomessa on myös kohtalaisen haluttu kohde.
Mitä sitten muualla on tarjolla? Ihan kaikkea, pienistä suurkaupunkiyksiöistä monen hehtaarin rancheihin. Taso vaihtelee todella vaatimattomasta ylelliseen. Vaihtaa voi myös vuokra-asuntoa, jos siihen on omistajan lupa. Monet vaihtokodit ovat loma-asuntoja, jolloin on myös helpompi vaihtaa eriaikaisesti.
Vaihtaa voi lisäksi myös autoa, venettä, moottoripyörää, asuntoautoa tai pihassa olevaa vierasmajaa.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Kodinvaihtoloman kustannukset
Mitä meidän lomailumme nykyään maksaa? Maksamme kummallekin kodinvaihtosivustolle vuosimaksua noin 80€. Halvempiakin sivustoja on, myös ilmaisia, mutta nämä kaksi ovat ainakin toimineet hyvin.
Suorat kustannukset jokaisesta lomasta/vaihdosta ovat vain matkat. Vaihtajien välillä ei liikutella rahaa. Lisäksi tulevat elinkustannukset tietenkin sen mukaan, mitä lomallaan haluaa tehdä. Itse kokkailemalla pääsee tietenkin halvalla.
Viime kesän 18 päivän lomamme Marseillessa maksoi 560€ meiltä kolmelta + matkat lentokentälle omalla autolla. Tämän kesän kuukausi Kaliforniassa maksaa n. 2200€, lisäksi siirtymiset lentokentille ja vaihtokotien välillä. Juttelin viime viikolla erään tutun kanssa, joka on lähdössä kesällä kolmeksi viikoksi USA:han 12 000 €:n budjetilla. Meiltä olisi jäänyt tekemättä.
Kustannuksiin voi laskea myös käytetyn ajan. Vaihtokotien etsimiseen, kirjeenvaihtoon ja suunnitteluun saa uppoamaan kymmeniä tunteja helposti. En ole tunteja laskenut, sillä tämä on ollut ihan mielenkiintoista ja samalla kehittyy kielitaito.
Kokeneemmat kodinvaihtajat sanovat usein, että edullisuus on vain se ensimmäinen syy. Myöhemmin tärkeämmiksi nousevat lomailun helppous täysin varustelluissa kodeissa (plussaa varsinkin lasten kanssa matkatessa), paikallisiin tutustuminen ja vaihtoperheiden kanssa ystävystyminen.
Suorat kustannukset jokaisesta lomasta/vaihdosta ovat vain matkat. Vaihtajien välillä ei liikutella rahaa. Lisäksi tulevat elinkustannukset tietenkin sen mukaan, mitä lomallaan haluaa tehdä. Itse kokkailemalla pääsee tietenkin halvalla.
Viime kesän 18 päivän lomamme Marseillessa maksoi 560€ meiltä kolmelta + matkat lentokentälle omalla autolla. Tämän kesän kuukausi Kaliforniassa maksaa n. 2200€, lisäksi siirtymiset lentokentille ja vaihtokotien välillä. Juttelin viime viikolla erään tutun kanssa, joka on lähdössä kesällä kolmeksi viikoksi USA:han 12 000 €:n budjetilla. Meiltä olisi jäänyt tekemättä.
Kustannuksiin voi laskea myös käytetyn ajan. Vaihtokotien etsimiseen, kirjeenvaihtoon ja suunnitteluun saa uppoamaan kymmeniä tunteja helposti. En ole tunteja laskenut, sillä tämä on ollut ihan mielenkiintoista ja samalla kehittyy kielitaito.
Kokeneemmat kodinvaihtajat sanovat usein, että edullisuus on vain se ensimmäinen syy. Myöhemmin tärkeämmiksi nousevat lomailun helppous täysin varustelluissa kodeissa (plussaa varsinkin lasten kanssa matkatessa), paikallisiin tutustuminen ja vaihtoperheiden kanssa ystävystyminen.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Lemmikit
Jos perheellä on lemmikkejä, niiden hoidosta sovitaan erikseen. Tukholmassa oli kaneja takapihalla. Se sopi meille hyvin, niitä oli kiva mutta vaivatonta hoitaa ja koska ne olivat ulkona, ei ollut vaaraa meille allergisille.
Marseillessa oli kissa, Leila. Leila ei kuitenkaan asu talossa sisällä vaan kiertää alueella vapaasti ja tulee aamuisin kotiin syömään. Olimme luvanneet ruokkia hänet, meille oli jätetty ranskankieliset ohjeet sitä varten. Tässä kohdassa meni pieleen. Ohjeessa luki, että ruoan alle pitää laittaa vettä, jotta muurahaiset eivät pääse siihen käsiksi. Laitoin siis lautaselle vettä ja kasan purkkiruokaa keskelle. Ruoka ei kelvannut kissalle. Tarkoitus oli myös ulkovarastoon jättää kuivamuonaa ja vettä ja pitää ovi auki silloin, kun olemme kotona. Parina ensimmäisenä päivänä ovi saattoi mennä "itsestään" kiinni sillä aikaa, kun kävimme vaikka kaupassa. Tajusimme nopeasti, että aidan takana asuva sisko kävi laittamassa ovea kiinni. Kolmantena iltana Agnesin aikuinen poika tuli antamaan meille wlan-koodin ja sanoi, että hän voi ottaa kissan ruokinnan naapuriin. Annoimme ruoat ja kipot. Ilmeisesti olivat huomanneet, ettemme oikein ymmärtäneet mitä pitäisi tehdä. Vesi piti laittaa isolle lautaselle ja siihen päälle toinen kippa, johon tuli ruoka. Leila kävi meitä kuitenkin säännöllisesti katsomassa ja meille oli koko ajan hiukan epäselvää, saiko kissa ruokaa vai ei. Tämä epätietoisuus oli ikävää. Ilmeisesti naapurimme eivät osanneet englantia, kun eivät muina päivinä meille mitään tulleet juttelemaan.
Päätimme yrittää pysytellä lemmikittömissä kodeissa. Vaihdon aikana voi myös haluta ajella johonkin pidemmälle ja yöpyä matkalla (kuten me teimme Toulousen reissulla), ja silloin on ongelma, jos on luvannut huolehtia lemmikeistä. Sacramenton perheellä on koira, mutta he ovat luvanneet viedä sen Kenneliin vaihdon ajaksi.
Marseillessa oli kissa, Leila. Leila ei kuitenkaan asu talossa sisällä vaan kiertää alueella vapaasti ja tulee aamuisin kotiin syömään. Olimme luvanneet ruokkia hänet, meille oli jätetty ranskankieliset ohjeet sitä varten. Tässä kohdassa meni pieleen. Ohjeessa luki, että ruoan alle pitää laittaa vettä, jotta muurahaiset eivät pääse siihen käsiksi. Laitoin siis lautaselle vettä ja kasan purkkiruokaa keskelle. Ruoka ei kelvannut kissalle. Tarkoitus oli myös ulkovarastoon jättää kuivamuonaa ja vettä ja pitää ovi auki silloin, kun olemme kotona. Parina ensimmäisenä päivänä ovi saattoi mennä "itsestään" kiinni sillä aikaa, kun kävimme vaikka kaupassa. Tajusimme nopeasti, että aidan takana asuva sisko kävi laittamassa ovea kiinni. Kolmantena iltana Agnesin aikuinen poika tuli antamaan meille wlan-koodin ja sanoi, että hän voi ottaa kissan ruokinnan naapuriin. Annoimme ruoat ja kipot. Ilmeisesti olivat huomanneet, ettemme oikein ymmärtäneet mitä pitäisi tehdä. Vesi piti laittaa isolle lautaselle ja siihen päälle toinen kippa, johon tuli ruoka. Leila kävi meitä kuitenkin säännöllisesti katsomassa ja meille oli koko ajan hiukan epäselvää, saiko kissa ruokaa vai ei. Tämä epätietoisuus oli ikävää. Ilmeisesti naapurimme eivät osanneet englantia, kun eivät muina päivinä meille mitään tulleet juttelemaan.
