Kahvihammasta porottaa Westlake Villagessa

Väsynyt ensimmäinen matkapäivä alkoi hitaasti. Itse olin hereillä klo 4 paikallista aikaa, muu perhe tunteja myöhemmin. Liikkeellelähdöstä ei oikein meinannut tulla mitään. Tulipa siinä sitten kirjoitettua blogiakin.

Aamulla kohtasimme ensimmäisen ongelman: täällä vaihtokodissa ei ole kahvinkeitintä!! Tuloksettoman etsinnän jälkeen kysyin asiaa vielä vaihtareita. He eivät juo kahvia, mutta tarjoutuvat ostamaan meille keittimen. Se ei tietenkään ole tarkoitus, joten emme tarttuneet tarjoukseen.

Iltapäivällä ajelimme ympäri Westlake Villagea. Kävimme Sherwood Lakella, jota meille oli suositeltu, mutta emme päässeet kyseisen lätäkön rantaan. Ystävällinen portinvartija kertoi alueen olevan yksityisessä omistuksessa ja ohjasi harhautuneet turistit u-käännökseen. Westlaken järven pääsi parista  kohdasta näkemään, mutta ranta ja saaret on ihan täyteen rakennettu. Mutta kahvinhimo saatiin hetkeksi tyydytettyä paikallisessa kahvilassa.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokakauppakierros. Täällä ei meidän mielestä ole yhtä hyviä ruokakauppoja kuin viime vuonna pohjoisemmassa löysimme. Ravintoloita sen sijaan on ja paljon, useita jopa ihan kävelyetäisyydellä. Kaupasta kuitenkin löytyi minikahvinkeitin. Sen jätämme tänne tulevien vaihtoperheiden iloksi.

Mekin asumme aidatulla alueella. Kävelin sen ympäri ja kävin katsastamassa yhteisen uima-altaan. Autoportteihin meillä on koodi ja kaukosäädin, mutta niistä ei pääse ilman autoa. Jalankulkuportteihin sen sijaan tarvitaan avain, kai meillä sellainenkin on, mutta eipä ollut mukana. Aika kiva paikka, kun ei meinaa ulos päästä! Odottelin siinä sitten autoa, jonka vanavedessä pääsisin ulos, ja sama sisään tullessa. Alueen sisäänkäynti näyttää tältä:

Noissa puissa ei ole lehtiä, mutta muuten täällä on aika nätti ruska. Iltalenkin jälkeen kokkailtiin meksikolaista ja väsynein matkamies meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Neljältä herännyt matkanainen on kaikkien yllätykseksi vielä hereillä, mutta kirjaimet hypähtelevät oudosti.

Tällä alueella on monta prikulleen samanlaista taloa kuin tämä meidän vaihtokoti. Kuvassa näkyy myös automme. Autotallissa seisoo muuten uudehko Lexus-kaupunkimaasturi, joten nyt vähän harmittaa, ettemme voineet sopia autonvaihtoa tämän perheen kanssa.

Kotoa on kuulunut vain lyhyesti sellaista, että hollantilaiset ovat löytäneet auton lentokentältä ja ajaneet sillä meille. Kuulemma on kovin pimeää...

Matkalla olo on ihanaa, matkustaminen vähemmän

Perjantaina kello soitti kolmelta ja voitte varmaankin arvata kuinka pirteä kolmikko lähti matkalle kohti Helsinki-Vantaata. Auto pysäköitiin lentokentälle ja avaimet vietiin Airpro:lle odottamaan hollantilaisia Isabellaa ja Paulia.