Päätimme yrittää pysytellä lemmikittömissä kodeissa. Vaihdon aikana voi myös haluta ajella johonkin pidemmälle ja yöpyä matkalla (kuten me teimme Toulousen reissulla), ja silloin on ongelma, jos on luvannut huolehtia lemmikeistä. Sacramenton perheellä on koira, mutta he ovat luvanneet viedä sen Kenneliin vaihdon ajaksi.
Ensimmäisten vaihtojen jälkeen
Viimeinen päivä Marseillessa kului siivotessa :-( Päivän uurastuksen jälkeen talo oli varmasti puhtaampi kuin sinne saapuessamme. Siivousvälineet olivat myös melko onnettomia, imuri ei pysynyt kasassa, moppi oli niin kulunut ja likainen, että jätimme sen kaappiin, rätit vanhoja ja haisevia. Ostimme pari rättiä ja käytimme harjaa. Sitten oli vuorossa pakkaus, jotta kaikki olisi aamua varten valmiina. Lähtö kentälle olisi 4.30.
Kotimatka sujui hyvin. Tapasin vaihtokumppanimme vielä lentokentällä, palasivat samalla Lufthansan koneella, jolla me saavuimme Helsinkiin. Auto löytyi parkkihallista ehjänä ja pestynä! Kotonakin kaikki oli kunnossa, koti siivottu ja lakanat kuivausrummussa. Kummankin vaihdon jälkeen saimme kotimme takaisin siinä kunnossa kuin olimme sen jättäneetkin.
Veimme tuliaisiksi Muumi-keittiöpyyhkeitä ja suomalaisia karkkeja kumpaankin vaihtokotiimme, sillä olin ohjeista lukenut, että jotain pientä olisi hyvä viedä. Meille ei tuotu mitään, joten ehkä se ei kuitenkaan ole kovin yleistä. Parempi näin päin, olisi harmittanut, jos olisimme saaneet lahjoja emmekä antaneet mitään.
Ensimmäisen vaihtokesän opetus oli, että yhteinen kieli pitää olla. Pieniä väärinkäsityksiä sattui matkan varrella, kun kommunikaatio oli minun olemattoman ranskantaitoni ja Thierryn yhtä vähäisen englannin varassa. Lisäksi olen alkanut varmistaa uusia vaihtoja etsiessäni, että keittiöstä on kuva ja se näyttää siistiltä ja hyvin varustellulta. Siisteys kuvassa ei tietenkään todista mitään: Tukholman kotikin oli aivan selvästi siivottu kuvausta varten, kukkia maljakossa jne. Todellisuus oli sitten vähän toista.
Monet sopivat vaihtoja pariksikin vuodeksi eteenpäin. Niinpä minäkin aloitin tulevan kesän vaihdon etsimisen melkein heti kotona. Halusin ehdottomasti päästä Pohjois-Amerikkaan. Laitoimme Esan kanssa hakuehtoihin myös uima-altaan. Parissa viikossa löytyikin tämän kesän Sacramenton kotimme.
Kotimatka sujui hyvin. Tapasin vaihtokumppanimme vielä lentokentällä, palasivat samalla Lufthansan koneella, jolla me saavuimme Helsinkiin. Auto löytyi parkkihallista ehjänä ja pestynä! Kotonakin kaikki oli kunnossa, koti siivottu ja lakanat kuivausrummussa. Kummankin vaihdon jälkeen saimme kotimme takaisin siinä kunnossa kuin olimme sen jättäneetkin.
Veimme tuliaisiksi Muumi-keittiöpyyhkeitä ja suomalaisia karkkeja kumpaankin vaihtokotiimme, sillä olin ohjeista lukenut, että jotain pientä olisi hyvä viedä. Meille ei tuotu mitään, joten ehkä se ei kuitenkaan ole kovin yleistä. Parempi näin päin, olisi harmittanut, jos olisimme saaneet lahjoja emmekä antaneet mitään.
Ensimmäisen vaihtokesän opetus oli, että yhteinen kieli pitää olla. Pieniä väärinkäsityksiä sattui matkan varrella, kun kommunikaatio oli minun olemattoman ranskantaitoni ja Thierryn yhtä vähäisen englannin varassa. Lisäksi olen alkanut varmistaa uusia vaihtoja etsiessäni, että keittiöstä on kuva ja se näyttää siistiltä ja hyvin varustellulta. Siisteys kuvassa ei tietenkään todista mitään: Tukholman kotikin oli aivan selvästi siivottu kuvausta varten, kukkia maljakossa jne. Todellisuus oli sitten vähän toista.
Monet sopivat vaihtoja pariksikin vuodeksi eteenpäin. Niinpä minäkin aloitin tulevan kesän vaihdon etsimisen melkein heti kotona. Halusin ehdottomasti päästä Pohjois-Amerikkaan. Laitoimme Esan kanssa hakuehtoihin myös uima-altaan. Parissa viikossa löytyikin tämän kesän Sacramenton kotimme.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Marseillen kotimme
Vaihtokotimme Marseillessa oli vanha pieni omakotitalo muurilla ympäröidyllä yksityisellä alueella, jossa taloja oli arviolta parikymmentä. Viereisissä taloissa asui Agnesin sisaruksia ja myös äiti asui lähellä. Ilmeisesti kyse oli perintötilasta, joka oli jaettu.
Talo tai piha eivät olleet mitenkään kovin hyvin hoidettuja, ote tuntui olevan rennon ranskalainen. Meillä oli kuitenkin pesukone ja astianpesukone käytössä. Me olemme melko pedantin tarkkaa väkeä, joten siisteys- ja puhtaustaso ei aivan ollut haluamaamme tasoa. Uuni esimerkiksi oli niin palaneen lian peitossa, että luovuimme sen käytöstä suosiolla. Kun asuu muutaman viikon toisen ihmisen kodissa, alkaa nähdä omansakin vähän eri silmin. Mutta kodinvaihtajana varmasti oppii myös avarakatseisuutta: et voi olettaa, että toisen käsitykset asioista vastaavat omiasi.
Makuuhuoneissa oli ilmastointi, mikä helpotti nukkumista, sillä heinäkuussa on melko kuuma.
Vaikka joissakin asioissa kohottelimme aluksi kulmakarvojamme, totuimme nopeasti. Ja oli kyllä ihanaa viettää iltaisin aikaa omalla pihalla eikä ahtaissa hotellihuoneissa. Alue oli uskomattoman rauhallinen. Ainoa meteli oli oikeastaan naapuritalon lasten mekastaminen uima-altaallaan, mitä kateellisina kuuntelimme.
Talo tai piha eivät olleet mitenkään kovin hyvin hoidettuja, ote tuntui olevan rennon ranskalainen. Meillä oli kuitenkin pesukone ja astianpesukone käytössä. Me olemme melko pedantin tarkkaa väkeä, joten siisteys- ja puhtaustaso ei aivan ollut haluamaamme tasoa. Uuni esimerkiksi oli niin palaneen lian peitossa, että luovuimme sen käytöstä suosiolla. Kun asuu muutaman viikon toisen ihmisen kodissa, alkaa nähdä omansakin vähän eri silmin. Mutta kodinvaihtajana varmasti oppii myös avarakatseisuutta: et voi olettaa, että toisen käsitykset asioista vastaavat omiasi.
Makuuhuoneissa oli ilmastointi, mikä helpotti nukkumista, sillä heinäkuussa on melko kuuma.
Vaikka joissakin asioissa kohottelimme aluksi kulmakarvojamme, totuimme nopeasti. Ja oli kyllä ihanaa viettää iltaisin aikaa omalla pihalla eikä ahtaissa hotellihuoneissa. Alue oli uskomattoman rauhallinen. Ainoa meteli oli oikeastaan naapuritalon lasten mekastaminen uima-altaallaan, mitä kateellisina kuuntelimme.