Olimme tehneet lähtöselvityksen netissä, mutta Finnair varoitteli tekstiviestillä ruuhkista, joten olimme ajoissa - onneksi! Jouduimme vielä printtaamaan automaatilta matkalaukkutarrat ja sitten vain jonottamaan matkalaukkujen jättöpisteeseen. Jono oli noin 100m! Se on kyllä upea juttu, että lentoyhtiöt asiakasystävällisyydessään ovat hankkineet automaatteja ja mahdollistaneet netti- ja tekstiviestiä- ja ties mitkä lähtöselvitykset, ettei asiakkaiden tarvi jonottaa - lähtöselvitykseen. Automaatti muuten printtaili uudestaan kotona jo kerran tulostetut liput. Minä jäin käsimatkatavaroiden kanssa istuskelemaan ja miehet lähtivät jonottamaan. Mutta eihän se niin vain onnistunut, ikuisuuksiien päästä soi puhelin: minutkin tarvittiin passeineni tiskille. Käytännössä lähtöselvittäjä teki mielestämme aivan yhtä paljon töitä kuin ennenvanhaankin, lisäksi kaikenlaista avustavaa henkilökuntaa oli vaikka kuinka paljon. Turvatarkastus, passintarkastusta ja lähtöportille 37, mistä lento Lontoon Heathrow'lle kohta lähtikin.

Meillä oli kolme tuntia vaihtoaika, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta osoittautui, että siinä ei ollut yhtään liikaa. Vaikka emme joutuneet vaihtamaan terminaalia, pääsimme turvatarkastukseen. Siellä Esan reppu nostettiin tutkittavien joukkoon ja aikaa hurahti kivasti. Viime hetkellä mukaan heitetystä penaalista löytyi sakset, jotka takavarikoitiin ja poika sai virkailijalta nuhteet. Seuraavana oli vuorossa American Airlinesin tarkastuspiste, missä matkustuslupamme tarkastettiin ja meitä haastateltiin. Pikaisen Starbucks-kahvin jälkeen olikin taas aika suunnata lähtöportille. Matka sujui AA:n Boeing 777:llä.

Matka-aika oli 11h30min, mikä kuitenkin lyheni melkein tunnilla sääolosuhteiden ansiosta. Kerrankin kävi tuuri paikan kanssa, edessämme oli seinä, joten jalkatilaa oli runsaasti eikä kukaan kallistanut tuoliaan sylii. Rasva- ja hiilihydraattipitoista tarjoilua oli runsaasti ja aika kului lähinnä elokuvia katselemalla. 

Maahantulomuodollisuuksiin meni aika paljon aikaa, mutta läpi päästiin. Tällä kerralla ei salakuljetettu mitään, ilmoitin tullissa lahjaksi tuomani Oltermanni-kimpaleen. Sitä oli emäntämme Lena toivonut Suomesta xylitol-purkan ja Fazerin suklaan lisäksi.

Autovuokraamoon oli bussikuljetus. Taas kerran tuli hämmennystä siitä, mitä jo maksamaamme vakuutukseen kuuluu. Auton sai pihalta itse valita. Tässä kohdassa tuli viesti isäntäperheeltä, että he ovat joutuneet lähtemään, koska on niin paljon liikennettä. He ajoivat yöksi Las Vegasiin matkallaan Utahiin.

Liikennettä sitten olikin. Pohjoiseen mateli seitsemän kaistaa samaan suuntaan. 60 km matka kesti puolitoista tuntia. Poikkesimme pikaisesti kaupassa ja sitten kotiin, 25 tuntia sen jälkeen kun Maskusta oli lähdetty.

Koti on kaunis ja siisti. Kyllä täällä kelpaa joulua viettää.

Tälle päivälle on luvattu +17C, mutta sitten pitäisi alkaa lämmetä. Meille riittää tuokin, kun aurinko paistaa.

Tänään emme aio tehdä muuta kuin tutustua tähän omaan kaupunkiimme, sen verran painaa eilinen vielä.

Joulumatkalle lähdössä

Huh! Pakattu on, koti jollain tavalla järjestyksessä ja tätä kaamosta lievittämään jouluvalojakin asenneltu vaihtokumppaneitamme ilahduttamaan. Kerta kerralta muuten meidän tavarat mahtuvat pienempään tilaan vaikka myös kerta kerralta mukaan otettavan elektroniikan määrä kasvaa.