Tutkimusretkillä Provencessa
Marseillen vaihtomme oli 18 päivää pitkä ja sinä aikana ehdimme tutustua aika hyvin ympäristöön. Marseillen kaupungin lisäksi kävimme mm. Avignonissa, Aix-en-Provencessa, Monacossa ja Cassisissa, patikoimassa Calanqueilla, veneretkellä merellä ja tuttujen luona Toulousessa. Yksi kohokohdista oli 14.7., kansallispäivän ilotulitus Marseillen vanhassa satamassa. Aivan uskomatonta taidetta. Toinen mieleenpainuva elämys oli Carcassonen keskiaikainen kaupunki. Kuva patikkaretkeltä:
Päivät kuluivat retkillä. Kotiin palatessa kävimme yleensä ruokakaupassa ja illat vietimme kokkaillen. Päivälliset söimme ulkona viiniköynnösten kehystämällä terassilla. Paikalliset juustot olivat jälkiruokana miltei päivittäin. Aika harvoin söimme päivällistä ravintolassa, sillä lähistöllä ei ollut yhtään kunnon ruokapaikkaa. Kaupungille lähteminen illalla oli myös hankalaa, sillä lähimmälle metroasemalle oli kolmen vartin kävelymatka ja bussit lopettivat meille ajamisen kahdeksalta illalla. Takseja ei myöskään näkynyt missään.
Olimme vaihtokumppaneittemme kanssa säännöllisesti yhteydessä sähköpostilla, joten tiesimme, että Suomessa kaikki sujui hyvin, vaikka olikin liian kuumaa.
Päivät kuluivat retkillä. Kotiin palatessa kävimme yleensä ruokakaupassa ja illat vietimme kokkaillen. Päivälliset söimme ulkona viiniköynnösten kehystämällä terassilla. Paikalliset juustot olivat jälkiruokana miltei päivittäin. Aika harvoin söimme päivällistä ravintolassa, sillä lähistöllä ei ollut yhtään kunnon ruokapaikkaa. Kaupungille lähteminen illalla oli myös hankalaa, sillä lähimmälle metroasemalle oli kolmen vartin kävelymatka ja bussit lopettivat meille ajamisen kahdeksalta illalla. Takseja ei myöskään näkynyt missään.
Olimme vaihtokumppaneittemme kanssa säännöllisesti yhteydessä sähköpostilla, joten tiesimme, että Suomessa kaikki sujui hyvin, vaikka olikin liian kuumaa.
Lähtö Marseilleen
Marseilleen lähtö koitti maanantaina 11.7. Viikonloppu meni pakkaamisessa ja viime hetken järjestelyissä. Polkupyörien käyttökunto tarkistettiin, auto pestiin ja siivottiin. Hankin varalamppuja ja -paristoja. Kirjoitin myös tervetulokirjeen vieraille ja laitoin kirjoittamani ohjeet ja keräämäni esitteet ja kartat esille. Meidän ruohonleikkuri on hirvittävän vanha ja käynnistyy huonosti, joten olimme palkanneet naapurintytön huolehtimaan nurmikostamme. Ostin jääkaappiin maitoa, juustoa ja leikkeleitä alkutarpeisiin. On melko hankala tietää, mitä vieraat voisivat haluta, emmehän tienneet allergioista tai erikoisruokavalioista.
Maanantaina lähdimme hyvissä ajoin ajamaan Helsinki-Vantaalle ja meille tuli siivooja laittamaan paikat kuntoon. Tunnelma oli aika jännittynyt. Matkalla poikkesimme pikaisesti tervehtimässä tuttua, joka ihmetteli kovasti, aioimmeko todellakin antaa kentällä automme ja kotimme avaimet jollekin uppo-oudolle ihmiselle. Sitä aloin kyllä ihmetellä itsekin.
Odottelimme terminaali 1:n saapuvien ovella Agnesta ja Thierryä. Olimme viikonlopun aikana vaihtaneet valokuvia, joten osasimme etsiä heitä. Siinä sitä sitten seisottiin ja ihmeteltiin. Näytin heille pikaisesti Airpron toimiston, johon heidän paluumatkalla oli tarkoitus jättää auton avaimet. Sitten lähdimme parkkipaikalle luovuttamaan autoa. Kaikki oli ok, ja olimme jo lähdössä takaisin sisälle jättämään matkatavaroitamme, kun Thierry huusi perääni. Palasin autolle. "Se on automaatti. En ole koskaan ajanut automaattivaihteista. Miten se tapahtuu?" KÄÄK! Olin kysynyt tätä asiaa heti alussa, ja Agnes vakuutti, ettei se ole ongelma. Eivät ehkä olleet ymmärtäneet. Pidin sitten viiden minuutin pikakurssin vaihteista ja katselin kauhuissani, kun he lähtivät lentokentän parkkipaikalta kohti Turkua. Missäköhän kunnossa näkisin autoni seuraavan kerran? Lyhyen tapaamisemme aikana selvisi myös, ettei Agnes puhunut ollenkaan englantia, Thierry selvisi jotenkuten.
Meillä oli pitkä matkustuspäivä. Jouduimme vaihtamaan Frankfurtissa ja yhteys oli todella huono. Vietimme viisi tuntia Frankfurtin lentokentällä. Parempiakin yhteyksiä olisi löytynyt, mutta koska halusimme nähdä ranskalaiset Helsingissä, jouduimme valitsemaan nämä lennot. Saavuimme Marseilleen klo 23 aikoihin illalla. Matkatavarat tulivat nopeasti ja pääsimme ulos. Siellä meitä oli vastassa Michelle, joka lähtisi seuraavana aamuna vierailemaan meidän kodissamme. Kentällä oli Thierryn auto, Citroën C8. Michelle ajoi edellämme vaihtokotiimme, ajomatkaa oli puolisen tuntia. Oli todella hyvä, että hän oli meitä opastamassa, sillä pimeässä ja väsyneinä emme olisi varmaan koko yönä löytäneet perille. Saavuimme esikaupunkialueelle, ajoimme sisään vanhan muurin portista ja olimme perillä.
Michelle oli tuonut patonkia ja leiponut omenapiirakan. Hän näytti meille nopeasti talon ja lähti sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan ennen Suomeen matkaamistaan. Me söimme iltapalaksi omenapiirakkaa, ihmettelimme taloa ja etsimme matkalaukuista iltatoimitarvikkeet. Nukkumaan pääsimme kolmen jälkeen aamuyöllä. Onneksi sängyt oli valmiiksi pedattu. Ensimmäinen pitkä kodinvaihtomme oli alkanut!
Maanantaina lähdimme hyvissä ajoin ajamaan Helsinki-Vantaalle ja meille tuli siivooja laittamaan paikat kuntoon. Tunnelma oli aika jännittynyt. Matkalla poikkesimme pikaisesti tervehtimässä tuttua, joka ihmetteli kovasti, aioimmeko todellakin antaa kentällä automme ja kotimme avaimet jollekin uppo-oudolle ihmiselle. Sitä aloin kyllä ihmetellä itsekin.
Odottelimme terminaali 1:n saapuvien ovella Agnesta ja Thierryä. Olimme viikonlopun aikana vaihtaneet valokuvia, joten osasimme etsiä heitä. Siinä sitä sitten seisottiin ja ihmeteltiin. Näytin heille pikaisesti Airpron toimiston, johon heidän paluumatkalla oli tarkoitus jättää auton avaimet. Sitten lähdimme parkkipaikalle luovuttamaan autoa. Kaikki oli ok, ja olimme jo lähdössä takaisin sisälle jättämään matkatavaroitamme, kun Thierry huusi perääni. Palasin autolle. "Se on automaatti. En ole koskaan ajanut automaattivaihteista. Miten se tapahtuu?" KÄÄK! Olin kysynyt tätä asiaa heti alussa, ja Agnes vakuutti, ettei se ole ongelma. Eivät ehkä olleet ymmärtäneet. Pidin sitten viiden minuutin pikakurssin vaihteista ja katselin kauhuissani, kun he lähtivät lentokentän parkkipaikalta kohti Turkua. Missäköhän kunnossa näkisin autoni seuraavan kerran? Lyhyen tapaamisemme aikana selvisi myös, ettei Agnes puhunut ollenkaan englantia, Thierry selvisi jotenkuten.
Meillä oli pitkä matkustuspäivä. Jouduimme vaihtamaan Frankfurtissa ja yhteys oli todella huono. Vietimme viisi tuntia Frankfurtin lentokentällä. Parempiakin yhteyksiä olisi löytynyt, mutta koska halusimme nähdä ranskalaiset Helsingissä, jouduimme valitsemaan nämä lennot. Saavuimme Marseilleen klo 23 aikoihin illalla. Matkatavarat tulivat nopeasti ja pääsimme ulos. Siellä meitä oli vastassa Michelle, joka lähtisi seuraavana aamuna vierailemaan meidän kodissamme. Kentällä oli Thierryn auto, Citroën C8. Michelle ajoi edellämme vaihtokotiimme, ajomatkaa oli puolisen tuntia. Oli todella hyvä, että hän oli meitä opastamassa, sillä pimeässä ja väsyneinä emme olisi varmaan koko yönä löytäneet perille. Saavuimme esikaupunkialueelle, ajoimme sisään vanhan muurin portista ja olimme perillä.
Michelle oli tuonut patonkia ja leiponut omenapiirakan. Hän näytti meille nopeasti talon ja lähti sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan ennen Suomeen matkaamistaan. Me söimme iltapalaksi omenapiirakkaa, ihmettelimme taloa ja etsimme matkalaukuista iltatoimitarvikkeet. Nukkumaan pääsimme kolmen jälkeen aamuyöllä. Onneksi sängyt oli valmiiksi pedattu. Ensimmäinen pitkä kodinvaihtomme oli alkanut!
Uusi sopimus
Lokakuun Espanjan-vaihdon lennot on nyt ostettu. Tänään tein sopimuksen ja lähetin Pablolle hyväksyttäväksi. Tämän vaihdon löysimme Intervacin kautta. Heidän sivuillaan on vaihtoja varten valmis sopimus, joka täytetään perustiedoilla: vaihdon päivät, henkilöt, auto, liinavaatteet, siivous, lemmikit jne. Lisäksi voidaan ruksittaa kohta, jossa luvataan yrittää etsiä vaihtokumppaneille vaihtokoti, jos itse joutuu jostain syystä perumaan. En tiedä, onko tuollainen sopimus mitenkään oikeasti sitova, mutta ainakin on hyvä, että näitä asioita muistetaan miettiä. Tältä näyttää Espanjan vaihtokotimme kadulta päin:
Intervacissa on jäsenyystasoja sen mukaan, montako vaihtoa on rekisteröinyt heidän kauttaan. Listauksia katsellessa näkee helposti, millä tasolla perhe on siinä järjestelmässä. Koko totuutta se ei kuitenkaan kerro, koska sinne ei pysty lisäämään muuta kautta tehtyjä vaihtoja. Me olemme nyt pronssitasolla ja vielä tarvitaan kolme vaihtoa, jotta pääsemme hopealle.
Tällä viikolla tuli vain yksi vaihtopyyntö, Bretagnesta. Kovin oli kivannäköinen talo ja paikkakunta, on todella harmi, että kaikkiin vaihtoihin ei millään aika riitä. Lähtö olisi ollut Kaliforniasta paluun jälkeisenä päivänä. On kuitenkin kiva säästää noita yhteydenottoja. Niistä on hyvä aloittaa sitten kun itse alkaa etsiä seuraavaa kohdetta. He ovat ainakin harkinneet meille tuloa tosissaan.
Intervacissa on jäsenyystasoja sen mukaan, montako vaihtoa on rekisteröinyt heidän kauttaan. Listauksia katsellessa näkee helposti, millä tasolla perhe on siinä järjestelmässä. Koko totuutta se ei kuitenkaan kerro, koska sinne ei pysty lisäämään muuta kautta tehtyjä vaihtoja. Me olemme nyt pronssitasolla ja vielä tarvitaan kolme vaihtoa, jotta pääsemme hopealle.
Tällä viikolla tuli vain yksi vaihtopyyntö, Bretagnesta. Kovin oli kivannäköinen talo ja paikkakunta, on todella harmi, että kaikkiin vaihtoihin ei millään aika riitä. Lähtö olisi ollut Kaliforniasta paluun jälkeisenä päivänä. On kuitenkin kiva säästää noita yhteydenottoja. Niistä on hyvä aloittaa sitten kun itse alkaa etsiä seuraavaa kohdetta. He ovat ainakin harkinneet meille tuloa tosissaan.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Vaihtoihin valmistautumista
Kun kesäkuun alussa jäin lomalle, aloin tosissani miettiä, miten kotiamme pitäisi valmistella ottamaan vastaan vieraita siten, että emme itse olisi paikalla. Yhtäkkiä sitä alkaa katsella kotiaan hyvin kriittisesti ja välillä tuntui, että tarvittaisiin uudet verhot, matot, tapetit, huonekaluja ja kaikkien kaappien siivous. Onneksi moiseen ei ollut aikaa eikä rahaa ja suunnitelmat jäivät realistisemmiksi. Kaikilla näin ei ilmeisesti käy: luin juuri jostain blogista, että vaihdon valmisteluihin kuului mm. lakanoiden silittäminen. Itse lähdin miettimään asiaa siitä näkökulmasta, mitä itse haluaisin. En tarvitse silitettyjä lakanoita.
Pikkuhiljaa kävimme kaappeja läpi. Joitakin siivottiin, toisia ei, riippuen vähän siitä, oletimmeko vieraiden kyseistä kaappia tarvitsevan. Yksi vaatekaappi tyhjennettiin heidän vaatteitaan varten ja Karin vaatteet vietiin tieltä pois yläkerran vaatehuoneeseen. Se pino on siellä muuten vieläkin, 9 kk myöhemmin, joten saman tien sen olisi voinut kuskata Pelastusarmeijalle.
Myös keittiön kaappeihin raivattiin muutama tyhjä hylly, jotta vieraat saisivat niille omia ruokatarvikkeitaan. Täydensin myös varastoja, siten että jauhoja, hiutaleita, teetä ja mausteita riittäisi varmasti muutaman viikon käyttöön. Se tosin oli turhaa, sillä he olivat ostaneet mm. oman suolapaketin. Nyt meillä on sitten suolaa moneksi vuodeksi. Tästäkin asiasta yritin sopimukseen laittaa oman kohtansa, mutta ilmeisesti eivät olleet ymmärtäneet.
Mitään emme piilottaneet. Meillä ei oikeastaan ole kotona mitään kovin arvokasta. Kaapeissamme ei myöskään liene mitään, mitä muut eivät saisi nähdä. Enkä kyllä usko, että kukaan haluaa käyttää lomaansa penkomalla toisten kaappeja, ellei sieltä mitään tarvitse. Kun itse tarvitsin Ranskassa kirjekuoren, lähetin meilin ja kysyin, mistä sellaisen löytää, enkä suinkaan kääntänyt ylösalaisin kaikkia laatikoita ja kaappeja. Jos meillä kuitenkin olisi seinällä Schjerfbeck, olisin sen varmaan vienyt johonkin säilöön.
Mikään tuosta touhusta ei ollut turhaa. Oikeastaan on ihan hyväkin, että välillä on "pakko" tarkastaa, mitä on kaappeihinsa säilönyt. Viime kesänä siinä hoitui samalla kahden vaihdon valmistelut, koska olimme kotona välillä vain 10 päivää.