Kello soittaa aamulla klo 3, joten matka kohti Kaliforniaa alkaa ihan muutaman tunnin kuluttua. Tänä vuonna ei ole yhtään haikea mieli jättää Suomea jouluksi. Jos joku tätä ihmettelee, katsokoon ikkunasta ulos (jos näkee).

Lennähdämme siis huomenissa Helsingistä Lontoon kautta Los Angelesiin. Auto jää taas Helsinki-Vantaalle odottamaan vaihtoperhettä. Meidän matka kestää kaikkineen noin vuorokauden, joten lauantaiaamuna Suomen aikaa olemme varmasti aivan valmiita nukkumaan.

Kahdeksas kodinvaihto alkakoon!

Marraskuun kuulumisia

Joulu lähestyy! Paitsi Myllyn joulukuusista ja paketointipalveluista sen huomaa siitä, että meidän jouluvaihdot (kaikki kolme, huhhuh) lähestyvät ja viestejä on alkanut lennellä puolin ja toisin, kun käytännön asioista sovitaan. Tässä kohdassa pitää miettiä avainten vaihdot ja niihin liittyvät suunnitelma B:t.

Me jätämme auton hollantilaisia varten Helsinki-Vantaalle ja sinne Airpron säilytykseen avaimet (niin auton kuin kodinkin) ja parkkilipukkeen. Joulun aikaan täytyy miettiä myös kauppojen aukioloja ja valmistautua mahdollisiin viivästymisiin. Tai todennäköisiin. Vaikka kai lentoja joskus ihan ajallaankin perille saapuu. Isabella ja Paul haluavat viiniä ja sehän saattaa olla ongelma Suomessa lauantaina, jos saapuu perille iltakuuden jälkeen.

Vuokra-autokin on varattu meille Los Angelesin lentokentältä. Vähän siinä taisi suuruudenhulluus iskeä ja saattaa olla, että tulossa on sellainen laiva, etten minä saa sitä mihinkään parkkiruutuun mahtumaan. Toisaalta kyllä vuokra-auto on ihanan huoleton, ei tarvi murehtia sotkuista tai siivouksista tai mahdollisista kolhimisistakaan. Huono puoli on tietysti hinta, vaihtoauto kun olisi ilmainen. Pikkusisko tilaili vaateparsia outlet-myymälöistä ja kävin tarkastamassa meidän lähikeskuksen aukioloajat. Mitenköhän sitä selviää, jos kauppakeskus menee kiinni jouluaattona klo 21 ja avautuu vasta Tapaninpäivänä klo 7? Silloin muuten alkaa ale, joten sinnekö jonottamaan? No ei, älä Mirkka edes kuvittele!

Kesästäkin on taas sveitsiläisten kanssa juteltu ja Angelika lähetti hienoja kuvia kotimaisemista ja hyvistä retkikohteista. Tässä pari:

Viikonloppuna saimme myös viestin australialaiselta Stellalta, jonka kanssa jo viime kesänä kirjoittelin. He ovat lähdössä jouluksi Montrealiin ja hän kyseli, joko me olisimme valmiita suunnittelemaan joulua 2014 ja matkaa Brisbaneen. Kyllä niin taas menottaisi, löytyisiköhän sieltä lukijoista rahoittajaa? Muistinvirkistykseksi kerrottakoon, että Brisbanen lähimaastoista löytyy hiekkarantoja, vuoristoa ja viinitiloja. Brisbane on nyt siis jälleen mietintämyssyssä. Täytynee hankkia kesätyö. Ja viikonlopputyö.