Sitten oli vuorossa ohjeiden kirjoittaminen. Jatkuvasti tuntui löytyvän asioita, joita vieraan ei voi olettaa automaattisesti ymmärtävän. Eikä varsinkaan vierasmaalaisen. Me lajittelemme suurimman osan jätteistämme. Jäteastiaan laittamamme pussit päätyvät polttolaitokselle eli sinne saa laittaa vain polttokelpoista jätettä. Kaikki muu pitää kierrättää tai itse viedä kaatopaikalle. Näin jälkeenpäin ajatellen olen melko varma, että ranskalaiset eivät ymmärtäneet yhtään mitään englanninkielisistä ohjeistani. Onneksi niitä ei tarvitse tehdä uudestaan tänä kesänä! Oli meilläkin vähän ihmeteltävää tämän asian suhteen Ranskassa: siellä on yksi ja sama laatikko kaikelle pakkausmateriaalille eli kartonki, muovi, lasi ja metalli laitetaan samaan!
Ohjeita tarvitaan lisäksi kaikenmaailman sähkölaitteiden käyttöä varten. Onneksi useimpiin riittää peruskäyttö eikä kaikkia hienouksia tarvitse selittää. Käytin pääasiassa kuvia ja kirjoittelin niiden päälle ohjeita.
Pikkuhiljaa kävimme kaappeja läpi. Joitakin siivottiin, toisia ei, riippuen vähän siitä, oletimmeko vieraiden kyseistä kaappia tarvitsevan. Yksi vaatekaappi tyhjennettiin heidän vaatteitaan varten ja Karin vaatteet vietiin tieltä pois yläkerran vaatehuoneeseen. Se pino on siellä muuten vieläkin, 9 kk myöhemmin, joten saman tien sen olisi voinut kuskata Pelastusarmeijalle.
Myös keittiön kaappeihin raivattiin muutama tyhjä hylly, jotta vieraat saisivat niille omia ruokatarvikkeitaan. Täydensin myös varastoja, siten että jauhoja, hiutaleita, teetä ja mausteita riittäisi varmasti muutaman viikon käyttöön. Se tosin oli turhaa, sillä he olivat ostaneet mm. oman suolapaketin. Nyt meillä on sitten suolaa moneksi vuodeksi. Tästäkin asiasta yritin sopimukseen laittaa oman kohtansa, mutta ilmeisesti eivät olleet ymmärtäneet.
Mitään emme piilottaneet. Meillä ei oikeastaan ole kotona mitään kovin arvokasta. Kaapeissamme ei myöskään liene mitään, mitä muut eivät saisi nähdä. Enkä kyllä usko, että kukaan haluaa käyttää lomaansa penkomalla toisten kaappeja, ellei sieltä mitään tarvitse. Kun itse tarvitsin Ranskassa kirjekuoren, lähetin meilin ja kysyin, mistä sellaisen löytää, enkä suinkaan kääntänyt ylösalaisin kaikkia laatikoita ja kaappeja. Jos meillä kuitenkin olisi seinällä Schjerfbeck, olisin sen varmaan vienyt johonkin säilöön.
Mikään tuosta touhusta ei ollut turhaa. Oikeastaan on ihan hyväkin, että välillä on "pakko" tarkastaa, mitä on kaappeihinsa säilönyt. Viime kesänä siinä hoitui samalla kahden vaihdon valmistelut, koska olimme kotona välillä vain 10 päivää.
Sitten oli vuorossa ohjeiden kirjoittaminen. Jatkuvasti tuntui löytyvän asioita, joita vieraan ei voi olettaa automaattisesti ymmärtävän. Eikä varsinkaan vierasmaalaisen. Me lajittelemme suurimman osan jätteistämme. Jäteastiaan laittamamme pussit päätyvät polttolaitokselle eli sinne saa laittaa vain polttokelpoista jätettä. Kaikki muu pitää kierrättää tai itse viedä kaatopaikalle. Näin jälkeenpäin ajatellen olen melko varma, että ranskalaiset eivät ymmärtäneet yhtään mitään englanninkielisistä ohjeistani. Onneksi niitä ei tarvitse tehdä uudestaan tänä kesänä! Oli meilläkin vähän ihmeteltävää tämän asian suhteen Ranskassa: siellä on yksi ja sama laatikko kaikelle pakkausmateriaalille eli kartonki, muovi, lasi ja metalli laitetaan samaan!
Ohjeita tarvitaan lisäksi kaikenmaailman sähkölaitteiden käyttöä varten. Onneksi useimpiin riittää peruskäyttö eikä kaikkia hienouksia tarvitse selittää. Käytin pääasiassa kuvia ja kirjoittelin niiden päälle ohjeita.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Marseilleen?
Kun olimme liittymisemme jälkeen muutaman viikon lähetelleet vaihtokyselyitä ympäri Eurooppaa ja saaneet vain Sorry, olette myöhässä -vastauksia, aloimme jo menettää uskoamme. Sitten eräänä päivänä sain ranskankielisen viestin Marseillesta. Agnes ja Thierry ovat ranskalainen opettajapariskunta, joka halusi heinäkuussa pohjoiseen. Vähän epäilytti, kun viesti oli ranskaksi, mutta lopussa sanottiin, että vastata voi englanniksi, koska he osaavat lukea englantia, vaikka eivät kirjoitakaan sitä. Pari päivää asiaa ihmeteltiin, mutta sitten päätimme tarttua tarjoukseen, sillä kevät oli pitkällä ja aloimme pelätä, ettei mitään vaihtoa kesäksi löytyisikään. (Se oli kyllä turha pelko, mutta olen tunnetusti melko kärsimätön luonne.) Vastasin siis kyllä ja jäimme odottamaan.
Saimme odottaa vastausta melkein pari viikkoa ja luulin jo, että ranskalaiset olivat muuttaneet mielensä. Myöhemmin tajusin, että he olivat tietysti lähettäneet suuren määrän viestejä ja odottivat kaikkia vastauksia. Mutta vastaus tuli lopulta ja aloimme neuvotella päivämääristä ja käytännön asioista. Kummallakaan meistä ei ollut kovin tiukkaa aikataulua ja päädyimme 18 päivän vaihtoon ajalla 11.-29.7. Kotien lisäksi vaihtaisimme myös autoja. Saimme valita pariskunnan kahdesta Citroënista: Agneksen C1 tai Thierryn C8. Valinta ei ollut vaikea, emme halunneet pakkautua lomallamme lilliputtiautoon. Olimme innoissamme, mutta samalla vähän hirvitti, kun tästä kodinvaihtoleikistä olikin tulossa todellisuutta ja joku oli oikeasti tulossa meille asumaan kesällä.
Alkoi myös muunlainen selvittely. Kari kävi vakuutusyhtiössä kysymässä vakuutustemme kattavuutta. Sieltä vastattiin, että kotivakuutukset ovat voimassa ihan normaalisti, samoin autovakuutukset, jos me kerran annamme ne vieraiden käyttöön. Mitään virallista ilmoitusta ei tarvinnut tehdä. Ranskalaiset kylläkin joutuivat ilmoittamaan meidän henkilötietomme vakuutusyhtiölleen ja tekemään jonkinlaisen paperin asiasta.
Agneksella on kissa, Leila, ja Esa on allerginen kissoille. Meille kerrottiin, että kissa ei ole sisäkissa vaan kulkee omia polkujaan ja käy kotona vain syömässä. Meidän tehtävämme olisi antaa sille aamuisin kissanruokaa ja vettä. Uskoimme selviytyvämme tehtävästä, mutta emme kyllä olleet ihan oikeassa...
Kevään mittaan läheteltiin viestejä ja varmisteltiin asioita. Agnes kysyi, voisiko hänen ystävänsä Michelle tulla muutaman päivän vierailulle. Se sopi meille. He kyselivät myös paljon edullisimmista tavoista käydä Lapissa. Edullistahan se ei juurikaan ole ja varoittelin myös hyttysistä. Minä kerroin, että autoni on automaattivaihteinen, mutta se ei ollut heidän mielestään ongelma. Ainoa, mistä emme saaneet sovittua, oli siivous. Meillä käy kotona siivooja, ja kyselin voisimmeko vaihtaa myös tällaista palvelua. Agnes vastasi, että he siivoavat meillä itse eikä heillä ole mahdollisuutta järjestää siivooja kotiinsa Marseillessa. Vähän ihmettelimme itseksemme, eikö moista ammattikuntaa Ranskassa tunneta, mutta ei auttanut. Viimeisen lomapäivän ohjelma tulisi siis olemaan siivous:-(
Hyvissä ajoin keväällä kaikki asiat oli sovittu ja kommunikaatio tyrehtyi vähäksi aikaa, varmaan osittain kieliongelmienkin takia. Tämä vaihto opetti meille sen, että ellei ole selkeästi yhteistä kieltä, kannattaa miettiä parikin kertaa ennen kuin lähtee vaihtamaan.
Keväällä ja alkukesällä oli hauskaa järkyttää ihmisiä kertomalla lomasuunnitelmistamme. Jotkut sanoivat sen suoraan, toisilla vain paistoi naamasta: Olette siis lopullisesti menettäneet järkenne!!
Saimme odottaa vastausta melkein pari viikkoa ja luulin jo, että ranskalaiset olivat muuttaneet mielensä. Myöhemmin tajusin, että he olivat tietysti lähettäneet suuren määrän viestejä ja odottivat kaikkia vastauksia. Mutta vastaus tuli lopulta ja aloimme neuvotella päivämääristä ja käytännön asioista. Kummallakaan meistä ei ollut kovin tiukkaa aikataulua ja päädyimme 18 päivän vaihtoon ajalla 11.-29.7. Kotien lisäksi vaihtaisimme myös autoja. Saimme valita pariskunnan kahdesta Citroënista: Agneksen C1 tai Thierryn C8. Valinta ei ollut vaikea, emme halunneet pakkautua lomallamme lilliputtiautoon. Olimme innoissamme, mutta samalla vähän hirvitti, kun tästä kodinvaihtoleikistä olikin tulossa todellisuutta ja joku oli oikeasti tulossa meille asumaan kesällä.
Alkoi myös muunlainen selvittely. Kari kävi vakuutusyhtiössä kysymässä vakuutustemme kattavuutta. Sieltä vastattiin, että kotivakuutukset ovat voimassa ihan normaalisti, samoin autovakuutukset, jos me kerran annamme ne vieraiden käyttöön. Mitään virallista ilmoitusta ei tarvinnut tehdä. Ranskalaiset kylläkin joutuivat ilmoittamaan meidän henkilötietomme vakuutusyhtiölleen ja tekemään jonkinlaisen paperin asiasta.
Agneksella on kissa, Leila, ja Esa on allerginen kissoille. Meille kerrottiin, että kissa ei ole sisäkissa vaan kulkee omia polkujaan ja käy kotona vain syömässä. Meidän tehtävämme olisi antaa sille aamuisin kissanruokaa ja vettä. Uskoimme selviytyvämme tehtävästä, mutta emme kyllä olleet ihan oikeassa...
Kevään mittaan läheteltiin viestejä ja varmisteltiin asioita. Agnes kysyi, voisiko hänen ystävänsä Michelle tulla muutaman päivän vierailulle. Se sopi meille. He kyselivät myös paljon edullisimmista tavoista käydä Lapissa. Edullistahan se ei juurikaan ole ja varoittelin myös hyttysistä. Minä kerroin, että autoni on automaattivaihteinen, mutta se ei ollut heidän mielestään ongelma. Ainoa, mistä emme saaneet sovittua, oli siivous. Meillä käy kotona siivooja, ja kyselin voisimmeko vaihtaa myös tällaista palvelua. Agnes vastasi, että he siivoavat meillä itse eikä heillä ole mahdollisuutta järjestää siivooja kotiinsa Marseillessa. Vähän ihmettelimme itseksemme, eikö moista ammattikuntaa Ranskassa tunneta, mutta ei auttanut. Viimeisen lomapäivän ohjelma tulisi siis olemaan siivous:-(
Hyvissä ajoin keväällä kaikki asiat oli sovittu ja kommunikaatio tyrehtyi vähäksi aikaa, varmaan osittain kieliongelmienkin takia. Tämä vaihto opetti meille sen, että ellei ole selkeästi yhteistä kieltä, kannattaa miettiä parikin kertaa ennen kuin lähtee vaihtamaan.
Keväällä ja alkukesällä oli hauskaa järkyttää ihmisiä kertomalla lomasuunnitelmistamme. Jotkut sanoivat sen suoraan, toisilla vain paistoi naamasta: Olette siis lopullisesti menettäneet järkenne!!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Ahkeraa meilailua
Eilen sunnuntaina sain paljon aikaiseksi tämän vuoden vaihtojen suhteen. Sharonin kanssa viestittelimme vaihdon käytännön järjestelyistä, matkustamisesta, autoista ja avaimista. Lennämme samana päivänä (16.6. - alle 3 kk!) ja käytämme Suomessa Helsingin lentokenttää. Turusta lentäminen olisi ollut järkyttävästi kalliimpaa, kuten aina. Siirtyminen sujuu kuitenkin ketterästi: olemme sopineet ajavamme Helsinkiin, jättävämme auton lentokentän pysäköintiin ja avaimet parkkilappuineen Airpron toimistoon. Näin heillä on auto valmiina odottamassa eikä tarvitse pitkän lennon jälkeen kärsiä bussimatkaa Turkuun. Me lennämme San Franciscoon, koska jälkimmäinen vaihto on lentokentän lähellä ja kotimatkalle lähtö käy kätevästi. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että meidän pitää iltamyöhällä joko yöpyä hotellissa tai selviytyä Sacramentoon. Olemme päättäneet vuokrata auton vuorokaudeksi. Se on USA:ssa halpaa ja ehdottomasti helpoin tapa. Olin vähän huolestunut siitä, miten sitten keskellä yötä pääsemme heille sisälle, mutta ei hätää: pitävät kuulemma yleensäkin autotallin sivuovea auki. Enpä olisi uskonut, että amerikkalaisessa suurkaupungissa on niin turvallista.
Kirjoittelimme muutenkin kuulumisia. Kun kirjeenvaihtoa on jatkunut elokuulta asti, se on jo aika luontevaa. Kerrotaan säästä (Sharonin tulppaanit kukkivat takapihalla!), työasioista ja vapaa-ajasta. Kirjallista small talkia kaiketi. Matkakuume alkaa nousta kummassakin päässä ja kumpikin saa ällistyneitä katseita ja kulmakarvojen kohotuksia kertoessaan tutuille vaihtavansa kotia uppo-oudon ulkomaalaisen kanssa.
Myös Pablon kanssa päästiin sopimukseen. Vaihdamme lokakuussa viikoksi: meidän perhe matkaa pieneen espanjalaiseen rannikkokaupunkiin ja Pablo vaimonsa ja ystäväpariskunnan kanssa tulee ihmettelemään Suomen syksyä. Sovimme lennot Ryanairilla Turku-Girona samoiksi päiviksi ja autot odottelevat lentokentillä vaihtajia. Toivottavasti sää suosii kumpiakin!
Nuo vaihdot sitten jo riittävätkin, sillä valitettavasti välillä täytyy tehdä töitäkin. Vaihdoin nyt listaukseemme ensimmäiseksi mahdolliseksi vaihtoajankohdaksi joululoman. Kyllä silloinkin olisi ihan kiva päästä jonnekin...
Kirjoittelimme muutenkin kuulumisia. Kun kirjeenvaihtoa on jatkunut elokuulta asti, se on jo aika luontevaa. Kerrotaan säästä (Sharonin tulppaanit kukkivat takapihalla!), työasioista ja vapaa-ajasta. Kirjallista small talkia kaiketi. Matkakuume alkaa nousta kummassakin päässä ja kumpikin saa ällistyneitä katseita ja kulmakarvojen kohotuksia kertoessaan tutuille vaihtavansa kotia uppo-oudon ulkomaalaisen kanssa.
Myös Pablon kanssa päästiin sopimukseen. Vaihdamme lokakuussa viikoksi: meidän perhe matkaa pieneen espanjalaiseen rannikkokaupunkiin ja Pablo vaimonsa ja ystäväpariskunnan kanssa tulee ihmettelemään Suomen syksyä. Sovimme lennot Ryanairilla Turku-Girona samoiksi päiviksi ja autot odottelevat lentokentillä vaihtajia. Toivottavasti sää suosii kumpiakin!