Tänään surffailin Home Exchangen sivuilla ja huomasin listauksen Turusta. Uteliaisuuttani kävin vilkaisemassa ja arvatkaa mitä! Ne pölkkypäät ovat kopioineet tekstiosuuksia suoraan meidän ilmoituksesta linkkeineen päivineen! Aika typerää, jos nyt joku sattuu Turun seutua hakuehtona käyttämään, katsoo varmaan useammankin vaihtokodin tiedot ja onpas hauskaa että useammalle on tullut mieleen ihan samanlaiset lauseet. Kyllä nyt on niin (vai onko?) että jos oma kielitaito ei riitä kuvailemaan omaa kotikaupunkia ympäristöineen, ei sitten ehkä kannata ryhtyä kodinvaihtajaksi. Siinä nimittäin joutuu ihan tosi paljon tuottamaan tekstiä englanniksi. Hmm. Ajattelin lähettää laskun tuosta kirjallisesta tuotoksestani.

Aiemmin syksyllä mainitsemani kodinvaihdosta bloggaava amerikkalainen eläkeläisrouva muuten kirjoitti Twitterissä, että jos joskus haluamme Washington DC:hen, voisimme ottaa yhteyttä häneen. No haluamme tietysti, mutta rouva on niin ahkerasti haukkunut monet vaihtokumppaninsa, että enpä taida haluta päästä hänen sivuilleen arvioitavaksi. Ja saattoipa olla niinkin, että Lauren haki vain omalle blogilleen julkisuutta minun kauttani. Niin on merkillinen tämä sosiaalisen median maailma.

Nyt pitää jaksaa vielä muutama viikko tehdä töitä, mutta matkakuumetta kehitellen:-)

Vielä yksi kodinvaihto lisää luvassa

Kirjoitin tuossa pari postausta aiemmin, että kun olemme sopineet kolme vaihtoa vajaan vuoden sisälle, alkaa olla kiintiö täynnä. Mutta kuinkas sitten kävikään... ainahan joukkoon neljäs mahtuu.

Olemme reilut kaksi viikkoa joululomalla Kaliforniassa. Siitä ajasta ensimmäiseksi viikoksi on jo aiemmin sovittu hollantilaisen parin lomailu meillä. Se toisen viikon talo olisi kuitenkin ollut vapaana, mutta ei ole enää. Uutta vuotta Maskussa ottaa vastaan puolalainen nelikko, kaksi aikuista paria Pohjois-Puolasta. Vähän tässä on mennyt sormi suuhun, kun olen miettinyt, milloin me menisimme vastavierailulle Puolaan.

Vaihtokoti Puolassa ei ole perheen varsinainen koti vaan loma-asunto Etelä-Puolassa noin tunnin matkan päässä Krakovasta. Se on jonkinlaista lomailualuetta, terveyskylpylöitä ja hiihtokeskuksia, mutta ei kuitenkaan Tatra-vuoriston korkeuksissa. Nyt on sovittu, että saamme mennä käytännössä milloin vain meille sopii, sillä asunto on vapaana oikeastaan koko ajan. Paitsi että... kesäkuun lopulla sinne majoittuu Lauren Washington DC:stä, kyllä vaan, se sama bloggaava mummo, josta viime viikolla kirjoitin! Näin taitaa olla pieni kotiavaihtava maailma (vaikka kymmeniätuhansia jäseniä sivustoilla onkin).

Tänään tuli kaksi tiedustelua Espanjasta, pohjoisespanjalaiset halusivat meille jouluksi ja teneriffalaiset ensi kesänä. Kiitin (toivottavasti) kohteliaasti ei. Olin yrittänyt jo pari päivää kirjoittaa listaukseemme, että nyt emme suunnittele lisävaihtoja, mutta kas kummaa kun tuo HomeExchange.com ei toiminut ollenkaan vähään aikaan, mitään päivityksiä ei pystynyt tekemään. No nyt se homma on hoidettu.

Me keskitymme nyt keräämään henkisiä voimia kanafarmarin pestiimme. Tässä ne meidän ensi kesän lemmikit, kuva on vähän muotopuoli kun leikkasin siitä tytön pois:

Sveitsiin kanoja hoitamaan?

Olemme laatineet sveitsiläisten kanssa sopimuksen vaihdosta. Muutamia yllätyksiä putkahti esille alkuneuvottelujen jälkeen. Perheellä on loma-asunto ylhäällä vuoristossa, ihanien vaellusreittien varrella. Ihanaa, tämän parempia yllätyksiä ei oikein voisi tulla!

Perheellä on lisäksi kolme kanaa, joista saamme huolehtia ja jotka kiitokseksi antavat meille tuoreita munia! Aih ja voih, mutta oletan, että kanat eivät ala kiukutella vieraille ihmisille vaan hyväksyvät ruokansa ja vetensä vieraaltakin ihmiseltä. Kunhan vaan muistamme laittaa luukun kiinni illalla, ettei kettu vie heitä! Hätäapukin on olemassa: naapureillakin on kanoja, voivat auttaa ja huolehtia niistä, jos me haluamme mennä johonkin pidemmälle. Myönnettäköön, että uutta uraa harkitessani en milloinkaan ole harkinnut ryhtyväni kanafarmariksi Sveitsiin.

Mutta siis kanoja tai ei, katsokaa tuota maisemaa...

Kolme kodinvaihtoa seuraavan 11 kk:n aikana!

Yes! Eilen illalla sain viestin Angelikalta Sveitsistä, että he ovat päättäneet vaihtaa kotia meidän kanssamme ensi kesänä. Vielä vähän hiotaan yksityiskohtia, mutta päälinjat on sovittu eli vaihtopäivät ja auton käyttö. Vaihtoperheellä on kolme lasta, joten yksi heistä joutuu nukkumaan joko lattialla patjalla tai sohvalla, mutta sekin asia on sovittu yhteisymmärryksessä.

Vaihtokoti on ihan tavallinen kohtuukokoinen omakotitalo, mutta ne näköalat... Eihän siellä oikeastaan tarvisi lomalla muuta tehdäkään kuin istua parvekkeella ja huokailla:

Tämä perhe halusi, että me tulemme päivää ennen heidän matkaansa, he hakevat meidät lentokentältä ja opastavat kaikki asiat. Suostuin siihen, vaikka emme kovin helposti uusille tuttavuuksille lämpeneviä olekaan. Ilmeisesti joillekin lisää vaihdossa turvallisuuden tunnetta se, että ovat tavanneet vaihtokumppaninsa ihan henkilökohtaisesti. Vähän se kyllä hirvittää, jos me kaikki kahdeksan nukumme sen yön saman katon alla, mutta talo on aika suuri, joten kai se onnistuu. Salaisesti toivon kyllä, että majoittuvat sukulaisiin.

Perheellä on myös vaatimaton loma-asunto ihan oikeasti vuoristossa eikä vain sen juurella, sitä saamme halutesamme käyttää. Kaikennäköistä vapaa-ajanvempainta tuntuu myös olevan riittämiin, mm. kolme kanoottia. Luvassa on siis melontaakin, jos tuolta parvekkeelta saamme hilattua itsemme jonnekin.

Koti on tämännäköinen:

Jouduin nyt sitten kirjoittamaan kahdelle perheelle Ranskan Alpeille, että valitettavasti emme vaihda heidän kanssaan ensi kesänä, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa. Voih ja nyyh, mutta ihan joka paikkaan ei ehdi, kun tuo työssäkäynti haittaa tätä muuta elämää niin suunnattomasti.

Mutta hups! Nyt on kolme sopimusta seuraavan 11 kuukauden ajalle, joten taitaa olla kiintiö täynnä. On ollut tosi mielenkiintoista nyt muutama viikko aktiivisesti tutkiskella noita listauksia ja yrittää löytää itseä miellyttäviä. Toisaalta on kyllä hurjan ihanaa, että ne kohteet ovat nyt selvillä ja voi vain etsiä tietoa ja kuvia netistä.