Nuo vaihdot sitten jo riittävätkin, sillä valitettavasti välillä täytyy tehdä töitäkin. Vaihdoin nyt listaukseemme ensimmäiseksi mahdolliseksi vaihtoajankohdaksi joululoman. Kyllä silloinkin olisi ihan kiva päästä jonnekin...
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Opettelua
Sen jälkeen kun talvella liityimme, saimme nopeasti vaihtotarjouksia kesälle. Alkuun ei kuitenkaan sopivaa tuntunut löytyvän, joko paikka ei kiinnostanut meitä tai perheissä oli kissa (Esa on allerginen). Lähetimme myös itse kyselyitä, mutta useimmat vastasivat, että Suomi kovasti kiinnostaisi, mutta täksi kesäksi on jo vaihto sovittu. Noin puolet ei vastannut ollenkaan.
Monet päivittävät vaihtosivujaan aika heikosti. Turhista kyselyistä viisastuneena olenkin alkanut laittaa omalle sivullemme tiedot päivistä, jolloin meille sopisi vaihtaa, ja myös tiedon, jos jollekin ajalle on jo vaihto sovittu. Samoin lisäsin heti aluksi tiedon Esan allergiasta. Kaikki eivät kuitenkaan lue tekstejä kovin huolellisesti, joten edelleenkin tulee kyselyjä ensi kesäksi ja kissaperheiltä.
Muutenkin sivuja kannattaa päivittää aina välillä. Koska liityimme talvella, kaikki ulkokuvat olivat aluksi talvikuvia, hämäriä ja lumisia. Kesällä sitten lisäsin vihreämpiä kuvia näyttämään ympäristöä vähän houkuttelevampana. Myös uudet kodinkoneet näyttävät keittiössä paremmilta kuin ne 13 vuotta vanhat. Autokin tuli vahingossa mukaan yhteen kuvaan.
Aika paljon vaivaa vaati tehdä koneiden ja laitteiden käyttöohjeet englanniksi. Kesällä ostamiimme keittiön koneisiin ei tullut ohjeita englanniksi! Myös ohjeita täytyy muistaa päivittää, jos vaihtaa laitteita. Marseillessa ihmettelimme pihan kastelu -ohjetta aikamme, kunnes tajusimme, että ohje oli vanha ja laite uusi ja täysin automaattinen.
Monet päivittävät vaihtosivujaan aika heikosti. Turhista kyselyistä viisastuneena olenkin alkanut laittaa omalle sivullemme tiedot päivistä, jolloin meille sopisi vaihtaa, ja myös tiedon, jos jollekin ajalle on jo vaihto sovittu. Samoin lisäsin heti aluksi tiedon Esan allergiasta. Kaikki eivät kuitenkaan lue tekstejä kovin huolellisesti, joten edelleenkin tulee kyselyjä ensi kesäksi ja kissaperheiltä.
Muutenkin sivuja kannattaa päivittää aina välillä. Koska liityimme talvella, kaikki ulkokuvat olivat aluksi talvikuvia, hämäriä ja lumisia. Kesällä sitten lisäsin vihreämpiä kuvia näyttämään ympäristöä vähän houkuttelevampana. Myös uudet kodinkoneet näyttävät keittiössä paremmilta kuin ne 13 vuotta vanhat. Autokin tuli vahingossa mukaan yhteen kuvaan.
Aika paljon vaivaa vaati tehdä koneiden ja laitteiden käyttöohjeet englanniksi. Kesällä ostamiimme keittiön koneisiin ei tullut ohjeita englanniksi! Myös ohjeita täytyy muistaa päivittää, jos vaihtaa laitteita. Marseillessa ihmettelimme pihan kastelu -ohjetta aikamme, kunnes tajusimme, että ohje oli vanha ja laite uusi ja täysin automaattinen.
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Ensimmäinen vaihtomme
Ensimmäinen kodinvaihtomme oli neljän päivän vaihto Tukholman esikaupunkiin. Niklas otti yhteyttä toukokuussa 2011 ja kertoi, että perheen nuorimmainen haluaisi kovasti Muumimaailmaan ja kyseli, olimmeko kiinnostuneita vaihdosta. Itse olen varsin ihastunut Tukholmaan ja heti valmiina lähtemään (niin kuin nyt yleensä muutenkin). Perheen miesväki suhtautui varautuneemmin. Asiasta neuvoteltiin muutaman meilin verran ja melko nopeasti päästiin sopimukseen.
Loppujen lopuksi Kari päätti olla lähtemättä ja minä ja Esa saimme kavereiksi Ruotsiin Tarjan, Aten ja Arnen. Matkaan lähdettiin juhannuksen jälkeisenä maanantaina laivalla, perillä olimme kolme yötä. Vaihtokumppanimme matkustivat samanaikaisesti, joten emme tavanneet heitä. Olimme matkassa ilman autoa ja täytyy myöntää, että meiltä oli usko loppua matkalla terminaalista vaihtokotiin. Susanne oli kirjoittanut, että heillä pärjää mainiosti julkisilla kulkuvälineillä. Kun sitten laukkujemme kanssa matkasimme kahdella metrolla ja sen jälkeen vielä bussilla ja kävelimme vielä lopuksi muutaman sata metriä, hymy alkoi hyytyä. Perillä meitä odotti perheen teini-ikäinen tytär, joka ei ollut halunnut lähteä Suomeen vaan asusteli kaverinsa luona. Hän esitteli meille talon ja lähti sen jälkeen evakkoon.
Talo oli muuten odotusten mukainen, mutta siisteystaso ei ollut ihan sellainen kuin olisimme halunneet. Astianpesukone oli juuri ollut päällä, vielä lämmin, mutta niin täyteen ahdettu, että kun aloimme ottaa astioita pois, väleissä oli ruoantähteitä ja muuta mönjää. Löimme siis koneen kiinni ja pesimme käsin muutaman astian käyttöämme varten. Myös jääkaapin mädäntyneet lehtisalaatit ja homeiset porkkanat herättivät meissä vähän kummastusta. Itse olin pessyt jääkaapin ennen lähtöä ja kaatanut kaikenlaiset ruoantähteet roskiin. Kokkailut jätimmekin sitten suosiolla.
Olimme jonkin verran vaivanneet päitämme tuliaisilla. Koska vaihto oli lyhyt, päädyimme pieniin lahjuksiin: Muumi-keittiöpyyhe ja Pandan lakua.
Päivät kuluivat kaupungilla. Aamupäivällä lähdimme keskustaan ja palasimme vasta illalla, sillä matka oli niin aikaavievä vaihtoineen, ettei päivällä kannattanut tulla "kotona" käymään. Kiersimme perinteisiä Tukholman nähtävyyksiä sen verran kuin pojat (12-18v) jaksoivat.
Kohokohta nuorisolle taisivat kuitenkin olla kanit, joiden ruokkiminen oli heidän tehtävänsä.
Loma sujui kohtuullisen hyvin, mutta siisteys jäi vähän arveluttamaan. Meillä kotona kaikki oli kuitenkin hyvin ja siistiä, joten emme tästä ensimmäisestä kokemuksesta pelästyneet.
Loppujen lopuksi Kari päätti olla lähtemättä ja minä ja Esa saimme kavereiksi Ruotsiin Tarjan, Aten ja Arnen. Matkaan lähdettiin juhannuksen jälkeisenä maanantaina laivalla, perillä olimme kolme yötä. Vaihtokumppanimme matkustivat samanaikaisesti, joten emme tavanneet heitä. Olimme matkassa ilman autoa ja täytyy myöntää, että meiltä oli usko loppua matkalla terminaalista vaihtokotiin. Susanne oli kirjoittanut, että heillä pärjää mainiosti julkisilla kulkuvälineillä. Kun sitten laukkujemme kanssa matkasimme kahdella metrolla ja sen jälkeen vielä bussilla ja kävelimme vielä lopuksi muutaman sata metriä, hymy alkoi hyytyä. Perillä meitä odotti perheen teini-ikäinen tytär, joka ei ollut halunnut lähteä Suomeen vaan asusteli kaverinsa luona. Hän esitteli meille talon ja lähti sen jälkeen evakkoon.
Talo oli muuten odotusten mukainen, mutta siisteystaso ei ollut ihan sellainen kuin olisimme halunneet. Astianpesukone oli juuri ollut päällä, vielä lämmin, mutta niin täyteen ahdettu, että kun aloimme ottaa astioita pois, väleissä oli ruoantähteitä ja muuta mönjää. Löimme siis koneen kiinni ja pesimme käsin muutaman astian käyttöämme varten. Myös jääkaapin mädäntyneet lehtisalaatit ja homeiset porkkanat herättivät meissä vähän kummastusta. Itse olin pessyt jääkaapin ennen lähtöä ja kaatanut kaikenlaiset ruoantähteet roskiin. Kokkailut jätimmekin sitten suosiolla.
Olimme jonkin verran vaivanneet päitämme tuliaisilla. Koska vaihto oli lyhyt, päädyimme pieniin lahjuksiin: Muumi-keittiöpyyhe ja Pandan lakua.
Päivät kuluivat kaupungilla. Aamupäivällä lähdimme keskustaan ja palasimme vasta illalla, sillä matka oli niin aikaavievä vaihtoineen, ettei päivällä kannattanut tulla "kotona" käymään. Kiersimme perinteisiä Tukholman nähtävyyksiä sen verran kuin pojat (12-18v) jaksoivat.
Kohokohta nuorisolle taisivat kuitenkin olla kanit, joiden ruokkiminen oli heidän tehtävänsä.
torstai 15. maaliskuuta 2012
Taustaa
Loin tämän blogin tänään, harmaana maaliskuun päivänä, jolloin työt eivät oikein maistuneet. Olen suunnitellut aloittamista jo koko sen vuoden, jonka olen kodinvaihtosivustoille seikkaillut ja uusia matkoja ja vaihtokoteja etsinyt. Nyt sitten vihdoin oli aikaa (tai vaihtoehtoiset tekemiset ikävämpiä).
Kodinvaihtotilanteemme on tällä hetkellä sellainen, että kesäksi on luvassa kaksi vaihtoa Kaliforniassa. Jo elokuun lopulla löysimme ensimmäisen vaihtoperheemme, Sharonin ja Larryn, Sacramentosta, sitten myöhemmin syksyllä Katien ja Steven Santa Clarasta. Vietämme siis kokonaisen kuukauden USA:ssa. Eilen sain vahvistuksen Espanjasta: Pablon perhe, jolla on lomatalo Platja d'Arossa Costa Bravalla, haluaa vaihtaa kanssamme lokakuussa. Päivämäärät ovat vielä sopimatta, mutta otamme sitten Esan kanssa vähän pidennetyt syyslomat, jotta saamme matkan sovitettua ohjelmaan. Olen myös lähetellyt tiedusteluita jouluvaihdosta Floridaan, mutta ei oikein tunnu kiinnostuneita löytyvän. Eräs rouva vastasi: For us Floridians Finland is too cold any time of the year. Hän varmaankin oletti, että jääkarhut kävelevät kaduillamme.
Tämä kodinvaihto toimii siten, että liitytään jäseneksi sivustolle. Meidän molemmat ovat maksullisia (n. 80€/vuosi), sillä olin kuullut varoituksia ilmaisten sivustojen huijareista. Sen jälkeen pääsee selaamaan muiden jäsenten koteja ja voi lähettää ja saada vaihtoehdotuksia. Esim. Home Exchangella on yli 40 000 jäsentä, joten valinnanvaraa on. Parin viime viikon aikana olen saanut kyselyt Sveitsistä, Itävallasta, Espanjasta ja Turkista. Helppoa vaihdon löytäminen ei ole, jos sattuu asumaan pienessä Maskussa kaukaisessa Suomessa. Turhauttavinta on se, että kaikki eivät vastaa mitään ja siinä sitä sitten mietitään, että vieläköhän ne harkitsevat vai pitäisikö etsiä uusia kohteita.
Monet ovat kyselleet, mitä tässä oikein vaihdetaan. Kyse on aina sopimuksesta vaihtajien välillä. Yleensä kaikki kodin varusteet ovat vieraiden käytössä: pesukoneet, liinavaatteet, polkupyörät ja uima-altaat. Me vaihdamme myös autoja. Hyviin tapoihin kuuluu myös jättää pieni aloituspaketti ruokatarvikkeita ja paikallisia herkkuja. Koti jätetään siivottuna vieraiden käyttöön ja vaihtokoti siivotaan ennen kotiinlähtöä. Me olemme onneksi sopineet amerikkalaisten kanssa, että kumpikin hankkii kotiinsa siivoojan. Aija ja Tiina tulevat siis laittamaan meidän talon järjestykseen sekä vaihdon alussa että lopussa. Näin ei tarvitse viimeistä lomapäivää käyttää moppaamiseen ja vessojen jynssäykseen.
Kodinvaihtotilanteemme on tällä hetkellä sellainen, että kesäksi on luvassa kaksi vaihtoa Kaliforniassa. Jo elokuun lopulla löysimme ensimmäisen vaihtoperheemme, Sharonin ja Larryn, Sacramentosta, sitten myöhemmin syksyllä Katien ja Steven Santa Clarasta. Vietämme siis kokonaisen kuukauden USA:ssa. Eilen sain vahvistuksen Espanjasta: Pablon perhe, jolla on lomatalo Platja d'Arossa Costa Bravalla, haluaa vaihtaa kanssamme lokakuussa. Päivämäärät ovat vielä sopimatta, mutta otamme sitten Esan kanssa vähän pidennetyt syyslomat, jotta saamme matkan sovitettua ohjelmaan. Olen myös lähetellyt tiedusteluita jouluvaihdosta Floridaan, mutta ei oikein tunnu kiinnostuneita löytyvän. Eräs rouva vastasi: For us Floridians Finland is too cold any time of the year. Hän varmaankin oletti, että jääkarhut kävelevät kaduillamme.
Tämä kodinvaihto toimii siten, että liitytään jäseneksi sivustolle. Meidän molemmat ovat maksullisia (n. 80€/vuosi), sillä olin kuullut varoituksia ilmaisten sivustojen huijareista. Sen jälkeen pääsee selaamaan muiden jäsenten koteja ja voi lähettää ja saada vaihtoehdotuksia. Esim. Home Exchangella on yli 40 000 jäsentä, joten valinnanvaraa on. Parin viime viikon aikana olen saanut kyselyt Sveitsistä, Itävallasta, Espanjasta ja Turkista. Helppoa vaihdon löytäminen ei ole, jos sattuu asumaan pienessä Maskussa kaukaisessa Suomessa. Turhauttavinta on se, että kaikki eivät vastaa mitään ja siinä sitä sitten mietitään, että vieläköhän ne harkitsevat vai pitäisikö etsiä uusia kohteita.
Monet ovat kyselleet, mitä tässä oikein vaihdetaan. Kyse on aina sopimuksesta vaihtajien välillä. Yleensä kaikki kodin varusteet ovat vieraiden käytössä: pesukoneet, liinavaatteet, polkupyörät ja uima-altaat. Me vaihdamme myös autoja. Hyviin tapoihin kuuluu myös jättää pieni aloituspaketti ruokatarvikkeita ja paikallisia herkkuja. Koti jätetään siivottuna vieraiden käyttöön ja vaihtokoti siivotaan ennen kotiinlähtöä. Me olemme onneksi sopineet amerikkalaisten kanssa, että kumpikin hankkii kotiinsa siivoojan. Aija ja Tiina tulevat siis laittamaan meidän talon järjestykseen sekä vaihdon alussa että lopussa. Näin ei tarvitse viimeistä lomapäivää käyttää moppaamiseen ja vessojen jynssäykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)